Suomen Siiliyhdistys

Olisiko kellään hyviä vinkkejä aran siilin `kesyttämiseksi`? Meidän Nannamme on vieläkin kauhean arka ja vetäytyy paloksi todella herkästi...vatsasta ei ole päässyt kutittelemaan kertaakaan. Ainut paikka missä ei palloudu on , kun hän on kylvyssä .

Siilin kesyttäminen vie aikaa, aikaa ja aikaa sekä vaatii pitkää pinnaa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> <br>Joka ilta sylittele sitä vaikka toinen olisikin pallona, kyllä se siitä vielä jonain päivänä uskaltaa kurkistaa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> <br>Kaikista siileistä tosin ei tule koskaan sylisiiliä, kuten oma neitokaisemme. Käsittelyyn se on tottunut ja sitä voi pyöritellä ja katsella, mutta ei se sylissä tykkää olla. Ennemmin se juoksee lattialla omia menojaan kuin pönöttää sylissä. Näin asia vain on ja sitten mennään eteenpäin tällä tavalla, sylitellään, mutta vähän aikaa kerrallaan.

Eipä meidänkään Tuksu köllöttele selällään ja anna rapsuttaa massua. Poskia olen saanut nyt rapsutella parin päivän ajan. Kuitenkin pitää ottaa huomioon, että emme ole Tuksun ensimmäiset omistajat vaan Tuksu tuli meille allegrisesta perheestä. En sitten tiedä, kuinka paljon sitä on siellä käsitelty..

Unohtui tuosta edellisestä että hiljaa hyvä tulee <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

Semmoinen siili ,jota saa rapsutella mahasta on jo superhyperkesysiili! Siilille on kuitenkin luontaista mennä palloksi ,jos joku koskettelee paikkoja ,joissa ei ole piikkejä suojaamassa ihoa.Rauhassa vaan totuttelette toisiinne ja pikkuhiljaa luottamus syntyy(jos syntyy) se vaatii kuitenkin aikaa ja kärsivällisyyttä.

Allu on toisinaan erittäin kiltti ja nukkuu sylissä, mutta esim. eilen herralla oli todella pahaa aikaa, eikä hän millään pysynyt sylissä!!

Meidän Ukosta on hyvää vauhtia tulossa sylisiili, on ollut meillä vasta toista viikkoa ja tykkää köllötellä mahan päällä (tosin fleecepipon sisässä) kaikkien perheenjäsenten kanssa. Aina välillä nuuskuttaa meitä, nuolee sormia, puraisee joskus hellästi kertoakseen että sapuskaakin saisi tarjota... selästä on silitelty myötäpiikkiin - en tiedä onko tästä iloa siilille mutta lasten hellyydenosoitustarpeen se täyttää <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Tuota mahasta rapsuttelua en ole haaveillutkaan, parhaat merkit kesyyntymisestä ovat meillä ne että poika nostaa uteliaana päänsä kun sille juttelee eikä ole heti lähtemässä käsistä karkuun jos sen esim. nostaa lähelle lattiapintaa. <br> <br>Kylvystä Ukko ei oikein välitä, olisi kovasti tulossa altaasta pois.

jaa no meidän ramses sitten on kai niitä superhyperkesysiilejä..saa nimittäin rapsutella masusta..tosin taitaa ukko olla herkkä kutiamaan kun alkaa kiemurrella mutta kun lopettaa kutittamisen niin se vaan jää selälleen ihmettelemään ja napittamaan silmiin.

Mä en ymmärrä meidän Allua yhtään!! Päivällä, kun pidin herraa sylissä, hän oli ihan tyytyväinen ja tuhahteli vain välillä. Äsken oli kuitenkin toinen ääni kellossa... Poika ei meinannut pysyä sylissä millään ja tuhisi lähes taukoamatta! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> Voisiko olla mahdollista, että Allulla on stressiä uudesta asunnosta?? Onko jonkun muun siili kärsinyt stressistä ja miten se ilmenee?

Taavi on välillä hyvin rauhallinen sylissä, että saa silitellä otsasta, mutta yleensä Taavi on kovin vilkas, ei pysy sylissä kauaa, heti pitää tutkia uusia paikkoja. Vadissa Taavia ei voi kylvettää, sieltä tullaan kovalla vauhdilla yli, vadissa kyllä onnistuu.

* Korjaus * lavuaarissa.

Minäkin olin tänä aamuna kuin takapuoleen ammuttu karhu. Tiuskin avokille aivan syyttä suotta. Nyt on ihan mukava mieli ja voisin vaikka kömpiä kullan kainaloon. <br> <br>Siileilläkin vaihtelee mielialat. Uuuteen kotiin muuttaminen voi hyvinkin stressata, mutta kyllä se siitä. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

Meillä kävi alussa, kun Nanna tuli kotiin niin, että se säikähti kovasti, kun meidän toinen koira haukkui Nannaa.... ja luulen että siksi se on niin säikky vieläkin, joskin matosia ja sirkkoja voi syödä kupista lattialla, vaikka koirat ympärillä ovatkin.... joten on meillä edistystä tapahtunut, eli malttia vaan .

Maltti on tosiaan valttia kun siileistä on kyse. Meillä tottuminen kesti muutaman kuukauden ja luottamus syntyi Viltsulla meihin n. puolen vuoden jälkeen. Vieläkään ei hän ole mikään sylisiili, viihtyy sylissä nukkuen, muttei hereillä sylitellen. Mieluiten menee omilla reissuillaan, lue juoksee pyörässään. <br> <br>Enää ei sylitellessä puhistaan ja tuhistaan vain satunnaisesti eikä puremistakaan tapahdu kuin silloin kun on aika päästä pois sylistä, jos muita vihjeitä ei ole ymmärretty. <br> <br>Edit: eipä toimi puoli merkkikään, tuli ihmeellinen merkkijono tehtyä <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt="">

Viltsun kanssa samoilla linjoilla on tuo meidän neitikin. Tosin se ei pure ollenkaan, mutta muuten ihan samalla tavalla käyttäydytään.