Suu- ja hammasongelmia esiintyy hyvin monen ikäisillä siileillä, mutta eniten noin 2-3-vuotiailla yksilöillä, ja ne ovat useimmiten perinnöllisiä, syljen koostumuksesta johtuvia vaivoja, minkä vuoksi niistä kärsivää eläintä ei välttämättä kannata käyttää jalostukseen. Ongelmia voi aiheuttaa lisäksi vääränlainen ruokavalio, joka sisältää vain pehmeitä ruoka-aineita ja paljon sokeria.
Hammasongelmat ilmenevät tavallisimmin maiskutteluna, syömättömyytenä (erityisesti kovan ruuan, kuten raksujen suhteen), laihtumisena ja suun seudun turpoamisena. Jos siili antaa avata suunsa (esim. vanupuikkoa voi käyttää apuna), todistavat hampaiden puuttuminen, kasvainten näkyminen, tulehtuneet punaiset ikenet ja mahdollinen paha haju epäilykset oikeiksi. Maallikon silmin suu saattaa kuitenkin näyttää ihan normaalilta, vaikka siellä todellisuudessa olisikin vikaa, joten eläinlääkärikäynti on aina tarpeen hammasongelmia epäiltäessä. Rauhoitetun tai nukutetun siilin suusta saa huomattavasti paremman kuvan kuin rimpuilevan ja vanupuikkoa purevan lajitoverinsa.
Hoitona hammasongelmiin eläinlääkäri voi määrätä antibioottikuurin, poistaa hammaskiven ja tarvittavan määrän hampaita – joskus jopa kaikki. Usein yksi lääkärikäynti ei kuitenkaan riitä, vaan tilannetta on tarkkailtava. Hammaskiven muodostumista ja siitä aiheutuvia ongelmia voi koettaa ehkäistä Bucacat-geelillä, lemmikeille tarkoitetulla Plaque Off –merileväjauheella, tarjoamalla siilille kovia raksuja tai vaikkapa kanankauloja pureskeltavaksi tai käyttämällä sitä säännöllisesti hammaskivenpoistossa. Myös hampaiden pesua pikkuruisella kissojen hammasharjalla ja –tahnalla voi halutessaan yrittää.
Joskus suuongelmien perimmäisenä syynä saattavat olla myös kasvaimet leuoissa. Parhaassa tapauksessa ne voidaan poistaa, mutta pahimmassa tapauksessa ne ovat levinneet leukaluuhun, eikä niille voi enää tehdä mitään. Tällöin armeliain teko on usein siilin lopetus – etenkin, jos kasvaimet selkeästi aiheuttavat kipua tai haittaavat normaalia syömistä.
Suuongelmien syynä voi toisinaan olla myös kieli. Jos siili puree kovaa kieleensä, se voi turvota niin, ettei mahdu enää eläimen suuhun. Turvotus kuitenkin laskee tavallisesti saman päivän kuluessa. Kieltä voi kuitenkin joutua kostuttelemaan tunnin parin välein, ja samoin on hyvä varmistaa, että siili saa juotua itse tai antaa sille ruiskulla vettä suuhun.
Pahimmillaan siili saattaa kuitenkin vahingossa puraista osan kielestään irti, mistä seuraa paljon verenvuotoa. Leikkausta ei silti välttämättä tarvita, kunhan siilille jää niin paljon kieltä jäljelle, että se pystyy syömään ja juomaan – aluksi ruiskuruokinnalla, myöhemmin itsenäisesti. Eläinlääkäriin kannattaa kuitenkin ottaa yhteyttä.
Suu- ja hammasongelmista kärsiville ja erityisesti hampaitaan menettäneille siileille on yleensä tarjottava hyvin pehmeää ruokaa, kuten pieniksi murskattuja ja vesitilkassa turvotettuja kissanraksuja, pehmeää kissan purkkiruokaa (esim. Almo Nature), kanaa tai kalaa soseutettuna, pilttejä, pakastettuja ja hienonnettuja hyönteisiä, juuri nahkansa luoneita eläviä jauhomatoja, kuivattuja hyönteisiä kissanraksumurskan sekaan pilkottuina, keitettyä kananmunan valkuaista, Nutriplus-geeliä…
