Suomen Siiliyhdistys

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 26 Joulu 2003, 12:34

Tässä kiva pikku tarina. Ensin johdanto. Joitakin aikoja sitten mínulle soitti eräs tuntematon järvenpääläinen siiliperhe. Heillä oli ongelma siilin kynsien leikkuussa. Sanoin, että tulkaapa meille, niin homma hoituu ja näette siilejä. Näin toimittiin. Mukava rouva tuli uhkean viehättävän siilitytön ja poikansa kera. Giovanni kiinnosti kovasti ja se näyttikin upeita fleecessä hampaillaroikkumisesityksiä... vau mikä uudissana! Kovasti minua kiiteltiin ja yritettiin tarjota rahaa, jota en toki huolinut. Pitäähän siilistejä auttaa, pikku juttu. Mutta laukusta kaivettiin matopurkki siileille! Ystävällistä kerrassaan. Sitten muutama päivä ennen joulua soi ovikello. Samainen rouva oli poikansa kanssa joulutervehdyksellä. Me ihmiset saimme itse tehtyjä keksi/makeisherkkuja. Muut siilit pieniä jauhiksia, mutta Giovanni sai isoja. Ja lisäksi sille oli tehty fleecepeitto, johon oli kirjailtu G-kirjain! Kaikki oli pakattu kovin kauniisti. Jopa matopurkeissa oli nimikortit ja tähtitarroja!! Giovannissa ilmeisesti on jotain koskettavaa, kun se saa erikoishuomiota. Kiitos vaan Tolvasen perheelle erittäin suuresta huomaavaisuudesta, lämmitti sydäntä ja lykkäsi joulumieltä rintaan. Ja nyt Giovannia lämmittää uusi lahjapeitto..

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 28 Joulu 2003, 14:47

HEH HEH! Kävin taas vaihteeksi sadannen kerran katsomassa Simo Annikin kuvia. Ei voi nauramatta katsoa. Suosikkini on se kuva, jossa S A kävelee vasen jalka ylhäällä ja katsoo kiipeilykohdetta. Kröhm.. säihkysääri? <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Mutta Giovanniin. Olen taas kehitellyt uuden micropus-simulaation. Tähän tarvitaan seuraavat tarvikkeet: Siilin talo, matokuppi, sirkkoja ja pieniä jauhiksia. Ja avustaja on jälleen välttämätön. Toimi näin. Laita talo johonkin paikkaan, josta voit seurailla sitä. Laita kerran päivässä matoja ja sirkkoja kuppiin talon eteen. Vahtaa uutterasti taloa. Kuvittele, että ehkä vielä joskus... Aamuyöllä pimeässä avustaja poistaa kupista madot ja sirkat. Ai niin, laita myös vesikuppi, johon vaihdat veden päivittäin. Raksukuppi myös. Jos intoa riittää, voit laittaa muitakin herkullisiksi kuvittelemiasi ruokia kippoon. Niitä ei avustajan tarvitse poistaa. Heität ne itse roskiin seuraavana päivänä. Näin pääset micropuksen omistajan autenttiseen tunnelmaan.

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 31 Tammi 2004, 17:32

Nythän se ihme nähtiin. Vieläkkii syömest iha ottaa! Meillä oli vieraita, sellaisia oikein hyviä perheystäviä. Niinpä kellottelin olkkarin sänkysohvalla Giovannin kanssa. Onhan sitä syliteltävä joka tapauksessa vaikka kesyyntyminen edistyy, sanoisinko, hitaasti <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Yhtäkkiä sälli nostaa kuononsa esiin ja alkaa tassutella pitkin sänkyä! Eikä edes siinä panssarivaunuasennossa, vaan suorin jaloin! Eikä tässä kaikki: herra putkautti upeat, harvoin nähdyt korvansa esiin. Näin pitkästä aikaa sen kasvot ihan kokonaan. Sepä vasta hieno ja komea siili! Erittäin kaunis i.pitkäkorvan naama. Siinähän tämä hurja tepasteli sinne ja tänne ja oikein esiintyi vieraille. Siis Giovanni!!! Minä siinä järkyttyneen ihastuneena tuumin, että nyt kun olis kamera! Mutta eihän sitä hetkeä voinut riskeerata. Sitten huomasin, että onpa likainen siiliherra. Joten laskin kylpyammeen pohjalle lämmintä vettä ja Giovanni sinne kahlaamaan. Näin ensimmäistä kertaa G:n hännän ja olin haltioissani. Ja sitten välähti, että nythän tästä oikein vimeisen päälle fotot otetaan koko siilikansan riemuksi. Poika näyttäytyi koko komeudessaan. Se nautti selvästi suihkussa olosta ja istui rentona. terveisin nimim. "arvatkaa, oliko kamerassa filmiä"

Kirjoittaja **Markku** » 02 Helmi 2004, 09:47

Mainiota! Sitkeyttä vain siilin käsittelyyn. Meidän Simo Annikki edistyy myös kesyyntymisessä koko ajan, mutta äärettömän hitaasti. Kaksi ja puoli kuukautta sitten se teki yhden ison harppauksen kesyyntymistä kohti, mutta sen jälkeen homma on edennyt vähintäänkin etanavauhtia. Nyt olen esim. huomannut, että se suhisee nykyään eri tavalla. Samoissa tilanteissa kuin ennenkin, mutta vaimeammin. Joskus kuin muodon vuoksi vain vähän puksauttaisi. Ennen se oli sellaista "jos lähestyt niin syön sinut" -sähinää. Näitä edistyksiä ei meinaa edes huomata kun se tapahtuu niin hitaasti.

Kirjoittaja **Kaisa** » 02 Helmi 2004, 15:38

Ihana kuulla, että Giovanni on ruvennut luottamaan ja kesyyntymään ihan huimasti. 10 jauhomatoa ja sirkkamerkki Pirjolle <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> On tuossa urakassa varmasti kysytty Pirjon hermojen ja ihon kestävyyttä koeteltu kun G:tä on kesytetty. Sitten kun lisätään vielä mammutti pitkäksi venynyt remontti talossa niin ei ole kateeksi käynyt.

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 02 Helmi 2004, 16:35

Giovanni jaksaa yllättää. Tänä aamuna kun läksin viemään lapsia kouluihin, niin Sonja tuli nyhtämään hihasta, että olkkariin. Giovanni oli tullut ulos Dunasta vaikka Sonja oli samassa huoneessa. Siinä se pasteeraili pienen kierroksen ja käveli arvokkaasti pesäänsä. Ennen se raahautui panssarivaunuasennossa pitkin Dunaa ja jäi suhisemaan pesänsä oviaukolle. Ja sitten hirmu kolahduksella syöksy pesään. Mutta tuosta ihon kestävyydestä, ehkä mulla suikassa surisee, kun olen ilahtunut seuraavastakin seikasta: ennen Giovanni iski sekunnin sadasosassa kuten Tappajahai konsanaan. Ja ihan samalla asenteellakin kuin Tappis. Nyttemmin olen haavoja halveksien pitänyt sitä sylissä ilman suojaavaa fleeceä. Se on haukkaillut vaatteitani. Nämä siilithän harrastavat puremista, ne haukkailevat ihan lystikseensäkin. Eilen se sai hampaansa kämmensyrjääni, jossa on onneksi vähän kipupisteitä ja vahva nahka! Ja tässä se ilon aihe: Se ei iskenyt tappaja asenteella, vaan haukkasi enemmänkin harrastuneisuuttaan <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Ja kun fiilistelin siinä, että miltä tuntuu, se välillä hellitti otettaan ja välillä tiukensi. Ennen se ei olisi hellittänyt ja lisäksi se olisi yrittänyt vetää lihanpalan itselleen kiertymällä tiukaksi palloksi. Tunneskaala: Hellittää= ilahtuminen, kesysiili! Tiukentaa= Ai stana! Tää on kestettävä! Lopulta se kyllästyi ja irrotti otteensa. Ja minä käsi turvoksissa innoissani, että se hellitti välillä puruotettaan! Kyllä se on jo kesy!

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 06 Helmi 2004, 03:28

Giovanni jaksaa yllättää. Tähän yöhön asti se on aina keikalta tullessan ollut piilossa. Ilmeisesti kuulee askeleet porraskäytävässä ja ottaa hatkat pesän perukoille. Nytpä se onkin juoksemassa juoksupyörässä. Ja illalla ennen keikkaa se pötkötteli päikkärit ihan melkein kylki kyljessä sängyssä. Piikit alhaalla. Kyllä tässä on jotain tapahtumassa meidän raivopäälle ja pelkääjälle. Minullahan oli dead-line, että jos se vielä toukokuussa pelkää koko ajan silmittömästi, luovutan sen vaikka Korkeasaareen, ettei ressukan tarvitse olla ihmisten kanssa. Nyt minulla on aivan apinan raivokas asenne, että teen Giovannista sylisiilin vaikka mikä olisi! Eikös ihmisellä pidäkin olla korkeat päämäärät? <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Kirjoittaja **Markku** » 06 Helmi 2004, 09:28

Nyt on niin monta hyvää merkkiä ollut, että kyllä Giovanni on edistynyt! Arempia päiviä voi tulla välillä, mutta kuulostaisi aika hyvältä.

Kirjoittaja **pupunen** » 06 Helmi 2004, 11:05

Vau, kyllä siitä nimensä veroinen (Kesysiili Giovanni) vielä tulee... Hitaasti mutta varmasti! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Joko teillä on remppa loppu? Oletko huomannut että sillä olisi ollut jotain vaikutusta?

Kirjoittaja **Kaisa** » 06 Helmi 2004, 13:19

Hitaasti hyvä tulee! Tämän on Giovanni todistanut, taitaa saada jäädä Pirjon siilikotiin viettämään kesysiilin elämään. Ei taida tarvita mennä toisen korkeasaareen turistien tuijotettavaksi. Tulee väkisinkin mieleen, kuinka monella olisi ollut sama sitkeys ja kärsivällisyys kesyttää Giovannia kuin Pirjolla...

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 06 Helmi 2004, 15:04

Minulle on ollut suurena apuna siilistien kanssaeläminen ja kannustus ja myötätunto. On vähän sellainen fiilis, että talkoilla tässä on Giovannia kesytetty <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Ja Repan ja Sohvin tapaukset kannustavat yrittämään. Sohvihan on täysin kesy ja Repa on iloinen ja rohkea rätinpurija. En unohda sen vilkasta ja reipasta katsetta Tuff Tuff-bileissä! Se oli Rikun sylissä fleece suussa ja katseli kirkkain silmin kiinnostuneena ympäröivää touhua. Katse oli lisäksi sangen älykäs. Nämä ovat erittäin mielenkiintoisia ja persoonallisia siilejä. Jatkoa viime yön tapahtumiin: Hiippailin keittiöstä katsomaan, että vieläkö se poika juoksee. Ei juossut. Ajattelin, että säikähti se kuitenkin ja on pesässään. Eipä ollut. Oli veikeä tunne, kun ensimmäistä kertaa en tiennyt missä Giovanni on! No sehän oli siellä aavikkolaatikossaan ja oli vetänyt putken suulle siilien oman kilon painoisen kaurasäkin. Hassun näköistä. Olinpa mielissäni. Pian se tuli taas juosta rapsuttelemaan. Välillä se kytkee sen äänettömän vaihteensa päälle. Se on tosi aavemaista... HUU! Remppa alkaa olla jo hiljaisessa vaiheessa. Piikkaukset on piikattu ja pukuhuoneiden seinät alkavat olla paneloidut. Pian alkaa kaakeleiden ja klinkkereiden laitto, eikä siitä voi tulla meteliä...luulisin... <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 07 Helmi 2004, 10:34

Lisää vettä myllyyn ja pökköä pesään! Viime yönä tullessamme Kaitsun kanssa keikoiltamme (lienee selvää, että koulutan miehestä myös musiikkijuontajaa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">), ei Giovanni ollut pesässään. Ei se ollut aavikkolaatikossakaan. Hetken kuulostelun jälkeen paljastui, että se rapisi TV-tason takana olevassa putkessa! Giovanni tulee pian olleeksi meillä neljä kuukautta. Se aika meni, ennen kuin poika alkoi luottaa niin, että uskaltaa ottaa huoneen haltuunsa... Tämän ilon ja riemun keskellä mieltä kaihertaa yksi ikävä ajatus: Se, mihin tähtäämme Giovannin kesytyksessä, on tilanne, missä siili oli sen ensimmäisen kerran nähdessämme. *väräjävä huokaus* Sehän olisi, kuten olen monesti aiemminkin todennut, pitänyt ottaa mukaan saman tien sieltä eläinkaupasta. Tässä sitä niitetään mitä viiden viikon ahdas vankeus kylvi Giovannin komeiden korvien väliin..

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 09 Helmi 2004, 04:02

En löydä sanoja kuvaamaan tätä tunnelmaa. Kyyneleet valuvat virtanaan. Kesysiili Giovanni on sylissä ilman mitään suojaa. Ollaan oltu sylikkäin toista tuntia ja olen saanut tuntea siilini pehmeän turkin ja huimat tassut kun se on mönkinyt käsilläni. Se juttelee minulle ihan uudella tuhinaäänellä eikä pure. Se oli jopa kaulakuopassani kököttämssä... halusin jakaa tämä onnen muiden kanssa, mutta menen taas nauttimaan täysillä--- nyyh!

Kirjoittaja **pupunen** » 09 Helmi 2004, 09:28

Ihanaa! Ota siitä kuvia ja laita Apsun siilikamuihin päivitystä! *tuskin malttaa odottaa* <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/tongue.gif" border="0" align="" alt="">

Kirjoittaja **Saija H** » 09 Helmi 2004, 09:37

Oi kun mahtavaa! Itselläkin tuli ihan tippa linssiin. Olet todella tainnut voittaa tuon pienen söpöläisen luottamuksen, Onnea siitä! Aivan mieletöntä! *pyyhkii silmäkulmaansa*

Suomen Siiliyhdistys

Giovannin eli Iso-G:n kuulumisia