Vai peräkammarin poika, meidän hiano Max...
<br>
<br>Poikien päiväkoti valmistui sitten eilen. Nyt vielä pidämme herroja siten, että Tuffelle on varattu kaksi alinta kerrosta ja Max sai kaksi ja puoli kerrosta. Ylin taso on muita pienempi mutta varustettu makuuparvella. Jari ahkeroi ja sai aikaan kauniita ratkaisuja. Valitettavasti valmiina ostettu, mutta itse viimeistelty luiska Maxin pesämökkiin on kuitenkin liian kapea. Täytyy kehitellä jokin ratkaisu siihen vielä. Ja niin kun Jari sen kanssa ahkeroi, teki hienon saranaratkaisun ja kaikki. Jos vaan herrat tulevat keskenään varmasti toimeen niin poistamme esteet ja silloin koko talo on kahden sukupolven yhteistä temmellyskenttää. Vaan katsotaan nyt ensin tilanteen kehittymistä.
<br>Maxilla tuntuu olevan vähän hankalaa vielä tuo kerroksesta toiseen kiipeäminen, mutta niin se oli Tuffellakin silloin pari vuotta sitten, kun taloonsa muutti. Uskon kuitenkin, että poika pian isänsä lailla sen oppii. Luiskat on päällystetty matelijamatolla, joten eivät ole edes liukkaat. Niin ja lähinnähän talo on siis päiväkotina, nukkumista varten, ukot kun siirretään aina heti herättyä pesutiloihimmme.
<br>Tuffe ja Max olivat jälleen valveillaoloaikanaan muutaman tunnin yhdessä. Edellisenä yönä luulin, että se on Max, joka vinkuu, mutta se onkin ilmeisesti poikaansa vonkaava Tuffe... Ei taida Max vielä kuitenkaan haista niin urokselle, että vanha pappansa sitä huomaisi. Max tuhahtelee liian tuttavalliseksi käyvälle faijalleen, mutta ei muuten ole edellenkään osoittanut aggressiivisuuden merkkejä.
<br>Taina ja Pondi, tervetuloa tupaantuliaisiin! Soitellan ja sovitaan ajasta.