Eurooppalainen siili hoidokkina

[Roosa]

No voi hitsin hitsi. Byää.

[Kaisa]

Kyllä minäkin oli eilen illalla erittäin toiveikas Pikkuisen selviytymisen suhteen. Vaan niin ei ollut tarkoitettu, oli luontoäidillä omat suunnitelmat. Surettaa kyllä, mutta onneksi siihen ei vielä ollut kauheasti ehtinyt luoda kontaktia ja kiintyä. Helpompi sen kuolema on nyt sulattaa kuin vaikkapa 2-3 viikon hoidon jälkeen. <br> <br>Onneksi meille siilisteille jäi sentään muutama kuva Pikkuisesta muistoksi.

[Marja]

Nyyh <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> Osanotto Yrjänältä ja orjilta

[Marianne]

Surettaa... <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> Onneksi se sai viimesinä päivinään hellää hoitoa... <br>*viettää suruhetken*

[zoozoo]

voi pientä, se kuoli lämpimässä ja hoidettuna, se on arvokasta että ainakin yrittää tehdä jotain.

[Tiia]

Sniff..<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> onneksi Pikkuinen sai viettää viimeiset päivänsä hyvässä hoidossa ja lämpimässä.. <br>Osaantottommme.. <br> <br>-Tiia & Tuksu-

[SiiliPupu]

Voi kurjuus.. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> Minäkin olin täällä niin toiveikkaana ja pidin peukkuja Pikkuiselle. Mutta onneksi se sai ainakin viettää viimeiset päivänsä hyvässä hoidossa. Kyynelkin pääsi poskelle vierähtämään. <br>Täytyy vielä sanoa, että "oli" kyllä todella kaunis ja suloinen siili! <br>*viettää hiljeisen hetken Pikkuisen muistoksi*

[sisu]

Teit kuitenkin hyvin kun otit sen hoitoon. Ihana se oli. Saipa ainakin olla onnellisena elämänsä loppuhetket. Lämmintä ja vettä ja ruokaa.

[Fauron]

Tässä linkki erään eurooppalaisen siilin talvihoidosta ja lihottamisesta kertovaan sivustoon. En kerennyt (vielä) lukemaan kaikkea, mutta asiantuntevalta vaikuttaa. Paljon viittauksia Mariannen sivuille! <br> <br>Onko kukaan törmännyt toiseen mainittuun eläinlääkäriin Johanna Rissanen, Kannelmäen eläinlääkärit? <br> <br><a href="http://www2.eduskunta.fi/kerhot/luonto/siili1/" target="_blank">http://www2.eduskunta.fi/kerhot/luonto/siili1/</a> <br> <br><i>löytyihän sieltä kun tarpeeksi kauan kaivoi myös yhdistyksen sivujen linkki, ei tosin loogisesti "linkkejä" -sivuilta vaan "harrastukseni" -osiosta.</i>

[Piikki]

Kiitos Fauron hyvästä linkistä! Olen saanut tämänkin työpäivän kulumaan rattoisasti lueskelemalla Töpselin päiväkirjaa. Päiväkirjasta löytyi myös videopätkä tästä ihanaisesta puikulasta!

[Kati_O]

Jatketaanpa tällaista vanhaa aihetta.

Eilen töistä kotiin pyöräillessäni pusikosta kipitti siili. Ihanaa sinänsä, mutta kun suunta oli määrätietoisesti tielle, missä autoa kulki koko ajan. Olin siis palaamassa iltavuorosta, kuten moni muukin. Ei siinä muu auttanut kun ajaa rotvallilta alas siillin eteen, en onneksi joutunut ajoradalta kaveria pelastamaan kun tajusi kääntyä ympäri ja lähti takaisin kohti pusikkoa. Siili näytti kovin pieneltä ajankohtaan nähden, joten nappasin sen käsiini tutkittavaksi. Pika-analyysini mukaan oli aivan liian laiha talvihorrokseen, joten siili kädessä jatkoin matkaani kotiin päin.

Ensimmäisenä vein siilin kylppäriin ja boksiin, ja lautasellinen liotettuja penturaksuja nenän eteen. Heti alkoi valtava maiske ja mässytys, kaksi annosta veteli näitä herkkuja. Sitten kävi pitkäkseen kupin viereen ja nukahti.

Nyt siili on saunassamme, edelleen samassa muoviboksissa. Terveen oloinen muuten mutta painaa vain 430g, kun tavoitepaino olisi noin 600-700g. Eläinlääkärille ja pariin muuhunkin paikkaan soitin, ja yleisohje tuntuu nyt olevan että kylvetyksellä kirppukannan pienennys, matojen häätöön Axilur ja sitten vaan tukevaa ja siilille sopivaa ruokaa kotihoidossa kunnes painoa on tarpeeksi. Sitten vapautus omakotitaloalueelle, jossa mielellään ei isoja teitä lähellä. Tavoitteena olisi siis saada siili vielä tämän syksyn aikana vapauteen, nyt vaan toivotaan lämpimiä kelejä vielä lokakuun alulle. Katsotaan nyt miten käy. Siilin löytöpaikka on hiukan huono vapautukseen, koska lähellä kulkee vilkas tie. About samalta kohdalta olen kolme siilivainajaa käynyt tieltä sivuun siivoamassa kesän aikana

Yhdeltä siilejä hoitavalta ihmiseltä sain vinkin että vapautus kannattaa tehdä sellaiseen pihaan jonka omistaja suostuisi ruokkimaan siiliä vapautuksen jälkeen, sen ajan kunnes saa talvipesän rakennettua. Tai jos ihan talvipesiä rakenteleva perhe löytyisi, niin aina parempi. Siispä vapaaehtoiset Tamperelaiset joiden omakotitalon piha sopii kuvaukseen, saa ilmoittautua

Ai niin! Nimikin kaverilla on nyt: Hedvig Eurooppalainen Kuviakin laitoin nettiin: <a href="http://picasaweb.google.fi/oja.kati/HedvigEurooppalainen" target="_blank" rel="nofollow">http://picasaweb.google.fi/oja.kati/HedvigEurooppalainen</a>

[NamiSiili]

Yhyy, ei rivari kelpaisi?
Kun muutimme vuodenvaihteessa kerrostalosta, olin ihan innoissani että nyt pääsee siilejä ruokkimaan, mutta ei ole näkynyt yhtäkään, rapinaa joskus kuulunut pusikoista. Asumme atalassa metsän reunassa, ja pihaakin on sen verran että tuohon saisi vaikka oman rivitalon rakennettua siilikavereille... :>

[Aurora]

meidän pihalle on siili värkännyt varaston alle talvipesää tuhinaa ja rapinaa kuuluu ja ruokaa on syöty muutaman kuukauden aikana:)

[Pipza]

Hedvigille olisi tarjolla Lukomäestä ,mukavalta omakotitaloalueelta, sekä ruokintaa että apua pesänrakennuspuuhiin. Useat siili-toverit ovat paikan jo ennen Hedvigiä arvioineet ja todenneet mainioksi siilimaastoksi. Tällä hetkellä lähistöllä asustelee kolmisen siiliä (näitä on niin penteleen vaikea erottaa toisistaan=), jotka vierailevat enemmän ja vähemmän aktiivisesti iltabuffetilla.

[Kati_O]

Pipza: hyvä tietää! Sellaiseen paikkaan mielellään Hedvig tuodaan jossa jo siilejä valmiiksi on, silloin ainakin on suurempi todennäköisyys että ympäristö on siiliystävällistä.

Meillä on nyt Hedvigin kanssa hiukan hankaluuksia. Loishäätö tehtiin Strongholdilla, ja tosiaan ei ole kirpun kirppua sen jälkeen näkynyt. Mutta paino ei ole alkanut nousta, eikä ruoka maistu riittävän hyvin. Aina on hiukan käynyt syömässä, kissan märkäruoka on ainakin tehnyt kauppaansa, onneksi juuri A/D diet -erikoisruoka (eläinlääkäriltä), joka on siis tarkoitettu juuri eläimen voimistamiseen ja on runsaskalorista ja helposti sulavaa mössöä. Monenlaista ruokaa on tarjottu, ja välillä on syönyt raksuja joko vedellä pehmennettyinä tai sitten ihan kuivina, mutta parina aamuna lautasilla on ollut enemmän kuin puolet ruoasta jäljellä. Punnituksia en ole viitsinyt tehdä kuin kaksi, alkupainon heti aluksi ja toisen loishäädön jälkeisenä päivänä, koska siilireppana selkeästi pelkää käsittelyä. Paino oli jopa hiukan pudonnut toisella kerralla

Perjantai aamuna oli kyllä iloinen yllätys, kun siihen asti vain paikallaan maannut Hedvig oli yhtäkkiä virkistynyt, karannut piskuisesta boksistaan ja heräsimme sen tassutteluun makuuhuoneessamme Onneksi kirput oli jo häädetty siihen mennessä! Silloin siirsin Hedvigin Dinon matka-asuntoon eli lasten uima-altaaseen, siinä on kuitenkin jaloittelutilaa ja se on helppo sitten myöhemmin pestä ja desinfioida kunnolla. Nyt sitten olosuhteet pidetään mahdollisimman vakaina ja tarjotaan mukavia pesäkopperoita ja suojia että ressukka voisi tuntea olonsa turvalliseksi.

Niin ja jos lihotuskuuri ei pure ajoissa, niin Hedvigille on talviasunto luvattu Orimattilasta siilejä hoitavalta Sari Valtaselta, hän on muutenkin valtavasti auttanut meitä tässä asiassa. Sarin luona asuu paljon samassa tilanteessa olevia siilejä ja hän on pitkään tätä vapaaehtoistyötä tehnyt, joten olosuhteet kuukausien vankeudessa elämiseen ovat paremmat kuin mitä meillä on kerrostalossa tarjota.