Suomen Siiliyhdistys

Kirjoittaja **Medlin** » 18 Loka 2006, 20:29

Olen Noora Porista ja tuore siilin omistaja. Siilini on kotoisin Tampereelta ja nimekseen siili on saanut Ukko. Ukko nukkuu _todella_ paljon, ja on aamuvirkku. tykkää olla sylissä

jotain pientä ruuan nirsoilua on ilmassa...

Kirjoittaja **Valbona** » 22 Loka 2006, 23:43

Hei, Olen kirjoittanut tänne palstalle viimeksi 18. toukokuuta tänä vuonna. Silloin meillä oli ollut vuorokauden siili, nimeltään Valbona, jonka ostimme eläinkaupasta. Tietenkin laitoimme käyttäjänimeksi tuon siilitytön nimen. Kesä meni siilin kanssa tutustellessa puolin ja toisin ja opetellessa siilistiksi. Kyllä siili osaa "orjuuttaa" (positiivisessa mielessä) omistajansa. Se muuttaa elämää ja asettaa siihen omat ehtonsa. Näinhän se tulee ollakin. Siili on yksi perheenjäsen.

Syyskuun puolen välin jälkeen huomasimme siilimme kuonossa patin. Jäimme seuraamaan tilannetta, patin kasvamista, siilin vointia. Soitin eläinlääkärille, joka sattui olemaan lomalla ja oli tulossa töihin vasta lokakuun alussa. Päätimme, että seurataan ja viedään siili sitten jollekin toiselle eläinlääkärille, jos sen vointi muuttuu.

Niin siilin vointi voi muuttua todella yllättäen lauantaina 23.9 se heräsi normaaliin aikaansa ja oli virkeä, juoksenteli, söi ja käyttäytyi kuten ennenkin. Seuraavana yönä se heräsi vähän myöhemmin kuin yleensä eli 23.45. Herättyään Valbona yritti lähteä ruokapaikalleen. Se jaksoi ottaa vain muutaman askelen ja lysähti paikalleen. Yritin tarjota sille vettä, mutta hän ei huolinut. Laitoin sormella kuonolle, mutta hän ei nuollut sitä. Hän kulki aina muutaman askelen ja taas lysähti vatsalleen. Valbona laittoi poskensa lattiaa vasten ja katseli väsyneenä. Aloin soitella päivystäville eläinlääkäreille. Yksi oli tulossa tekemään naapurikuntaan keisarinleikkausta ja lupasi soittaa, kun toimenpide on ohi. Tämän puhelun aikana Valbona menehtyi. Hänen hengityksensä muuttui pinnallisemmaksi ja lopulta lakkasi. Laiton Valbonan pahvilaatikon kanteen fleecejen väliin ja itkin. Tässä vaiheessa vielä toivoin, että se olisi ollut vain tajuton, vaikka tiesin, että asia ei ole niin. Klo. oli 0.30 25. syyskuuta, kun Valbona lähti luotamme pois. Valbonan paikka on aina muistoissamme ja niissä hyvissä yhdessä vietetyissä hetkissä.

Nyt meillä on uusi siiliherra, joka on syntynyt 8.8.2006 ja on yksi SY Tähdenlennon neljästä lakupatukkalapsosesta. Tämän pikkuprinssin nimi on Ässä. Hän on hyvin valloittava ja luottavainen siili. Meille hän tuli viisi päivää sitten. Tutustelemme tässä toisiimme ja odottelemme pitkää yhteistä elämää. Ässä kuuluu nyt meidän perheeseen.

Kirjoittaja **tini** » 22 Loka 2006, 23:57

Kauheeta lukea Valbonasta

Mutta onnea kuitenkin uudesta kauniista siilipienokaisesta!

Kirjoittaja **iliis** » 23 Loka 2006, 08:08

Kamalaa tuo Valbonan jutttu.
Onnea uuden siiliheeran kanssa!

Kirjoittaja **MariK** » 23 Loka 2006, 08:23

Siis ihan oikeesti, mä en oo mikään herkkä yleensä, mutta kun luin tota, tuli kyllä kyyneleet silmiin ja kylmät väreet meni pitkin ihoa...
Niin, onnea uuden siilin johdosta!

Kirjoittaja **zoozoo** » 23 Loka 2006, 14:07

Siilut, ja muutkin eläimet, on sellaisia, että ne antaa, ja ottaa, ja ilman jonkunasteista kärvistelyä ei selviä kukaan. Tuo on se rakkauden ja kiintymyksen kääntöpuoli elämässä. huoh

Kirjoittaja **Kude** » 23 Loka 2006, 14:36

Otan osaa. Ässä

Voi kun suloinen nimi <3

Kirjoittaja **tanjakuu** » 23 Loka 2006, 15:06

Joo, itku pääsi täälläkin. Valbonalla oli lyhyt, mutta hieno elämä. Ja teillä on nyt uusi ihana Ässä, joka tuo taas uutta iloa menetyksestä johtuneeseen suruun.
Eli osanotto ja samalla onnittelu.
-Tanja ja Sakari-

Kirjoittaja **Katinka** » 23 Loka 2006, 15:19

Voi sentään, kyllä tuli tippa linssiin. Ja tuo rakkaan lemmikin menetys on jokaisella edessä jossain vaiheessa. Ei viittis edes ajatella miten pahalta se tuntuu

Onnea kuitenkin uuden kullanmurun johdosta!

Kirjoittaja **suhonen** » 23 Loka 2006, 20:14

Heips, oon 21-vuotias vantaalainen tyttönen, eksyin tänne siilifoorumille eilen kun kävimme äitini kanssa lemmikkimessuilla.

Äiti ihastui siileihin ja nyt kerätään tietoa, infoa ja lueskellaan muiden kokemuksia, sillä on aika selvää että äidilleni muuttaa yksi perheenjäsen lisää.

Itselläni on jo suurehko eläinlauma, joten omaan kotiini ei siiliä mahdu, mutta mitäpä siitä, pitäähän minunkin tietää mihin äiti on tassunsa laittamassa

.. pitäisi saada vielä perheen miespuoliset henkilöt ilahtumaan asiasta

Kirjoittaja **Anelma** » 26 Loka 2006, 18:41

Voi mitä tarinoita! Mahtavaa lukea muiden kokemuksia, kommelluksia ja sydäntäkin särkeviä asioita.

Olen kolmekymppinen Helsinkiläinen ja avokkaan kanssa oma piikkipallo kovassa haussa. Kissat ja koirat eivät onnistu allergian takia, mutta siilit ovat vieneet sydämen täysin. Jopa avomies suunnittelee toiveikkaasti illat pitkät uuden tulokkaan kotia. Toivottavasti oma siilikaveri löytyy pian!

Kiitos Siiliyhdistykselle kattavista ja hyvistä nettisivuista!

Kirjoittaja **Valbona** » 28 Loka 2006, 14:40

Hei! Kiitos teille kaikille, jotka osalistuitte suruun Valbonan menetyksestä ja onnitteluista uuden Ässä-herran johdosta. Vielä muistellaan Valbonaa ja iloitaan uudesta perheenjäsenestä.

Ässä on ollut meillä nyt 1½ vk, ja on päässyt kotiutumaan. Kaikki ruoka käy ja uteiliaisuus laittaa maistamaan lattialtakin, joten keittiömme hohtaa siisteyttä: aamulla kerätään kakkat pois ja pestään lattia, illalla imuroidaan päivän aikana sinne päätyneet ruoan muruset ja hiukset.

Kirjoittaja **vesitulppa** » 28 Loka 2006, 15:22

Kude: <em>Ässä

Voi kun suloinen nimi <3</em>

Onhan se suloinen nimi, koirani nimikin on Ässä

Kirjoittaja **OliviaC** » 29 Marras 2006, 18:20

Minun nimeni on Olivia ja olen harrastanut näitä siilejä 6-vuotta. Kaverini luona on lemmikkisiilejä, niitä käyn aina hoitelemassa tarvittaessa. (; Unohdin myös tuossa alussa mainita, että minulla on ollut aijemminkin jo oma siili, mutta kuoli jalkavammansa vuoksi. Nyt olen ostamassa uutta siiliä, ja toivon sen pysyvän oikei hyvässä kunnossa ja terveenä.

Kirjoittaja **marikki** » 29 Marras 2006, 20:34

<strong>miia</strong>
missäs päin lappeenrantaa asusteles? meillä asuu reilu ½ vuotta ikäinen siilineiti Kismet

Suomen Siiliyhdistys

Esitelkää itseänne :)