Kirjoittaja Natsuko » 15 Elo 2007, 11:19
Hei!
Itse pelastin 3,5-vuotiaan siilin. Edellinen omistaja oli tuttu ja siilistä luopumassa ja uskoin, että voin tarjota sille paremman elämän. Tämä siili oli ainakin pari vuotta elänyt pelkillä raksuilla. Sulo tuli luokseni helmikuussa 2006. Huhti-toukokuussa vein sen (ensimmäisen kerran) eläinlääkäriin syömättömyyden ja piikkien tippumisen vuoksi. Eläin oli niin järkyssä puutostilassa, ettei parin kuukauden terveellinen ruoka vielä auttanut. Kuitenkin antibiootilla ja loishäädöllä saatiin tilanne parempaan suuntaan. Syksyllä Sulo oli jo ihan hyvässä kunnossa, kunnes joulukuussa se alkoi virtsata verta. Useamman hyödyttömän antibiootin ja lääkärireissun jälkeen se oli niin huonossa kunnossa, että päätimme lääkärin kanssa päästää pienen ikiuneen tammikuun 12. päivä. Sulo ehti siis asua luonani vajaan vuoden. "Kuolinsyyksi" selvisi eturauhasessa ollut mätäpaise, joka oli kapseloitunut niin, ettei antibiootti tehonnut. Lisäksi Sulolla oli rasvamaksa ja ilmeisesti maksan vajaatoiminta, mikä saattoi lääkärin mukaan johtua tuosta raksuilla elämisestä.
Sulon suurin ongelma tuntui olevan ajoittainen syömättömyys. Välillä se söi ihan kaikkea ja välillä taas sai illasta toiseen kaapia ruokaa roskiin. Tullessaan se oli erittäin arka, eikä oikeastaan kesyyntynyt mainittavasti tuossa vuoden aikana. Marras-joulukuulla se antoi silloin tällöin nostaa itsensä ilman fleeceä ja pari kertaa pystyin pitämään sitä sylissä paljain käsin. Antibioottikuurien anto oli todella vaikeaa, koska siili oli jatkuvalla kerällä, mutta sinnikkyydellä sain kuurit annettua. Maksoin Sulosta häkkeineen 150 euroa ja vuoden aikana minulla meni 250 euroa lääkärinkuluihin + lääkkeet (en muista näiden hintoja).
En osaa suoraan vastata kysymykseesi, pitäisikö eläin pelastaa. Itse luultavasti tekisin saman uudelleen, jos minulla olisi tilat toiselle siilille. Sulon kanssa elämiseen liittyi paljon itkua ja murhetta, mutta toisaalta jokainen kerta, kun se innoissaan söi hyönteisiä tai tutki paikkoja vapaana lattialla antoi aihetta hymyyn. Jokainen siili on yksilö, mutta kesyyntymiseen on paras varata runsaasti aikaa. Vuosi on aralle siilille vielä lyhyt aika. Jos siili on saanut monipuolista ruokaa, on todennäköistä, että se elää vielä pitkään teidänkin kanssanne. Omalla kohdallani niin ei ollut. Lisäksi mainittakoon, että Sulo oli rekisteröity ja sen vanhemmat olivat tiedossa. Myöhemmin otin yhteyttä kasvattajaankin ja sieltä suunnalta sain paljon hyviä neuvoja. Kannattaa siis kysellä vanhemmankin siilin taustoja, jospa sieltä selviäisi jotain.
Toivottavasti tuo siiliparka saa hyvän kodin, jostain edes jollei sinulta. Kukaan ei sinua varmasti soimaa, jos haluat kesyn poikasen vanhan siilin sijaan.