WHS eli Wobbly Hedgehog Syndrome on siileillä tavattava vakava sairaus, jonka oirekuvaan kuuluvat neurologiset muutokset, kuten kaatuilu, horjuva kävely, raajojen toimimattomuus ja asteittainen tasapainon heikkous takaraajoista lähtien. Oireita voi esiintyä myös vain toisen kyljen puolella, jolloin siilin on vaikea pysyä pystyssä ja se voi olla myös haluton liikkumaan. Ensimmäisten oireiden ilmaannuttua taudin kehitys voi kestää tapauskohtaisesti viikkoja, kuukausia tai jopa yli vuoden, mutta lopulta sairaus johtaa aina täydelliseen halvaantumiseen ja kuolemaan. WHS:aan ei tunneta parannuskeinoa, mutta hyvällä hoidolla ja oikealla ravinnolla sairastuneen elämänlaatua voidaan parantaa sekä elinikää jossain määrin pidentää. Useimmiten sairastuneelle siilille katsotaan kuitenkin armollisimmaksi eutanasia ennen luonnollista kuolemaa, koska oireet ovat varsinkin loppua kohden hyvin rajuja. WHS puhkeaa tavallisesti siilin ollessa 18–24 kk ikäinen, mutta sitä on tavattu sekä nuoremmilla että huomattavasti vanhemmilla yksilöillä.
Sairauden syntymekanismia tai aiheuttajaa ei tunneta, mutta näytön perusteella alttius sille on perinnöllistä. Suomen siilirekisteriin koottujen suku- ja sairaustietojen perusteella WHS pystyy periytymään myös piilevänä, eli siili pystyy sitä periyttämään itse sairastumatta. Rekisterin tiedot lisäksi puoltavat sairauden vahvaa perinnöllisyyttä, sillä Evirassa varmennettujen WHS-diagnoosin saaneiden siilien taustalta löytyy pääsääntöisesti sukulaisuussuhde. Lisäksi näistä samoista suvuista, joista varmennettuja diagnooseja on saatu, löytyy huomattavissa määrin yksilöitä, joilla oirekuvan perusteella voidaan epäillä sairautta, mutta joiden kuolinsyytä ei ole Evirassa varmennettu. On hyvä painottaa, että tapauksissa, joissa WHS on löydetty aiemmin ”puhtaasta” suvusta, on kyseessä ollut joitain poikkeuksia lukuun ottamatta suku, jonka rekisteritiedot ovat puutteelliset.
Koska kaikkia WHS-epäilyjä ei tutkita tai tiedot eivät edes tule rekisteriin asti, ei tiedetä, kuinka paljon sairautta todellisuudessa esiintyy. Todennäköisesti sairastuneita on enemmän ja sairauden sukusidonnaisuus vahvempi, kuin mitä rekisteritietojen perusteella pystytään sanomaan. WHS:aa voidaankin pitää nimenomaan sukurasitteena. Sen puhkeamiseen on epäilty vaikuttavan mm. virusinfektiot ja vääränlainen ravinto, mutta alttius siihen on kiistatta perinnöllinen. Pohjois-Amerikassa on tutkittu WHS:aa esiintyvän n. 10 %:lla siileistä ja nimenomaan sukusidonnaisesti (Association of Exotic Mammal Veterinarians, 2006).
Myös jotkut muut sairaudet voivat aiheuttaa siilillä WHS:lle tyypillisiä neurologisia oireita ja WHS-diagnoosi voidaankin varmentaa vasta kuoleman jälkeen tehtävässä patologisessa tutkimuksessa. Koska WHS vaikuttaisi olevan perinnöllinen, on siilikannan terveyden vuoksi äärimmäisen tärkeää tutkia ja varmentaa kuolinsyy patologisessa tutkimuksessa, jos pienikin epäily WHS:sta on olemassa, sekä ilmoittaa siitä siilirekisteriin. Vain sillä sairauden kantajat voidaan jäljittää ja sulkea pois kasvatuksesta.
Jalostuksellisesti ajatellen siilikannan tulevaisuus ja WHS:n kitkeminen kasvatuslinjoista on kasvattajien vastuulla. Suomessa siilejä ja sukuhaaroja on nykyään niin paljon, että WHS-sukuiset siilit voi huoletta jättää kasvatuksesta ilman, että geenipooli merkittävästi kaventuisi. Suomen Siiliyhdistyksen hyväksymät rekisteröidyt kasvattajat pääsevät katsomaan siilirekisteriin merkittyjä suku- ja sairaustietoja sekä ovat myös sitoutuneet toiminnallaan ehkäisemään perinnöllisten sairauksien jatkumista Suomen siilikannassa. Myös yhdistyksen ulkopuolisilla kasvattajilla on mahdollisuus saada siilejään koskevia suku- ja sairaustietoja rekisteristä pyytämällä, mutta heillä ei ole velvollisuutta jättää WHS:aa tai muuta perinnöllistä sairautta kantavaa siiliä pois kasvatuksesta. Yhdistys ei myöskään pysty valvomaan muiden kuin hyväksymiensä kasvattajien toimintaa, saati puuttumaan siihen. Siten ostamalla siilin muualta kuin yhdistyksen hyväksymältä kasvattajalta jää ostajan vastuulle selvittää siilin suvussa esiintyvät perinnölliset sairaudet. Myös ostajan on mahdollista saada siilin sukua koskevia sairaustietoja rekisteristä pyytämällä, mutta yhdistyksen ulkopuolisilla kasvattajilla ei ole velvollisuutta rekisteröidä siilejään, joten mitään rekisteritietoja siilistä ei välttämättä löydy.
(lähteet http://www.hedgehogwelfare.org/newsletters/volume29_1.pdf,
http://www.suomensiiliyhdistys.fi/wp-content/uploads/2018/02/WHSposteri2012.pdf
http://www.suomensiiliyhdistys.fi/wp-content/uploads/2018/02/WHS-artikkeli-2006.pdf
Huom! Jos siilisi kuolee tai lopetetaan, pyydämme aina ilmoittamaan asiasta yhdistykselle oli kuolinsyy mikä tahansa ja vaikka kuolinsyytä ei olisi tiedossakaan. Siilirekisterin ylläpitämisen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että siellä on ajantasaiset tiedot Suomen lemmikkisiileistä. Näin rekisteri palvelee parhaiten tutkimusta ja kasvatusta. WHS-epäilyissä katso myös Jäsenyys-sivu ruumiinavauksen avustusmaksun osalta.
Pyydämme laittamaan lisätiedot ja kyselyt sähköpostilla suomensiiliyhdistys(at)gmail.com.
