toivon siiliä

Yleinen siilikeskustelufoorumi

ViestiKirjoittaja tini » 03 Syys 2006, 10:41

<i>Ensivuoden toukokuussa harkitsemme vakavasti kilpparia</i> <br>Jos vanhempasi ajattelevat, että kilpikonnalle et voi allergisoitua/ olla allerginen, he ovat väärässä. Ihan yhtä lailla matelijoille voi olla allerginen. Ovatko vanhempasi perehtyneet kilpikonnan hoitoon, ettet joudu yksin kaikkea tekemään? Mm. horrostamiset ja siihen valmistautumiset ja oikeanlainen ruokavalio voivat olla aika hankala <br>asia lapsen hoidettavaksi. Siili on kuitenkin ainakin siinä mielessä helpompi eläin. Ja ovathan vanhempasi miettineet, että kilpikonna tulee elämään vuoskymmeniä, jopa lähemmäksi sata vuotta. Jaksatko sitä hoitaa kaikki nämä vuodet? Entäpä jos lähdet opiskelemaan, etkä voi ottaa kilpikonnaa mukaan? <br>Kirjoitit kyllä, että ensi toukokuussa vasta harkitsettekaan, mutta kannattaa miettiä silloin (jos ei jo ennenkin) näitäkin juttuja :)
tini
Member
 
Viestit: 1788
Liittynyt: 21 Elo 2004, 05:14
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja MariK » 03 Syys 2006, 11:10

Ihan totta tini. Mä olen samaa mieltä, allerginen voi olla mille eläimelle tahansa, se on niin yksilöllistä, ja sen tähden juuri hankalaa... <br>Sehän on tietenkin täysin teidän päätös mitä hankitte ja mitä ette, mutta kyllä mäkin olisin sen puolesta siilin kannalla, että ne tosiaan elää paljonkin vähemmän aikaa kun kippari, ajatellen sitä että jos olet lapsi, voi olla että siihen kyllästyy kun se elää niin kauan. Jos olisit aikuinen, voisi olla ihan eri asia... <br>Mä miettisin kans pitkään, ennen kuin hankin siilin, että olenko valmis hoitamaan sitä sen koko eliniän, koska eläimet ei ole kierrätystavaraa. Laskin että olisin tod.näk jo jotain 20v kun mun siili kuolee, tuntuu ihan hassulta aatella :) <br>Kyllä varmasti kilpikonna on ihan yhtä rakastettava ja suloinen! Ei siinä mitään, mutta kannattaa vertailla niitä... Mieti ja vertaile vaikka yhdessä vanhempiesi kanssa siilin ja kilpparin hyviä ja huonoja ominaisuuksia. <br>Toivotaan että sä saat haluamasi lemmikin! ;)
MariK
Member
 
Viestit: 203
Liittynyt: 07 Elo 2006, 13:28
Paikkakunta: Finland

ViestiKirjoittaja vesitulppa » 03 Syys 2006, 11:51

MariK ja muut: <br> <br>Eilen tosiaan lähdettiin Murua hakemaan- ihan yllättäen isä vain tokaisi että voisi 'heittää' mut Rovaniemelle täältä Seinäjoelta- matkaakin kun on vain 500 km ;) <br>Tein nopeasti rampit valmiiksi ja pian huomasin jo istuvani auton kyydissä. Matka meni niin hitaasti ! Vaikka meillä on mökki Kittilässä, niin automatka tuntui jotenkin matelevan.. mutta joka tapauksessa, kun vihdoin huomasin Rovaniemen kyltin, aloin jo pistää boxia kuntoon (varmaan kuudetta kertaa). <br>Päästiin Kiken luo ja huomasin heti ensimmäisessä juoksupyörässä suloisen, pienen neulatyynyn. Kikke antoi otuksen syliini ja neitohan säkätti. <i>Hei otus!</i> <br>Tehtiin paperihommat ja minä en voinut lopettaa hymyilemistä. Pian jo lähdettiin kotiin päin Kiken surressa viimeistä pienokaistaan (sori Kikke, tämä otus pysyy mulla ;-) ). <br> <br>Automatka sujui hyvin, otus oli aika kauan sylissä ja säkätti turhautuneesti kun ei pystynytkään menemään sen suuremmille tutkimusmatkoille. Antoi silittää hyvin masustakin. <br>Kun päästiin vihdoin kotiin, oli kello puoli kolme- laitoin Murun uuteen asuntoonsa ja tämä juoksee heti juoksupyörän taa. Hetken juoksi pyörässään, mutta ruokaa ei suostunut syömään ja muihin kerroksiin ei vielä uskaltanut lähteä. Mutta eiköhän se tästä :) <br> <br>ps. En muuten itse asiassa valvonut kovin myöhään, sillä olin rättiväsynyt : D Mutta eiköhän ensi yönä sitten.. ;)
vesitulppa
Member
 
Viestit: 74
Liittynyt: 16 Elo 2006, 20:26
Paikkakunta: Seinäjoki

ViestiKirjoittaja MariK » 03 Syys 2006, 13:02

No niin!Eikö olekin mahtava tunne!? Oliko tämä Muru siis poikanen? Mikä väritys? (uteliaana kyselen :) ) Joo, toi boxin kuntoon laittaminen koko ajan ,kuulostaa tutulta! Mulla oli vajaa 200 km matka hakee siili ja aina, mitä lähemmäs tultiin, sitä useemmin järjestin boxia... Mulla oli kaveri mukana, joka useaan otteesseen totesi:"Toi on tullu hulluks..."tm. :) Voi olla että pitää paikkansa, joka tapauksessa sitä ollaan onnellinen siilin omistaja :)
MariK
Member
 
Viestit: 203
Liittynyt: 07 Elo 2006, 13:28
Paikkakunta: Finland

ViestiKirjoittaja vesitulppa » 03 Syys 2006, 14:03

On ! Hymy ei ole vieläkään kulunut pois, vaikka neiti vain nukkuu juoksupyöränsä takana. <br>Muru on pian 3kk, ja aika tumma. En ole saanut vielä aikaiseksi värinmääritystä, mutta eiköhän sekin pian selviä :-D <br>Muuten, kuinka suuri suunnilleen on siilin yhden päivän ruoka-annos? <br>Esim. 3 jauhomatoa, teelusikallinen kasvissosetta, raksuja sen ja sen verran... jne. Apua?
vesitulppa
Member
 
Viestit: 74
Liittynyt: 16 Elo 2006, 20:26
Paikkakunta: Seinäjoki

ViestiKirjoittaja Ichico » 06 Kesä 2007, 08:47

Mulla on toi sama ongelma :'>! Tuntuu että vanhemmat ei aluksi välitä mutta kappas vain, äiti on suostunut ja saan siilin viimeistään synttärilahjaksi (joka on valitettavasti vasta ensivuonna). Ja suostumista edellytti se että puhuin joka päivä siileistä olin siilisivuilla ja näytin vanhemmilleni siilin kuvia. Lopulta niillä meni hermot ja lupasivat siilin X)
Ichico
Member
 
Viestit: 16
Liittynyt: 04 Touko 2007, 16:33
Paikkakunta: Finland

ViestiKirjoittaja lovehamsut » 10 Kesä 2007, 13:47

Mä sain ensin hamsterin piiiiiiiiiiiitkän kinumisen jälkeen. Kun oltiin kylässä, siellä oli hamsteri. Sitte myöhemmin isi suostu, että otan kaverin vanhan hamsterin ja sitte äitiki suostu. Puoli vuotta vierähti rakkaan hamsterin kanssa, kun se kuoli vanhuuteen. Olin tosi surullinen ja ei ollu kysymystäkään, etteikö me otettais uutta hamsteria. Haettiin se sitten kasvattajalta.

No, 5-vuotiaasta asti olin halunnut kania, kun olin nähnyt sellaisen pihalla. Aloin sitte kinuumaan kania ja ihmeekseni sainkin sen! Isoveli ja isä ei yhtää tykänny, mut nykyään ainaki isoveli rakastaa meijän kania.

Nyt SIILIASIAAN: Olen nyt halunnut pari päivää siiliä, vähän aikaa sitten kinusin koiraa, mutta kun siihen mulla ei oo mahdollisuuttakaan niin kysyin kahta rottaa. Ketään meijän perheestä ei tykkää rotista, paitsi mä. Joten se oli turha toivo. No ajattelin, että kääpiösiili olisi ihana. Kysyin äitiltä ja se sano etten voi nyt ihan kaikkea sentää saada. Yritän viel ja kerron jos jotai tapahtuu. Tänään kysyin, jos voitais mennä eläinkauppaan kattomaan siiliä. Tiiän yhen eläinkaupan missä on ja mun kaverinki siili on ostettu siel..

Eli oon nyt onnelin hamsterin ja kanin omistaja (ja toivottavasti siilin joskus tulevaisuudessa)
lovehamsut
New member
 
Viestit: 1
Liittynyt: 13 Joulu 2006, 20:03

ViestiKirjoittaja vilhosiili » 10 Kesä 2007, 20:34

suosittelen sitten lovehamsut ostamaan siilin kasvattajalta, vaikka joutuisitkin odottamaan.
vilhosiili
Member
 
Viestit: 23
Liittynyt: 28 Heinä 2006, 17:02

ViestiKirjoittaja Rni » 05 Heinä 2007, 15:13

Itseni piti ainakin odottaa muuttoon pois kotoa ja aina omaan asuntoon asti siilin saamista, ja hyvä puoli on siinä, että sain tehdä sille juuri niin isot ja hyvät tilat kuin halusin ja tuhlata omat rahani sen tarvikkeisiin ja itse siiliin kuten halusin ;)

Joissakin perheissä vanhemmat nyt vain sattuvat olemaan sellaisia, että lemmikkejä ei sallita ja sillä sipuli. Lapsilla ei ole siinä yhtikäs mitään mahdollisuuksia. En yritä pelotella ketään tällä, useimmat ovat luultavasti neuvotteluhaluisia, mutta toisille vanhemmille jo ajatus on yksinkertaisesti liikaa. Silloin ei auta kuin purra hammasta ja odottaa.

Omat vanhempani, etenkin isäni, olivat tällaisia tapauksia. Äitini olisi luultavasti itkuntuhertamiseeni heltynyt (kyseessä ei kyllä ollut mitään hellyttämiseen tarkoitettua tekoitkua vaan ihan oikea pettymyksen- ja surunsekainen puuska), mutta aina-oikeassa-auktoriteetti-isäni ei halunnut ottaa kuuleviin korviinsakaan edes neuvotteluehdotuksia. Kuvittelisin, että hänelle oli tärkeämpää se, että hän oli päättänyt ja pysyi päätöksessään kuin että asiasta olisi voitu neuvotella. Tämä on yksi niistä harvoista asioista, joita en ole osannut ikinä antaa anteeksi isälleni, ja nyt kun siilin hankin tein sen ehkä lapsellisesti täysin pimennossa vanhemmiltani.
Rni
Member
 
Viestit: 18
Liittynyt: 26 Marras 2005, 12:51
Paikkakunta: Imatra

ViestiKirjoittaja ans » 05 Kesä 2009, 11:14

Minulla sama juttu. Siili ois toiveissa saada, mutta vielä ei ole kovin kiihkeästi se lupa irronnut. Toisaalta, olen lukenut netistä tietoa, sekä täältä, että esim. Nokinassujen ja Metsännenän sivuilta ja tulostanut paksun pinkan tietoa ja kuvia ja aina on netissäkin siili sivut auki, jos vaikka toinen vanhemmista sattuis selän taakse. :))) Pihallakin eurooppalainen siili saa nauttia laittamistani kissanruuista, nikkaroitiin sille iskän kanssa kunnollinen ruokintakatoskin niinkuin Siili kiikarissa sivuillakin.
Rahaakin olisi kyllä, maksaa vaikka puolet itse... :PP toivottavasti se lupa sieltä tulee... :DD
ans
Member
 
Viestit: 29
Liittynyt: 28 Touko 2009, 13:01

ViestiKirjoittaja rosmarine » 06 Kesä 2009, 11:19

Minäkin jouduin odottelemaan vuoden verran, ennenkuin sain isän vakuutettua (asun vain isän ja sisarusten kanssa) siitä, että todella haluan siilin ja että se ei ole vain hetken mielijohde. Tutkin siilitietoa koko kesän ajan, näytin isälle kuvia siileistä ja silloin tällöin kertoilin faktoja siileistä ja aina toisinaan esimerkiksi aamupalalla totesin että ''haluun siilin....''. Parasta oli ehkä kun sain 10-vuotiaan siskon 'tahdomme siilin'-rintamalle kanssani ;)

Isä yleensä vaan hymähti siilikyselyihin jotain eikä oikeastaan reagoinut, mutta tiesin ettei jankuttaminen meidän perheessä auta, joten annoin sen vaan hautua ja kyselin välillä että mitä mieltä oot siitä siilihommasta.

Annoin asian ollakin monta kuukautta, mutta kyselin kasvattajilta siilejä silti samaan aikaan. Vuoden päästä seuraavana syksynä isä sitten vihdoin totesi että ''No kyllä mä nyt uskon että sä sen haluat, ja hoidatkin myös, ota vaan siili''. Olen kuitenkin jo 18-vuotias, että sekin saattaa vaikuttaa asiaan.

Lopulta sitten maksoin siilin tarvikkeineen itse, mutta kun pikku Molly meille tuli, koko perhe rakastui siihen oikopäätä :) Isä maksaa nyt kaikki Mollyn ruoat ja muut tarvikkeet, esim. kissanhiekat, koska huomasi miten ihana lemmikki tuo on.

Eli meillä ainakin kannatti olla vaan sinnikäs, ei jankuttaja mutta rauhallisesti odottaen muistuttaa välillä että haluan edelleen siilin. Ja toisaalta se vuoden odottelu teki hyvää, tunsin olevani todellakin valmis ottamaan siilin kun olin tutkinut asioita kunnolla ja pitkään. :)

Toivottavasti teitä siileihin rakastuneita lykästää!
rosmarine
Member
 
Viestit: 112
Liittynyt: 20 Syys 2008, 15:42

ViestiKirjoittaja ans » 07 Kesä 2009, 23:29

Minunkin mielestäni jankuttaminen ei auta juuri mitään, ainakaan meillä, siitä vaan suututaan enemmän ja sitten on yhä epävarmemmalla pohjalla siilin tulo taloon. Minä olen kyllä henk.koht. sitä mieltä, että rauhallinen keskustelu ja yhdessä miettiminen johtavat lopulta johonkin järkevään ratkaisuun. En tahdo olla ilonpilaaja, ja jos joku saa siilin lemmikikseen jankuttamalla niin onneksi olkoon, mutta ainakaan omalla kohdallani se ei toimi. Otinkin heti vanhempien ylipuhumis - asian sellaiseksi, etten jankuttaisi koko ajan ja keskustelisin heidän kanssaan järkevästi asiasta. Jopa parikin kunnollista ja rauhallista, järkevää, pitkää keskustelua voi johtaa toivottuun lopputulokseen, joten kaikki vaan sinnikkäästi yrittämään! :)
ans
Member
 
Viestit: 29
Liittynyt: 28 Touko 2009, 13:01

ViestiKirjoittaja MariK » 08 Kesä 2009, 09:44

Jep, kyllä vanhemmat luultavasti arvostaa enemmä maltillista ja rauhallista etenemistä yleensäkin eläimen hankinnan suhteen. Ja voihan yrittää eri konsteilla osottaa olevansa vastuuntuntonen, esim. pitämäl huone ahkerasti siistinä, niin ehkä vanhempien on sillon helpompi uskoa et olet myös vastuuntuntoinen eläintä kohtaan...? ;) tuli tämmönenki mielee...
Voiskohan asiaa helpottaa, jos vaik olis mahdollisuus käydä katsomassa jonkun kasvattajan siilejä, niin se vois saada vanhemmat heltymään ajatukselle? Samalla saisi kysyttyä erilaisia faktoja, hyviä ja huonoja puolia, siilin hoidosta..
Tsemppii kaikille siilin haluaville!
MariK
Member
 
Viestit: 203
Liittynyt: 07 Elo 2006, 13:28
Paikkakunta: Finland

ViestiKirjoittaja ans » 18 Kesä 2009, 10:49

No niin eli tulosta on tullut. Pari rauhallista ja asiallista keskustelua vanhempien kanssa, niin johan alkoi lupa irtoamaan. Nyt selataan kasvattajia, että keneltä olisi hyvä siili hankkia. :)
Ja minä ihan täpinöissäni!
Toivottavasti saatte luvan, kaikki siilin haluavat! :D
ans
Member
 
Viestit: 29
Liittynyt: 28 Touko 2009, 13:01

ViestiKirjoittaja rosmarine » 18 Kesä 2009, 20:19

Onnea tulevalle siilistille! :)
rosmarine
Member
 
Viestit: 112
Liittynyt: 20 Syys 2008, 15:42

EdellinenSeuraava

Paluu Siilikeskustelu