Kirjoittaja Bella ja Rusina » 02 Syys 2004, 21:11
Oli nyt ihan pakko kirjoittaa tästä asiasta tänne kun niin innoissani oon etten housuissa meinaa pysyä x)... Voi että et juuri näin iHaNaN NäyN!<3 <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">.... Menin tossa takapihan mettään ettiin kasvityöhön kasveja puol yheksän aikaan illalla. Aikani tallusteltua menin raapimaan sammalta isosta kivestä näytteeksi. Astuin askeleen taaksepäin ja yhtäkkiä rupes jossakin tuhisee. Oksat heilu lähettyvillä ja arvasin heti että siilihän siellä <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">...Nostin oksia ja pikkuinen siili-emo tuhisi pesänsä suuaukolla. Hämmästelin hetken sitä ihanaa piikkimöhkälettä, kun se kirmasi pakoon. Kattelin hetken perään ja päätin lähtee hakemaan siilille ruokaa. Mutta ennen, kun jalkaani liikautin, suuaukolle olikin jo ilmestynyt Rusinaakin pienempi siilin poikanen. Voi herran jestas, että oli ihan viittä vaille etten koskenut. Niin sulonen se kapistus siinä minun jalkojeni juuressa oli, että olisi NIIN tehnyt mieli ottaa syliin ja pussata. Sitten, kun ensimmäinen siilinpoika lähti emonsa perään, niin johan niitä samanlaisia SuLoiSia neulatyynyjä rupesi jonossa siten tulemaan pesästä niin, ettei laskuissa meinannut pysyä, mutta viisi tai kuusi niitä taisi olla. Ellei sitten pesään jäänyt vielä lymyämään joitakin. Juoksin äkkiä kotiin ja hain autotallista Rusinan vanhan puisen nukkumakopin. Laitoin sisään iso suikaleen fleeceä ja IiSooN lautasellisen kissan-ja pihasiilin ruokaa ja vein pesän suuaukon lähelle. Laitoin oksat samanlailla suojaksi kuin ne olivat ennen kuin menin runtimaan ne ja lähdin vähin äänin <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">... Huomenna pitäisi mennä katsomaan onko ruoka maittanut. Jos niin, niin lisää perän sitten vaan <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">