Miksi siili on niin vihanen? :((

[tanjakuu]

Täytyy silti kyllä sanoa, että on yllättävän vaikeaa ottaa näin tuoreena siilistinä sähisevää piikkipalloa käteen! Siippani pystyy siihen jo, mutta mä itse aina säpsähtelen siilin mukana ja sitten se hölmöliini aistii sen ja säpsähtelee yhä enemmän, jotta mä en saisi sitä syliini... Pikku hiljaa, pikku hiljaa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> Tsemppiä! <br> <br>Ja kyllä sellainen pikku näykkäisykin aika luja on - vaatii meinaan tottumista, että osaa olla ihan lunkisti, kun kaveri nappaisee. Itse en ole vielä tottunut. Höh.

[Tuulia]

Samaa mieltä olen kun muutkin. Eli syliin vaan, nosta vaikka fleecellä jos piikit pelottaa. Eivät ne lopulta kovin paljoa pistä paljastakaan ihoa, mutta tottumattomana on varmaan helpompi operoida fleecellä. Siili ei nimittäin varmasti kesyynny "ajan myötä itsestään", jos sitä ei sylittele, joten rohkeasti vaan. Se yrittää tietysti uhota ja näyttää uhkaavalta, kun hypähtelee piikit pystyssä, mutta älä anna pikkukaverin voittaa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Mä sadisti pidän Albertia sylissä päivittäin ja paljon, ja aika nopeasti se kyllästyi kököttämään pallossa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> nyt se aukeaa välittömästi, jos yleensä menee palloksi, ja sitten on kiire mönkiä niskaan hiusten alle tai kaula-aukosta paidan alle jne.

[kivasiili]

Ei piikit pelota, vaan se kun siili sähähtelee ja rähisee TOSi pelottavasti, voisin melkein vannoa, että jos koitan nostaa, se puree.. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt="">

[Kaisa]

Se ääni on pahemman kuuloista, kuin mitä siili oikeasti ehkä tarkoittaakaan. Minun Isadorani on sylisiili, mutta auta armias kun sitä nostaa syliin. Silloin tuhistaa, puhistaa, sähistään ja muristaan pomppinan säestyksellä, joskus jopa naksutellaan. Tuhina ja puhina (ja kaikki muukin) loppuu kuin veitsellä leikaten kun neiti on sylissä ja samalla lakoontuvat piikit. Alkaa kauhea nuuhkutus ja se pieni honottavan piipittävä ääni, mitä utelias siili pitää <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Aivan alussa Isadora ei protestoinut syliin nostamista millään tavalla, mutta joskus tuossa suunnilleen 5 kuukauden iässä se rupesi osoittamaan mieltään oman rauhan häirinnästä, liekö tullut murrosikään <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Eli rohkeasti vaan siili syliin ja fleeceä on ihan hyvä käyttää apuna siinä nosto vaiheessa. Jos siili sitten sattuu puraisemaan/näykkäämään on se fleece siinä välissä.

[Sirpa]

Kuulostaa hurjalta tuo Tuulian juttu päästää siili niskaan hiusten alle tai kaula-aukosta sisään. Hrrrr! Jos sen Tuffen kanssa tekisin niin seuraava kirjoitus täältä Esi-Helsingistä tulisi mieheltäni, joka ilmoittaisi teille vaimonsa kuolleen siilin puremiin! <br> <br>Ja kivasiilille: Ota siilisi syliin, mutta varo suuvärkkiä! Siiliä voi silitellä niin monesta paikasta aivan paljain käsin ilman että antautuu vaaraan joutua purruksi. Pidä sitä päivittäin sylissä fleecen päällä ja sitten varoen yritä pikkuhiljaa paijailla sitä joka puolelta, myös kyljistä ja vatsankin puolelta. Räpelöi tassujakin varovasti. Tuo elämöinti(ääntely ja piikit pystyssä pompiskelu) ei ole vaarallista ja piikitkin laskeutuvat pikkuhiljaa. Tärkeintä kuitenkin on, että pidät siiliäsi sylissäsi ja juttelet sille rauhoittavasti. Itsekseen se ei taatusti kesyynny.

[kivasiili]

Whihiii! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> nyt olen jo kolme kertaa siilini ottanut häkistä fliissin avulla kaikesta tuhinasta ja purinasta välittämättä. Heti, kun siilin sain käteeni, tuhina loppui. Piikit olivat vielä pystyssä, mutta nekin ajallaan laskeutuivat. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> nyt ei oikeastaan tuota puremiskammoakaan ole, koska huomasin kun otin sen syliini että se meni ihan pallolle eikä edes yrittänyt purra. HIENOA! Teistä on ollut oikeasti apua, en olisi uskaltanut koko naulatyynyä ottaa käteen niin ripakasti kuin nyt <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> tätä pitää siis toistella kokoajan, eiköhän se siitä. Vaikka tyttö onkin kova maistelemaan vaikka mitä; vetoketjuja, paidan hihoja, sormia, wc-rullaa, viivotinta, helminauhoja, kerran jopa napaa maistoi.. yms. ihan näykkää vaivattomasti. Suurkiitos. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

[Kaisa]

Hyvä että voitit oman pelkosi ja uskallat siiliäsi sylitellä. Nyt vain muistat, että maltti on valttia, eli siilin ehdoilla menette yhdessä eteenpäin hitaastikin ehkä, mutta varmasti. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

[maija]

vaaralan vampyyriä ei kyllä parane pistää niskaan<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> ramses palloili alkuun kauan ja kun se oli jo kesyyntynyt niin oli pari päivää kun silittelin sitä vaan häkissä ilman syliinottoa jonka jälkeen meni taas aikaa että ramses saatiin uudestaan kesyksi. <br> <br>nyt ramses antaa katsoa hampaatkin ja sitä voi ihan vapaasti suukotella niin ettei tarvitse pelätä saavansa huulilävistystä. ja suurin edistysaskel on ehkä tullut vasta nyt kun ramses on ollut meillä 9kk..ramses ei enää mene mökkiinsä piiloon kun joku tulee keittiöön vaan jos se on jo mökissään niin se tulee kurkkaamaan että kuka tuli ja saako ruokaa.