Siilin kesyttäminen?

[Tuulia]

En usko, että siili ymmärtää pomojen ja orjien päälle, ei se ole laumaeläin. Siilin oppiminen lie enemmän "mekaanista" ehdollistumista. Varma ote on toki hyväksi eläimiä käsitellessä, helpompi luottaa varmaotteiseen kun haparoivaan. <br> <br>Albert kakki ensin syliin, mutta lopetti myöhemmin, tämän olen tulkinnut merkiksi siitä, että herra on tottunut meihin. Vieläkin nimittäin pääsee vieraitten syliin hätäkakka; nuo alkuaikojen sylikakat lasken samaan kastiin. <br> <br>Kyllä kai siili oppii, oppii etanakin välttelemään sähkövarausta...en ole edes yrittänyt opettaa Albertille mitään muuta kun sylissä nukkumista, ja siinä se on luonnostaan aika hyvä <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> ...jos joku on tosiaan saanut opetettua siililleen jonkun tempun, niin kertokaa ihmeessä. <br> <br>edit: täytyy korjata itseäni sen verran, että kyllähän ainakin meidän siili ymmärtää pomoista ja orjista sen, että itse on pomo ja me ruoka-automaatit orjia <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

[Minna]

Rufuksen kanssa (herra on ollut meidän ilonamme nyt reilun viikon ajan) olemme ottaneet rauhallisesti. Se ei pidä nostamisesta taikka sylittelystä, ainakaan vielä. Eläinkaupassa vuoden verran ollessaan se on saanut/joutunut olla mitä ilmeisimmin suurimman osan ajasta yksikseen, joten ihmiskontaktin luominen on haasteellista. Mutta pikkuhiljaa toivomme että Rufus oppisi luottamaan meihin. Nostelemme sitä iltaisin sen vastustuksesta huolimatta (valtavien tuhinoiden siivittäminä) syliin fleecen kanssa, ja annamme sen tutkia ympäristöään sieltä käsin. Sitten kun se haluaa pois, laskemme sen lattialle. Emme edes yritä vielä silittää sitä, kun jo pelkkä sylissä oleminenkin on sille mitä ilmeisimmin aika traumaattista. Istumme myös toisinaan pitkiäkin aikoja lattialla Rufuksen kulkureitillä, jolloin sen on helpompi tutustua meihin ohi kiitäessään. Ehkä Rufuksesta ei koskaan edes tule sylisiiliä, mutta aika näyttää.

[Jenni]

Meidän Akusti ei ole mikään varsinainen syli siili, tuhisee nostettaessa, mutta on käsiteltävissä. Ja mä olen tilanteeseen tyytyväinen. Poika saa olla sellainen kuin sen luonne on. Minulla ei ole tarvettakaan saada siitä sylissä raatoa tekevää palleroa, koska minusta se on ihana juuri tuollaisena oman arvonsa tuntevana siiliherrana. Kai se on vähän niinku lasten kanssa, että omaansa rakastaa sen luonteen piirteitä myöden. Minulle suurempi nautinto on seurata pojan touhuja, ja sen onnellisuutta kun se vilistelee ympäriinsä. Vaikka kyllä meilläkin poikaa sylitellään päivittäin. <br>Meihin totuttelussa on ollu hyvä juttu muuten sellainen, että meillä madot yms. öttiäiset on koko Akustin meillä olo ajan tarjottu sylissä. Ja tästä on ollut mielestäni iso apu Akustin käsittelyyn totuttamiselle.

[Lissu]

Itse asiassa olen samaa mieltä Tuulian, Minnan ja Jennin kanssa tuosta "orja-pomo" asiasta. Vähän huumorilla tuon kysymyksen ilmaan heitinkin <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">. Ostin siilini Turun Puutorin akvaariosta, silloin se oli enemmän "kesy", kuin nykyisin. En pidä sitä pahana, päinvastoin, nyt sillä on ainakin omaa reviiriä runsain mitoin enemmän ja se saa toteuttaa "omaa luontoaan". Pesukaan ei ole ollut varsinaisesti rangaistus, Ukko tuntuu jopa tykkäävän lämpimästä vedestä, ei pallottele eikä tuhise, lähinnä vaan ihmettelee. Ei Ukostakaan varsinaista sylisiiliä koskaan saa, mutta ihan tottumisen vuoksi sitä kyllä päivittäin käsittelen. Antaa se jo silittellä kuonoa, poskia ja otsaa (vetää piikit sileiksi päätä myöten) ja avautuu pallostaan nauttimaan, kunnes taas on kiire ruokakupille tms. :=)Niin ja päätä silittäessä on ihan hiljaa ja tapittaa suoraan silmiin <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">.