Giovannin eli Iso-G:n kuulumisia

[Pirjo Y]

Tänään Kaitsu oli vielä jotenkin pysähtyneessä ja sisäänpäinkääntyneessä olotilassa nähtyään Giovannin kidan. <br>Hän kuvaili näkemäänsä sanoilla:"..se..se kun aukaisi sen..ruumansa.." (Pään pyöritystä ja puhinaa.) Ilmeistä on, että tällä intialaisella siilillämme (huom. laji on varmistunut, ei ole Brandtin siili kuin ehkä osittain) ON vakuuttava ja kunnioitusta herättävä purukalusto! <br>Ilmankos onkin tuntunut niin ihmeen virkistävältä, kun se iskeytyy ihoon.

[Pirjo Y]

Tänään Kaitsu oli vielä jotenkin pysähtyneessä ja sisäänpäinkääntyneessä olotilassa nähtyään Giovannin kidan. <br>Hän kuvaili näkemäänsä sanoilla:"..se..se kun aukaisi sen..ruumansa.." (Pään pyöritystä ja puhinaa.) Ilmeistä on, että tällä intialaisella siilillämme (huom. laji on varmistunut, ei ole Brandtin siili kuin ehkä osittain) ON vakuuttava ja kunnioitusta herättävä purukalusto! <br>Ilmankos onkin tuntunut niin ihmeen virkistävältä, kun se iskeytyy ihoon.

[Tiina]

Niin kuin Pirjo tuossa jo mainitsikin, olen saanut maahantuojalta tiedon, että tummat siilimme ovat Paraechinus Micropus -lajia (taksoniminen nimi Hemiechinus micropus). <br> <br>Eli siis intialaisia aavikkosiilejä alkuperäisin Pakistanista. Ei siis ihme, jos siileissä on mukana pakistanilaista Brandtin siiliäkin. Voimme siis kotoisasti puhua intialaisista siileistä tai jos haluamme afrikkalaisten ja eurooppalaisten siilien mukaan puhua maanosista, niin sitten aasialaisista siileistä. Aasialaisia on toki muitakin, mutta niin on afrikkalaisiakin. <br> <br>Pirjon ei siis tavitsekaan syödä matoa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt="">

[Pirjo Y]

Mää oon ny aivan lamas... niin ku mää oon treenannu sitä madon syöntiä! <br>Mutta sain hauskan hetken, kun kävin lukemassa sen Markun ekan kirjoituksen. Se Ghanalainen mustametsäsiili! Voi sitä eläinkauppiasta! Ghanassa voitaisiin sitten myydä vaikka suomalaisia aavikkosiilejä... <br>Paljon on opittu noista ajoista. Ja niin hassusti hytkäytti se Markun lause, että he olivat hyvässä uskossa ostaneet lemmikkisiilin eikä mitään villisiiliä! Mutta onhan Simo Annikki mennyt eteenpäin kehityksessä valtavasti. Se vaan tuntuu olevan vallitseva tosiseikka näiden intian ihmeiden kanssa, että ne tosiaan HARRASTAVAT puremista. Juttelin Tarjan kanssa Repestä. Sehän on ällistyttävän kesy. Mutta ilmeisesti puremisharrastus on pysyvä ominaisuus. Kuten käsittääkseni myös egyptiläisellä pitkäkorvalla.

[Marianne]

mä en olis IKINÄ voinu kuvitella Usvan vauhtia tossa pyörässä.. Mut nyt kun vihdoin näin... Huh että se painaa..!!!! Mut mAtoja se EI syö... pännii.

[Johanna]

Voi harmi kun jäi se madonsyöntinäytös nyt väliin, sitä tässä jo vähän odoteltiin <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> Täytyypä päivitellä tuo lajimääritys siilikavereihinkin. Marianne, siilin vauhti on todella hurja kun se juoksee juoksupyörässä, välillä tuntuu siltä että jalkoja ei edes näy kun vauhti on kovimmillaan...

[Markku]

Täytyy Pirjo todeta, että minua ainakin aina silloin tällöin (itse asiassa aika usein) harmittaa se, että siilimme luonne on se mikä se on. Totta kai tykkään siitä ihan hulluna, mutta kesy siili olisi ihan toista! Kun ei tämän kanssa voi kaveerata kunnolla. Se ei luota ja se pelkää..plääh. <br> <br>Tuskin on siililläkään kovin hauska elämä. Noh faktat on mitkä on. Pitää vain tehdä parhaansa mitä tässä tilanteessa voi tehdä (tai siis Niinan kanssa teemme). <br> <br>Kuopiolaisen eläinkaupan puolustukseksi täytyy sanoa se, että vaikka saimme sieltä tiedon että siili on ghanalainen mustametsäsiili, saimme heti alkuun sieltä myös tiedon, että lajin nimi on paraechinus micropus, joka oli ihan oikein. <br> <br>Niina on muuten ihan huippu hoitamaan ja kesyttämään sitä meidän siiliä. Hän kun tietää eläimistä niin paljon. <br> <br>Siltikin totuuden nimissä joskus esimerkiksi siilin kynsiä yritettäessä leikata operaatio muistuttaa ihan jotain muuta kuin lemmikkieläimen hoitoa...

[Pirjo Y]

Giovannin kesyyntymistilassa ei ole viime päivinä tapahtunut muutosta. Joka ilta sitä roikotellaan, hierotaan ja silitetään. Se avautuu puoliksi, mutta ei vielä näytä naamaansa. Käpälät sen sijaan ovat hyvin näkyvillä ja kynsien leikkuun kipeän tarpeen huomaa. Mutta mistä saada ne sata urhoollista? <br>Markulle sanon, että ikävä kyllä on todettava, että olisi vähän paha mieli, jos Giovanni olisi ainoa siilimme. Olen iloinen, että se on meillä, mutta on niin ihana napata kesy kääpiösiili syliin hellittelyhetkeen. Luulen, ettei micropuksesta tosiaan tule mitään hittiä lemmikkimarkkinoilla. Ainakin sellaista hankkivan tulee tietää, mitä on hommaamassa. <br>Mutta jokainen pieni edistysaskel Giovannin kehittymisessä perhesiiliksi, on meille iloinen ja iso tapahtuma.

[henttu]

pekko on kesyyntynyt tulopäivästään paljonkin. kun pekko saa nuuskuttaa sormia se antaa paijata kylkikarvoista ja sitten se heittäytyy kyljelleen maahan ja sitten pitää paijata mahakarvoista ja samalla höpötellä ja kehua kamalasti ihankun se kuuntelisi.pekosta huomaa kyllä että se on koko ajan varautuneena ja sitä ei voi noin vain mennä kahmasemaan syliin,en kyllä ole edes uskaltanut kokeilla.pekko on purrut meidän isäntää ei muita.kyllä me se vielä kesytetään, se on oikein haaste mutta kun voittaa sen luottamuksen tuntuu mahtavalta! tsemppiä pirjolle toivottavasti jossain tapaamisessa voisit nähdä pekon,se tuntuisi varmaan kesylta iso G:hen verrattuna.

[Pirjo Y]

Giovanni oli juuri eläinkauppaan tultuaan ihan eri siili kuin nyt. Katsokaa esim. kuvaa siitä Apollon siilikavereista. Siinä pidän G:tä onnessani sylissä sormet puruetäisyydellä. Nyt ei tosiaan tulisi mieleenkään tarjota sille sormiaan... se kun haukkaa ja iskee hampaat voimalla sormen läpi ja kiskaisee sormen piikkipallon sisään, niin unohtuu muut mielestä. Sen voima on niin hurja, ettei sormea saa pallosta ja sen hampaista... ai ai ai ai! Tuska raastaa ja silmissä leikkiä säkenet lyö! Giovannille ei sopinut eläinkauppaelämä, kun taas Sohvi ei ollut ollut moinaankaan! Siileissä on eroja kuten ihmisissäkin. Muutama metka piirre Giovannissa: sillä on matokiintiö! Jos kupissa on sirkkojen lisäksi yli viisi matoa, se ei syö niitä lainkaan. Mutta jos matoja on 1-5, se syö ne. <br>Toinen erikoispiirre: sillähän on reikä Dunan seinässä, josta se pääsee olkkariin vapauteen milloin vain. Mutta sepä ei tule. Vaan jos se reikä on osin tukittu vailla hiekkalaatikolla tai kaurasäkillä, se tykkää kaivautua ulos ja sisään. Se, joka väittää tietävänsä siileistä kaiken, ilmoittautukoon minulle...

[Markku]

Kuulostaapa taas tutunoloiselta käyttäytymiseltä tuo Pirjon tarina. Meidän Simo Annikin käyttäytymisestä on välillä myös vaikea ottaa selkoa. Ehkäpä se johtuu juuri tästä, että nämä siilit eivät ole kesyjä. Arastelevat aamusta iltaan, joten käyttäytyminen ei ole aina johdon mukaista. <br> <br>Viikolla kun me emme ole päivällä kotona käy siili tarpeillaan aamupäivällä ja iltapäivällä. <br> <br>Mutta annas olla kun tulee viikonloppu. Joskus se ei uskalla tulla edes paskomaan ulos omasta kopistaan jos me olemme kotona! Siis ei se, että me olisimme edes samassa huoneessa heti tuijottamassa sen toimia, mutta sieltä se vain kuikuilee kopistaan että uskaltaisiko täältä tulla. Ja ei se yleensä uskalla. Sitten sieltä tunnin päästä rupeaa kuulumaa a) hirveä kaapiminen b) ja itsensä kynsiminen kun se on tehnyt tarpeensa siihen paikoilleen koppiinsa. Arg.

[Pirjo Y]

Terve taas! Sovitaan näillä puheilla, että luovutaan nimityksestä Iso G. Sano vaan G tai Giovanni... Roistikas painaa enää naurettavat 492 g. Ja tullessaan se painoi 752! <br>Mutta Tiinan kanssa keskusteltuani en ole enää niin huolissani. Ilmeisesti G oli huomattavan ylipainon kehittänyt eläinkaupassa makaillessaan. Ja nyt kun se juoksee kaiket yöt pyörässä, niin se on todennäköisesti normaalipainossaan.Giovanni vaikuttaa muuten hyvinvoivalta ja terveeltä, mutta meistä ihmisistä se ei kyllä tykkää yhtään. Joskus tuntuu siltä, ettei ole oikein pitää sitä lemmikkinä...tai tarkkailueläimenä... mutta on mahdotonta lähteä viemään sitä Intian aavikolle.

[Markku]

Minä poden samoja omantunnon tuskia harva se viikko (tai päivä). Paitsi viime viikonloppu oli taas vaihteeksi siilin käyttäytymisen kannalta rohkaisevaa. Saattaapi G laihtua tuosta vieläkin. Meidän siili painaa alle 400 g. Syöminen ja liikkuminen on sillä hyvin tasapainossa. Kuvakin löytyy nykyään Apollon siilikavereista.

[henttu]

no miten se Giovanni voi?Medän Pekko voi okein hyvin<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> niin myös susu (Susette)kummatkin piikkipallerot ovat oikein kilttejä.se Giovanni on kyllä veikeän näköinen toivottavasti se voi hyvin <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

[Pirjo Y]

Terveisiä vaan kaikille micropuksen hoitajille ja niistä kiinnostuneille. On mukavaa, että Apollon siilikavereissa on neljän intialaisen kuvat! <br>Eilen harrastin taas extremeä ja pesin Giovannin. Se on ihan hurja. On vaan pallona vaikka sen laittaa vesivatiin! Vasta kun meinaa kerrassaan hukkua, nostaa päänsä. Yritin myös muka leikata sen kynsiä, mutta aina kun sain tartuttua jostain jalasta, se teki raivokkaan hukuttautumisyrityksen! Ja niitä mulkaisuja joita se minuun loi! Jos katseet voisivat tappaa, ette kuulisi minusta enää! Sain raivopään pestyä Linna shampoolla ilman kyyneliä.. <br>Pidin sitä pitkään kuivumassa sylissä ja toiseen otteeseen yöllä. Hellittelysessio sujuu aina samalla kaavalla: Otan hartaasti suhisevan Giovannin fleeceen kiedottuna syliin. Silitän ja hieron sitä fleecen nurkalla ja välillä yritän paljaalla kädellä. Giovanni on koko ajan tiukalla kerällä ja minä juttelen sille kovasti ja kehun miten hieno ja erityisen kesy siili se on.. Ja vakuuttelen miten naurettava olettamus olisikaan, että Giovanni olisi muka äkäinen ja yrittäisi purra! Hyvä siili, oooikein hyvä siili. Hieno siili, kerta kaikkiaan hieno siili. Kesy siili. Ja Giovanni tekee välillä ovelia haamuhaukkauksia ja iskee kiinni kankaaseen. Ja yrittää vainuta, mistä pääsisi kiinni paljaaseen ihoon. Ja tekee heti atakin jos katsoo tilaisuutensa koittaneen! Ja millä voimalla ja nopeudella! <br>Ideoimmekin Pupusen kanssa Micropus-simulaattorin: Osta kalakukko. Ja juuriharja. Ja hiirenloukku eli litsku. Irrota harjakset juuriharjasta ja töki ne kauttaaltaan kalakukon päällyspuolelle. Laita luomus päiväksi pesään ja ota myöhän illalla fleeceen käärittynä syliin. Yritä ottaa kontaktia siihen, puhele ja kehu sitä. Palautetta saat ihan niin kuin oikealta micropukselta. Ja avustajan tarvitset. Hän virittää aina uudelleen litskun, johon välillä työnnät sormesi. Näin saat aidon micropus-fiiliksen!