Sormi suussa

[Sallapalla]

Heloups! <br>Meillä on ihan uusi siilipoika n. 11 vko, asunut meillä kaksi viikkoa. Syö pelkkiä raksuja, muut pöpereöt ei kelpaa. Simoksi ristitty poika ei myöskään ole kiinnostunut ihmisistä eikä paljon muustakaan. Vapaaksi, kun hää pääsee iltaisin, juoksee se sohvan alle piiloon, eikä tule sieltä pois ennenkuin jää yksin. Mitä tehdä, että kaveri tottuisi kotiväkeensä (kaksi aikuista) ja alkaisi syömään muutakin kuin raksuja. Siilin kasvatukessa olen täysin noviisi ja riippuvainen luetusta tekstistä, joka aina välillä tuntuu olevan hieman ristiriitaista. Nimim. auttakaa noviisia

[Sirpa]

Kesyttämiseen ei ole muuta tietä kuin sylittely ja siilin kanssa oleminen. Hyvä keino on esim. illalla siilinvaavin herättyä ottaa se mukaan vaikkapa TV.tä "katsomaan". Siili siis syliin ja siinä sitten rauhallisesti hämärässä juttelette sille ja kuopsuttelette sieltä, mihin se antaa koskea. Siili voi aluksi olla koko ajan pallona, mutta pikku hiljaa uteliaisuus ja rohkeus voittaa ja poika tulee esiin. Tuo, että siilinne painelee heti vapaaksi tultuaan sohvan alle on varmastikin meille kaikille tuttua. Siilit ovat usein hieman epäluuloisia ja haluavat tarkkailla tilannetta suojaisasta paikasta. <br> <br>Noista ruokiin totuttamisista löytyy paljonkin keskusteluja "Haku" -toiminnosta. Laitapa hakusanaksi vaikkapa "ruokinta". Viimeisin keskustelu on käyty topicissa "Eläinlääkäri Johanna Raulion ohjeita siilisteille". Mitä siilipoikanne on muuten syönyt kasvattajansa luona? Useimmiten sama ruoka kelpaa uudessa kodissakin. <br> <br>Tervetuloa meidän siilistien mukavaan joukkoon!

[riisi]

kuulostaa ihan meidän munkki siilille. alussa ei kelvannut kuin madot. siitä sitten alko totutteleminen uusiin ruokiin. matoja annettiin vähemmän ja aina oli tarjolla jauhelihaa, sirkkoja, raksuja...pikku hiljaa (varmaan noin 2viikkoa meni) muutkin, kuin madot alko häviämään kupista ja nykyään on monta uutta herkkua <br>munkki on myös ujo poika. sylissä kiltti kuin mikä, mutta ei liiku sillon kun ollaan paikalla.(juoksee kanssa sohvan alle ja siellä hommaillee omiaan) omat jutut herra aloittaa heti kun menemme makkariin poika on meillä ollut kohta vuoden ja aina ollut tommonen ujo, enkä kyllä usko että hän tapojaan tulee enää muuttamaan.

[MiaE]

Lyyli on kanssa arka tapaus..Lyyli tosin ei kauheesti viihdy sylissäkään. Mun vinkit tohon totuttamiseen on ainakin se, että syötätte siiliä sylissä. Mä herättelen Lyyliä seiskan kasin välillä ja annan sille muutaman madon sylissä..Siinä sitten rapsuttelen sitä sen ehdoilla, eli kun se haluaa mennä niin en tod. sitä väkisin sylissä pidä. Mun mielestä ei saa väkisin yrittää totuttaa. Siitä tulee ennemmin varmaanki vaan huonoa tulosta. Veikkaisin, että poikaset, jotka on kasvattajan kasvattamia on tottunu enemmän ihmisiin ku siilit, jotka on ollu eläinkaupoissa. Tuffareillaki oli niin ihana siilivaavi..Tini tais olla omistaja (?). Eikä pelänny puikula yhtään muitakaan ihmisiä, kunnon sylivauva ja totutettu siihen pienestä pitäen. =0) Tohon syömiseen en osaa sanoa, kun semmoisen vinkin, että hiljaa hyvä tulee. Koittakaa vaikka olla antamatta niitä raksuja. Jos söis kun nälkä on..tai sekottakaa vähä niitä raksuja joukkoon. Jos se ei kuitenkaan esim. kahteen yöhön oo syöny mitään muuta niin sitte on pakko antaa niitä raksujaki enemmän ettei paino ala laskee. Kannattaa tosiaan hakee noita ruokakeskustelu tältä palstalta. Kyllä se siitä =0)

[Kikke]

Tässä on oikeastaan ihan vastaavanlainen keskustelu tuosta syömisestä: <br><a href="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum20/index.php?&action=vthread&forum=4&topic=2565" target="_blank" rel="nofollow">http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum20/index.php?&action=vthread&fo rum=4&topic=2565</a> <br>Tiedot ovat vähän ristiriitaisia, jokaisella kun on oma mielipiteensä Sieltä kun valkkailee omaan järkeen lähimmäksi käyvän vaihtoehdon/vaihtoehdot niin ollaan jo voiton puolella <br> <br>Arkuuteen voi jokseenkin vaikuttaa, mutta se lähtee vain sillä, että siiliä käsittelee. Ottaa sen omassa fleecessään nukkumaan syliin, kantelee sitä mukanaan (itse kannoin aikoinaan siiliä "fleecepussissa" mukanani ympäri asuntoamme tuhinoista huolimatta ja ajan kuluessa ne sitten laantuivatkin, ts siili tottui siihen, että ihminen voi liikkua, kun se on sylissä eikä sitä tarvitse sen kummemin säikkyä), juttelee ja silittelee, antaa sille kädestä vaikkapa noita matoja jne. Kovin arka siili tosin ei varmaankaan kädestä matoja ota. "Päikkäreiden otto" siilin kanssa on minusta maino ratkaisu, siili fleecemyttyyn kainaloon illalla telkkaria katsellessa ja se on siinä, tämäkin on taidettu jo mainita <br> <br>Kuinka se suhtautuu teihin sylissä ollessaan? Meneekö se selvään paniikkiin käsitellessä vai miten? <br> <br>Vaatii aikansa ennen kuin siili on saanut luottamuksen ihmistä kohtaan "kasatuksi" (kaksi viikkoa ei vielä ole pitkästi) ja lähtee retkilleen silloinkin, kun ihmiset ovat paikan päällä. Hiljaa hyvä tulee. Kertokaa ihmeessä välillä kuinka teillä sujuu sekä ravinnon että tuon tutustumisen suhteen

[Camu]

Myös meidän kohta puolivuotias poikasiili on vielä tosi arka,mutta eihän se ole ollutkaan,kun alle 2 viikkoa uudessa kodissaan.Vielä se ei ole avautunut sylissä pallolta ollenkaan,mutta yöllä omassa rauhassa juoksypyörä kyllä rymisee. <br>Pitää vain jatkaa sylissäpitoa ,niin kaipa se joskus "avautuu". <br>Syöminen on kanssa sellaista,että se syö noin joka toinen yö matoja ja kuivamuonaa.

[JPJP]

Kyllä se siitä. Oskari (nyt 6kk, ollut meillä reilut 4 kk) oli lapsesta asti sylikäsitelty rakastavalla kasvattajalla. Meille tullessaan tuhisi ja joskus palloili sylissä, nykyään oikeastaan tuhisee vain muodon vuoksi. Piikit ovat alhaalla mutta tuhahduksia satelee vähän väliä koska Oskari on kovis. Joka ilta pidämme sylissä, vuorotellen, ja usein herra ottaakin tirsat sylissä. Mutta kova jätkä ei tykkää siitä jos ei saa mennä minne haluaa (esim. tippua sohvalta) joten parit tuhahdukset on aina paikallaan silloin kun orja nostaa pois soffan reunalta takaisin syliin. Eikä ruoalla lahjominen auta, sylissä ollessaan ei kiinnosta herkut. Ne syödään vasta omalla ruokapaikalla. Rauhassa. <br> <br>Ruokavalio on monipuolinen: kaikki ötökät, kana, kananmuna, kala ja kalkkuna menee. Toisaalta mikään kasvisperäinen ei kelpaa. Paitsi kerran kun elävien sirkkojen mukana jahtilaatikkoon tippui salaatinlehti, sitä piti maistaa alkupaloiksi. <br> <br>Ihmeeksemme Tuffareilta ostetut silkkitoukat eivät kelvanneet ennekuin silppusin ne jauhisten ja silakan sekaan. Eli sekoittaminen tuttuihin ruokiin toimii ainakin meillä, kannattaa kokeilla. <br> <br>Onnea teille, siilipoika on ainakin meille kahden aikuisen talouteen tuonut paljon elämää ja väriä (myös lattioihin

[Sallapalla]

Kiitos valtaisasti kaikista näistä neuvoista!!!! <br>Luulin jo, että tää kaikki johtuu huonosta hoidosta jne... <br> <br>Kikke kysyit, että kuinka se suhtautuu sylissä olemiseen, niin se alkaa juosta käsiä pitkin kuin juoksupyörässä, ei mene paniikkiin, mutta ei näytä nauttivankaan. <br> <br>Se fleecellä köllötyttäminen kuulosti aika hyvältä vinkiltä ja kivi vierähti sydämeltä, kun kuuli, että toivoa vielä on. Kovis taitaa silti muuten tämäkin tyyppi olla. <br> <br>Yks kyssäri ois vielä tähän hätään (ennen seuraavaa hätää) Miten sen HÄDÄN sais menemään oikeaan paikkaan, vai saako ollenkaan? Komiat kakkarat tulee kyllä, mutta takuulla hiekkakupin viereen <br> <br>T. Älyttömän kiitollinen noviisi

[Amelie]

Hyviä neuvoja. Meillekkin on tullut siili, joka on vielä arka. Pystytään kyllä käsittelemään sitä paljain käsin, mutta ei se koskaan oikein "rentoudu" meidän seurassa. <br>Pikkuisen päivärytmi taitaa myös olla hieman sekaisin. Se herää joskus itsestään päivisin(käy juomassa juomapullosta). Ei se silloin kovin pitkään ole hereillä, mutta jonkin aikaa.