Max Tuffenpoika saapui!

[Pirjo Y]

Kyllähän asia on niin, että mieluummin menisin päiväksi kepillä hakattavaksi kuin opettajaksi. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea peruskoulun kaseja! Olen joutunut pitämään paljon oppitunteja kouluissa ja varuskunnissa. Mua ei saa kasien tunnille millään.

[Innostunut siili]

Hehee...kouluun vaan kaikki ne, jotka eivät usko että se homma käy työstä. Mars mars, pari päivää vaikkapa alkuopetuksessa näin joulun alla avartaisi kummasti maailmankatsomusta <br> <br>Mutta on tosiaan niin mukava seurata kuinka tässä ihan "silmien alla" siilitietous elää ja muuttuu - rajoja koitellaan. Niin vaan nämä "erakot" kimppailevat jo vähän siellä sun täällä! <br> <br>*naks, katkaisee kammasta piikin*

[Kaisa]

<i>Mihin muuten perustuvat väitteet siitä, että kahta siiliurosta ei voisi pitää riittävän isossa tilassa yhdessä? Ymmärrän kyllä, että häkissä alkaisi taistelu tilasta, mutta kun lääniä on riittävästi, tuntuvat pojat pärjäävän; jos toisen kuono alkaa ärsyttää, voi aina mennä pois toisen kyljestä omiin oloihinsa.</i> <br> <br>Tuossa Sirpan jälkimmäisessä lauseessa on mielestäni salaisuus useamman kuin yhden siilin sopuisan yhteiselon edellytys. Tarpeeksi ison tilan siilit pystyvät jakamaan itse reviireihinsä, joten ei tule kärhämää. Mikä on sitten tarpeeksi iso tila? Neliömetri, kaksi neliötä, vai kenties enemmän per siili... <br> <br>Mitä useamman tositarinan olen kuullut siilien onnistuneesta yhteiselosta, sitä taipuvaisempi olen uskomaan, että siilit sopeutuvat elämään yhteisessä tilassa, kunhan tilaa on jokaiselle riittävästi ja jokaiselle oma fillari ja nukkumapesä. On täysin mahdollista, että fillareissa vuorotellaan ja niitä vaihdellaan ja siilit nukkuvat kaikki samassa pesässä, mutta tarvittaessa jokaisella on sitten se oma alue minne muilla ei ole asiaa.

[Taina]

Naks, kuuluu kohta niskasta,jos ei tuo hehkutus jo ala loppumaan...en ole katkera, mutta kuitenkin...no joo, olen ollut opetustyössä sen 12,5v ,joten tiedän kyllä asian ikävänkin laidan. <br> <br>Meilläkin otetaan välillä "tytöstä mittaa" , kun ruoka hupenee kupista, mutta muuten menee aikasta kivasti Maxin siskojen, äidin ja mummon kanssa. <br>Hekin ymmärtävät, että Joulu on perhejuhla =D

[Sirpa]

Tuntuu tosiaan siltä, että tila on se salainen avain usean siilin yhteiseloon. Meillä lääniä on seuraavasti: löylyhuone, noin 4 m2 ja pesuhuone, noin 5 m2. Molemmissa "huoneissa" on juoksupyörä, pesäkolo, juoma- ja ruokakippo, tunneli ja fleece-mytty. <br> <br>Viime yö meni taas oikein rattoisasti. Väliin kuulimme rauhoittava, tasaisen huminan, kun kumpikin juoksi yhtä aikaa pyörässä, väliin taas ruokakippoja työnneltiin yhdessä pitkin lattiaa. Pientä suhahtelua lukuun ottamatta mitään eripuraan viittaavaakaan ei kuulunut. Aamulla oven avatessani Max istui Tuffen juoksupyörässä ja Tuffe oli Maxin ruokakupilla. Minut huomattuaan Max tuli jalkoihini pyörimään, kuten sillä on usein tapana, Tuffe taas painui pesäänsä odottamaan siirtoa päiväkotiin. Hämärässä tilassa siilien tapaaminen yön jälkeen on aina yhtä hauskaa, vaan valot sytytettyäni kylmä totuus taas paljastui koko karuudessaan; miten pieniin ja suloisiin eläimiin voikin mahtua niin paljon sitä ihteään?!

[Pirjo Y]

No älä muuta pulise! Jokainen siilisti tietää kyllä mitä tarkoitaa sontapommi...

[Sirpa]

Tänä aamuna oli taas niin auvoista, kun oven avattuani näin molemmat pojat istuskelemassa vierekkäin juoksupyörän vierellä. Jos sanoja olisi käytetty, olisi varmasti kuulunut jotain tällaista: <br> <br>Tuffe:"Kuules poika, on se vaan niin mukavaa turinoida tässä kanssasi. Ihan täällä oli yksinäistä ennen tuloasi. Niinhän sitä sanotaan, että vasta lasten myötä ymmärtää elämän koko kauneuden!" <br> <br>Max: "Älä viitti isä selittää tollaista hempeilyä. Kerro, miten me saatais hommattua tänne lisää sapuskaa! Ai niin, sähän menet tänään sinne lekuriin. Et kai sä vaan tekareita vielä saa kun sulle ei oikein putoo nuo kovemmat ruuat?" <br> <br> <br>Tuffe:"Äläs nyt, poika, tuollaisia isäukolles puhu. Kyllä mun hampaissani vielä pitoa löytyy. Noi ihmiset nyt vaan hössöttää aina kaikenlaista ja sen takia mä nyt joudun sitten käväisemään siellä eläinlääkäri Johannalla. Täytyy näyttää sille, että mulla on hampaat, joita voi käyttää ja näyttää..." <br> <br>Max: "Joo, näytä sille oikein kunnon lukkopurenta! Sä oot, isä, vielä kova jätkä!" <br> <br>Tänään mennään klo 16.30 tosiaan vähän näyttämään tuota Tuffelin hammaskalustoa Rauliolle. Pojalla on hieman vaikeuksia pureskella kovaa ruokaa. Vaan muuten ruokahalu on tallella ja juoksupyörässä kilometrit taittuvat. Kerron lisää illalla.

[Pirjo Y]

Hah hah hah! Tähän vois jatkaa lisää jutun innoittamana: <br> <br>Sirius: Yrittävät taas mua naisiin. <br>Giovanni: Älä nyt taas mene tuohon samaan vanhanaikaiseen retkuun! Muista miten pallis olivat ihan p**kana viimeksi! <br>Sirius: Kaikkeni annoin! <br>Giovanni: Aivan, tuo on just se pointti! Ämmät luulee, että SUN tehtävä on juosta hulluna niiden perässä ja sitten vielä pihtaa. Eikö sulle mennyt jo viime kerrasta jakeluu? Muista mitä sanoit siitä miltä palleissa tuntuu? <br>Sirius: Olet ihan oikeassa, hyvä veli. Naiset ovat paholaisen keksintö. EVVK!

[Sirpa]

Tuffe: Voi hitsi minkä tekivät! Joku ihan vieras nainen tunki eilen pumpulipuikon suuhuni. Pakkohan sitä oli purra ja silloin se daami tunki naamansa meikäläisen kitaan ja sanoi: "ei kun nukutukseen ens torstaina ja hammaskivet pois!" Vaan sitä ennen joudun syömään joka päivä tosi pahanmaksuisen pillarssin. Kotona puhuttiin, että siihen on ruiskutettu jotain antilooppia. Mulla kun on myös ientulehdus. Vaan sitten siellä Johannalla kävi ilmi jotain sellaista, että ihan hiljaisena matkattiin kotiin. Se Johanna nimittäin katsoi mun toista etukäpälää ja oli huolestuneen näköinen. Sanoi, että siinä voi olla tulehdus tai sitten, voi, voi, uskallanko tuhahtaakaan sitä sanaa; siinä voi olla kasvain. Kyllä oli eilen paha mieli koko perheellä. Vaan minä olen varma, että ei siinä mitään kasva, vähän vaan on rasittunut runsaista juoksuista. Kyllä se antilooppi saa luvan senkin parantaa. <br> <br>Max: Niin saakin!!

[Kaisa]

Tuffe, älä vielä heitä pyyhettä kehään. Minulla oli myös todella pahannäköinen etutassu keväällä ja minullekin sanottiin, että siinä voi olla sellainen inhottava kasvain, tai sitten semmoinen tulehdus jonka antilooppi voi parantaa. Minä sain semmoista namin makuista antilooppia, Ditrim oli sen nimi. Antilooppia jouduin syömään kyllä pidempään kuin suunnittelivat aluksi. Se vaiva lähti ensin paranemaan kunnolla, mutta paheni antiloopista huolimatta. Sitten tuo minun tassuni kuitenkin parani, kun antilooppi hoitoa jatkettiin viikolla. Nyt tuo minun tassuni on ihan entisen lainen, jos ei tietäisi että siinä on jotain ollut, niin siitä ei erottaisi mitään. <br> <br>T: Viltsu <br> <br>P.S. Ovat laittaneet minun kipeästä tassutani kuvan tuonne galleriaan minun albumiini. <br> <br><img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/gallery/albums/userpics/10009/normal_viltsutassu.JPG" border="0" alt="">

[Sirpa]

Tuffe: Siis hui kauhistus! Jos sun käpäläs kuntoutui tuosta niin enköhän minunkin! Kylläpä piristyin, kun annoit minulle toivoa! KIITOS!

[Kaisa]

Viltsu: Tuossa tassu on vielä suhteellisen hyvännäköinen, pahimmillaan se oli turvonnut tuosta lähes puolitoista kertaiseksi, kynnet painuivat mikä minnekin suuntaan vinoon ja sen päällä oli semmoinen musta pahka.

[Sirpa]

Tuffe: Kyllä me siilit ollaan vaan aika otuksia, kun tuollaisestakin selvitään. Mahtoi olla ihan kamalan arka... Ja mahtoi sun kotiväkesi viettää unettomia öitä. Meillä ainakin ei viime yönä saatu Maxin kanssa rauhaa ollenkaan, kun koko ajan joku ramppasi katsomaan, että kuinka me voidaan. Hyvinhän me voitiin, juoksupyörät vaan surrasivat! En minä suostu ihan tosta noin vaan antamaan jalkaani, en!

[Taina]

Voi , että pitää olla näitä ikäviä asioita taas näin Joulun alla, ihan potuttaapi , sillai imelletysti ! <br>Mutta kerron nyt Tuffelle, että hänen poikansa on jo aika tekijä, kun on saanut oman nimisensä juomankin,jota aamulla kasvattaja mamma joi ja nauroi ääneen: Pepsi MAX ((( ))) <br> <br>"Antilooppi" *hirnuntaa*

[Sirpa]

Juuri nyt pojat nukkuvat yhdessä läjässä. Pienten aamutuhahtelujen jälkeen Max kaivautui Tuffen pesään niin Tuffen kuin Tuffen fleecejenkin alle. Että sellaisia reviiritietoisia eläimiä. Usko tässä nyt sitten kirjaviisautta! <br> <br>Aamuvarhaisella Tuffe oli varsin vilkkaalla ja reippaalla päällä. Annoin pojalle ylimääräiseksi pari pillarssia ja hienosti upposivat. Ilmeisesti se ientulehdus vaikeuttaa ainoastaan raksujen syömiseen. Tuffen askellus on kevyttä, ei ontumista, joten olen toiveikkaalla mielellä! <br> <br>Tuffen terveiset Siriukselle ja Giolle: Jätkät, puhutte asiaa! Hittoakos me niistä piikkihelmoista!