Giovannin eli Iso-G:n kuulumisia

[Kaisa]

Ihan mieletön juttu! Onneksi olkoon Pirjo ja Giovanni! Hitaasti hyvä tuli, Giovanni luottaa ja Pirjolla on Kesysiili Giovanni. Olen niin iloinen teidän puolesta <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Paljon rauhallisia sylittely hetkiä!

[pupunen]

Kerrohan meille myös miten Giovannin lääkärikeikka meni. Toivottavasti siitä ei tule liikaa traumoja hidastamaan hienoa kehitystä.

[Pirjo Y]

Ei tässä tule nukkumisesta mitään. Olo on vähän kuin synnytyksen jälkeen, autuaan harras. Ja kyyneleet vaan valuvat herkästi. Jos tämän tunteen voisi säilöä, olisin rikas kun möisin sellaisia tunnepaketteja... Lisään vielä viime yön kuulumisiin sen, että haettiin Giovannin kanssa jääkaapista matopurkki ja lusikka. Kokeilin, että uskaltaako se syödä sylissä. Ja uskokaa tai älkää, sehän söi. Ihan kuin olisin tarkkaillut itseni ulkopuolelta, oli sen niin kummallista. Tarjosin sille monta lusikallista. Poika veteli varmaan 50 matoa. Ja jatkoi sylissä kiipeilyä kuin Luna konsanaan. Ihmeellinen juttu, olen aika sekaisin, tiu tau!

[Kikke]

Loistavaa! *antaa railakkaat aplodit* <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

[Marianne]

Huippua Giovanni!!! Kyllä se vielä ihmiseen alkaa luottaa, kun syö sylissäkin. Se on kesyyntymisen ensimmäisiä asteita <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Onnea!

[Pirjo Y]

Kuten varmaan kaikki arvasivatkin, Giovanni vastustaa ankarasti lääkkeen laittoa kuonoon. Se mielestä olemme ihan hulluja. Kaitsun ja minun voimat ja oveluus ovat koetuksella. Eilen illalla se ensimmäisen lääkeannoksen jälkeen kuitenkin suostui mönkimään sylissä. Ja oli yöllä syönyt kaikki herkut. Se syö nykyään hyvin, kaikki menee mitä annetaan. Sirkkoja, isoja ja pieniä jauhiksia. Ja raksujakin menee. <br>Tänä aamuna herra ei enää kaveerannut vaan lääkkeen antamisen jälkeen tarttui hampailla villapaitaan eikä hellittänyt ainakaan varttiin. Söin siinä aamiaiset i. pitkäkorva rinnalla. Kuitenkin positiivisena piirteenä voidaan edelleen pitää sitä, ettei poika suhise enää ollenkaan sitä raivosuhinaa. Sillä on uusi soundi. Eikä se muutenkaan enää paljon suhise. On se rohkaistunut ihmeesti. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

[Pirjo Y]

Mittasin juuri reikiä käsissäni. Tiedoksi kaikille, että Giovannin yläleuan kulmahampaiden väli on 5 mm ja alaleuan 3 mm. Ylähampaat ovat veikeästi vähän viistossa.

[Aino]

Onko Giovannista muuten kuvia muualla kuin Apollon siilikavereissa? Meillä on täällä pienimuotoinen Giovanni fan club ja luemme naamat naurusta vääränä täällä G:n edesottamuksista.

[Pirjo Y]

Ymmärrän hyvin, että Giovannilla on fan club. Ja sen se ansaitsee. Kuten muutkin intialaiset siilit. Väheksymättä yhtään valkovatsoja. Mutta valkovatsat ovat jalostettuja lemmikkisiilejä ja intialaiset pitkäkorvat eivät ole. Sen takia nämä oudot ja ihmeellset siilit herättävät jonkinlaista alkukantaista kiinnostusta. Jotenkin Giovanni meidän hankalimpana siilinä on sydäntä niin lähellä, snif! Kiitän omasta ja Giovannin puolesta kannatuksesta. Simo Annikista, Ripasta, Nipsusta ja Esi-isästä on loistavia kuvia, Giovannista vain yksi. Menen tästä joksikin aikaa nurkkaan häpeämään ja kutsun hätiin Johannan uuden, hienon ja kalliin digikameransa kanssa! Johanna, tule ja pelasta maineeni, ota kuvia! Nimim. toistaiseksi digitön junttieinari

[Kaisa]

Täältä löytyy myös Giovanni fanclubin jäsen - aina täytyy kurkata uusimmat kuulumiset kun niitä ilmaantuu. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

[Pirjo Y]

On se vaan operaatio antaa kuonolääkitys. Eilen keksittiin, että nahkahanskat ovat fleeceä parempi matsku, kun Kaitsu yrittää avata siiliä. Kaitsu ottaa siili rukkaa niska-p---e otteella ja yrittää saada kuonon muutamaksi sekunniksi näkyviin. Ja minä sihtaan lääkepullon kanssa. Muutama tippa otsapiikkeihin ja yksi infektioalueelle on ollut toistaiseksi annostus, nahkahanskojen ansiosta pääsin heti kuonolle. <br>Tämän lystin ansiosta Giovanni on alkanut taas suhista kiukkuisena, enkä yhtään ihmettele. Kuitenkin se onneksi syö edelleen riuskasti. Ja yöllä se oli sylissä ihan hiljaa eikä ollut pallona. Kerran vain haukkasi käsivarresta puoliasenteella, ei meinannnutkaan jäädä roikkumaan. Mutta silittää se ei enää anna suhisematta, luulee varmasti, että taas tulee lääkettä nenukkiin. <br>Sen kävely on kyllä hellyttävän näköistä puuhaa. Sillä on niin paksut ja karvaiset koivet ja valtavat polkuanturat. Jalka on aika lailla karhumainen, se selittää sen äänettömän juoksun. Se saa otettua oikein kanta-astujan askeleen joten kynnet eivät koske maahan eikä juoksupyörään. Giovannista henkii arvokkuus ja ylväys. Se on uljas ilmestys kävellessään huoneen poikki. Ihmiset katselevat asennossa!

[takiainen]

ompa hienoa kuulla etti iso G:n kesyyntyminen edistyy. <br>Kyllähän sen suhahtelun ja sihahtelun ymmärtää, kun nenään tungetaan sellaista inhottavaa ainetta. <br>Mutta kyllä se siitä! <br>Onnea paljon!

[Pirjo Y]

Että sitten vielä heisimatolääke pitää ujuttaa Giovanniin. En muuten hämmästyisi ollenkaan jos tämä siili olisi suoraan luonnosta poimittu. Voi sitä mussu poikaa kun minä siitä niin tykkään!

[Pirjo Y]

Hih! On hauskaa ja iloista kerrottavaa Giovannista: Viime yönä heräsin olkkarin sohvasängyssä (jossa olin paossa Kaitsun hienoista kuorsausta..) klo 04.10. Kuuntelin, kun Giovanni juoksi pyörässä tasaisen rauhallisesti. En saanut unta ja teki mieli lukea. Tex Willer oli niin jännässä kohdassa kesken <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Ajattelin, että jos sytytän lukuvalon, Giovanni kuitenkin pamahtaa taas mökkiinsä. Päätin kuitenkin kokeilla olisiko edistymistä tapahtunut kaikesta lääkinnästä huolimatta. <br> <br>Sytytin siis valon ja pidätin henkeä..juoksun ääni lakkasi. Sitten kuului rapinaa kun poika meni rauhallisesti mökkiinsä. Mutta eipä se siellä malttanut olla kuin 3 sekuntia kun jo alkoi taas juoksupyörän rapina! Minulla hymy levisi korvasta korvaan. Menin hitaasti hakemaan Texiä kirjahyllystä ja pysähdyin keskelle lattiaa katsomaan Giovannia. Siinä se tuijotti minua pyörässä mainiot korvat höröllä. Kuten on todettu, i.pitkäkorvan näkökyky on aivan eri luokkaa kuin puolisokeiden valkovatsojen. Sitä rupesi taas katsekontakti ujostuttamaan ja se meni ihan Dunan reunaan piiloon. Menin Texin kanssa sänkyyn (aah)ja aloin lukea. G alkoi juosta pyörässä. Vaan ihme: se tulikin pian ulos koko Dunasta ja kävi nuuskimassa maton reunaa. Sitten se käveli riuskasti sängyn alle ja takaisin Dunaan. Juoksi taas jonkin aikaa ja tuli jälleen ulos. Lattialla oli piiitkä sohvatyyny. Katsottuaan minua vähän aikaan julkisesti Giovanni meni tyynyn taa piiloon kurkistelemaan. Jaa mistäkö tiedän mitä se teki? Hah! Pitkien korvien kärjet vipottivat tyynyn takaa paljastaen, että siili oli pitkään paikallaan ihan tyynyn reunassa. Siinä se fiilisteli minua. Nauratti aivan silmittömästi mutta nauroin sisäänpäin... <br>Sitten G lähti tutkiskelemaan vähän ympäri olkkaria. Katselin lumoutuneena upeaa siiliä ja ennen kaikkea niitä korvia. Wau! Sitten poika meni takaisin Dunaan ja jatkoi pyörämaratonia. Mutta niin tarkka kuulo sillä on, että aina kun varsin äänettömästi ja varovasti käänsin sivua, juoksu lakkasi pariksi sekunniksi...

[Pirjo Y]

Kesysiili Giovanni kiipeili sylissä ja kapusi olkapäille ja niskaan. Sonja tarkkaili tilannetta ja kysyi: "Äiti, mitä teen jos Giovanni puree sulta kaulavaltimon poikki?" Vastasin, että sitten vaan rupeat suunnittelemaan, mitä teet perinnöllä. Sonja jatkoi visiointia, ja keksi, että jos Giovanni tosiaan purisi, niin hän laittaisi äidin kaulaan kiristyssiteen <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Olisi ambulanssimiehillä ja poliisilla ihmettelemistä. Tällainen on huumorintaju meidän perheessä... Hmm... Ja eihän nyt kesysiili purrut, kiipeili vaan ja nuuski. <br>Keksin mielessäni vertailun: kun katson valkovatsaa, se voisi olla kuin hevonen. Mutta kun katson Giovannia, se voisi olla kuin ylväs uroshirvi. Mielestäni tämä oli aika osuva vertauskuva kuvaamaan näiden kahden siilirodun erilaisuutta.