Kirjoittaja Leenakatriina » 24 Elo 2015, 01:30
Heti kun saan sen kiiliäisen viimeistään.... Kesä kuluikin väsyneitä nälkäisiä pihasiilejä hoivaillen. Tulivat itse terassini portista! Ensin yksi ja perässä muut. Kuurasin vateja ja etsin tietoutta oikeimmasta ravinnosta ja kyllä niillä oli nälkä.... Ihmettelin, mutta sen kolean heinäkuun viikot niitä lötkötti terassin eri kolosissa neljin kappalein.... Tulivat ihan muina siileinä, yksi suuri draama nähtiin, sillä muuan kookas kaveri joutui kahakkaan pienemmän kanssa. Liekö ollut vain lemmentaistoa mutta pois se sen pienemmän ajoi koko terassilta, siihen siis pääsee reilusti siilinmentävästä kolosta. Yöllä tämä teki comebackin ja puhisi kuin veturi.
Kiinnostavaa kyllä kerran luulin ettei ateriatarjoilulla ole niin väliä kun en huomannut visiittiä.
Ruokavadin tavalliselle paikalle oli jätetty ns huomautus, oikein kelpo läjä. Samoin nyt, isäni rakensi horrostuspesän jos kelpaisi, mutta siilejä kiinnostanee enemmän pieni hämärä nurkkaus jonne joutui kiipeämään pesän eteisen yli..... Ja jälleen oli huomautettu epäkohdasta. Ihmettelinkin öistä ryminää. Siivosin huomautuksen ja katumukseni merkiksi asetin ateriavadin sinne kuten helpotin pääsyn.
Niinpä on kuurattu huolella astioita, pesty tolulla aika ajoin hurjinta siivoa ja viety kylmänä aikana kolmasti päivässä ateria nautittavaksi, ja hyvin tuo kelpasi. Kaipaan niitä horrostamaan toki, mutta hyvän kodin saisi siili joka on pakko luovuttaa pois. Tai poikanen!