Suomen Siiliyhdistys

Niisku on ollut meillä vaivaiset kaksi päivää, ja jo nyt minua huolestuttaa mitenköhän tuo siili minuun tottuu vai tottuukohan ollenkaan... aina kun nostan sen aamulla jalkapesulle tai myöhään yöllä, se tärisee (en tiedä johtuuko tuhisemisesta vai mistä) ja alkaa tuhisemaan ja pomppimaan ja hengittää nopeasti. Pelkääkö se minua niin paljon?! Lisäksi Niisku ei uskalla tulla ulos nukkumapaikastaan kunnolla, edes yöllä. Tosin minä kyllä ihmettelen, miten se sitten kakkii... Juoksupyörässäkään se ei juurikaan juokse. Pidän sitä joskus aina sylissä, jolloin se menee palloksi ja yrittää heti päästä pois. Vaikka tarjoan sille jauhiksia, se ei suostu syömään kerrassaan mitään kun olen sen lähettyvillä. Pelottaa kovin että tuo siili ei ole lainkaan tyytyväinen luonani ja se vain pelkää eikä ikinä totu... Edellinen omistaja kyllä kertoi että siili on arka ja totuttelemiseen menee aikaa, mutta silti tuntuu että siili ei saa ikinä rauhaa. Vedenjuonnistakaan en tiedä joiko se viimeyönä, tänään se kyllä pissasi syliini mutta en tiedä onko se "aiemmin juotua" nestettä. <br>Pelkään tuon siiliparan vuoksi, vielä kun reissaamme etelässä päin, ja siili pitäisi ehkä laittaa hoitoon jonnekin ja sitten se saa taas lisää stressiä.. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> <br>Ehkä minä huolehdin tyhjiä, onhan Niisku ollut meillä vasta niin vähän aikaa, enkä tiedä onko tässä viestissäkään minkäänlaista järkeä. Huolestuttaa vaan niin kamalasti jo nyt. <br> <br>Sitten poikkean asiasta kolmanteen. Nuo minun jauhomadot eivät tahdo pysyä elossa tuntia pidempään, jo nyt madoista ehkä kuudes on elossa. Madot on lämpömaton päällä, niillä on kauraleseitä, vehnäjauhoja, kansi auki, salaattia, kananmunakennoja, kuivamuonaa...mutta ne eivät vaan liiku. Jo elänkaupasta ostettaessa madoista vähintään puolet oli kuolleita ja aika pieniä ne tosin olivat. Ne vaan lyllertävät vähän aikaa jauhossa, pysähtyvät, ja siihen ne jäävätkin eivätkä liiku pitkään aikaan ja jo pian se löytyy samasta paikasta tummuneena, varmasti kuolleena. <br>Luin eräältä missä pohjaan kehotettiin laittamaan vehnäjauhoja, kaurahiutaleita, soijajauhoja, maissijauhoja, kuivahiivaa sekä vehnäleseitä. Sopiihan tuo noille pikkujauhiksille? <br> <br>Odottelen vastauksia. Tosin en ymmärrä mitä tähän viestiin on vastattavaa, aika turhia kun kysymykseni ovat. Mietin tässä vain että onko jutut ok, saatan vain hermoilla turhaan. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Eikös madoillekin voi tulla liian kuuma? Meillä matoset on ihan huoneenlämmössä, niinkuin käisittääkseni suurimalla osalla muistakin. Lämpö nopeuttaa matojen kehittymistä koteloiksi ja niistä edelleen koppiksiksi. Suosittelisin ottamaan lämpömaton pois jauhisten kipon alta. Ihan hyvältä muuten kuulostaa sapuskat jne. Itsekin olen lukenut tuon kyseisen jauhoseoksen, en ole testannut. <br> <br>Tuosta siilistä vielä. Se on tosiaankin ollut luonasi vasta sen kaksi päivää ja jos se kerran on ollut edelliselläkin omistajalla arka, niin toden näköisesti vielä kyseessä alkustressiä. Meillä meni yli viikko ennen kuin Pöhkis alkoi syömään muutakuin jättiksiä. Siilit liikkuvat niin hiljaa, että todennäköisesti se käy kopistaan ulkona kun nukut. Löytyykö niitä kakkoja muualta kuin kopista? Saatat hermoilla turhaan, muista, että siilisi vaistoaa hermoilusi ihan niinkuin kaikki muutkin eläimet. Mitä rauhallisempi olet, sitä rauhallisempi siilisikin on. <br> <br>-Niina-

Meillä on nyt ollut Cosmo kaksi viikkoa. Muutama ensimmäinen päivä meni samalla tavalla murehtien, mutta nyt ollaan jo hyviä kavereita. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Cosmokin oli kovin nirso alussa, mutta kokeilemma erilaisia ruokia löytyi uusiakin suosikkeja. Minäkin murehdin alussa juomisesta, kun tuntui ettei vettä mennyt lainkaan. Milla lailla Niiskulle tarjottiin vettä kasvattajan luona, "pullosta" vai kupista? Kuppi on mielestäni hyvä olla aluksi, jos siili ei heti hoksaa miten juomapullo toimii! <br> <br>Jäitä hattuun vaan, kyllä se siili sinuun tottuu! Silläkin on nyt jännät ajat, kun on uusi paikka ja uudet ihmiset. Cosmolla on muutama oma fleece-pala ja muutama oma pyyhe. Alussa pidettiin jotain kankaista sylissä kun Cosmoa käsiteltiin. Oma tuoksu ja tuttu kangas rohkaisi uusienkin paikkojen tutkimiseen! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Tuo tuhiseminen, pomppiminen yms on ihan normaalia täälläkin päässä. Tuhina kun on vähän ärhäkämpi tapaus niin.. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> Samoin se on normaalia monessa muussakin kodissa. <br>Siili ujostelee sinua vielä paljon, joten tuo käytös on ihan normaalia. Sinun täytyy muistaa, että kaikki siilit eivät suinkaan ole sylisiilejä esim Tuhina-neiti. Jotkut vain eivät tykkää pönöttää paikallaan vaan koko ajan on mentävä. Tämä tosin selviää sitten jonkin ajan kuluttua jahka olette tutustuneet toisiinne. <br>Siilit liikkuvat yllättävän äänettömästi, joten tyttönne on hyvinkin saattanut yöllä käydä juoksentelemassa, et vain ole huomannut sitä <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> <br>Me voimme mitä luultavimmin ottaa Niiskun hoitoon matkanne ajaksi, jos ette muuta paikkaa löydä <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <br>Joops, noista madoista. Ne eivät tosiaan tarvitse lämpömattoa vaan pärjäävät paremmin huoneenlämmössä. Saattoivat toiset tukehtua kuumuuteen <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> Jauhikset syövät oikeastaan ihan mitä vain, joten.. Sekaan kannattaa laittaa myös kissan raksuja, kalanruokaa (mikäli on kaloja, muuten tulee matojen ruoka vähän turhan kalliiksi..) jne..

Ei parin päivän perusteella kannata vielä hätääntyä. Kyllä se siitä lähtee, mutta puolikin vuotta saattaa vierähtää ennenkuin siili uskaltaa olla ihan täysin oma itsensä. Se on todella yksilökohtaista, miten nopeasti tottuvat. Yritä vaan olla rennosti siilin kanssa, ja sekin riittää aluksi että istuu terran vieressä pitkiäkin aikoja ja juttelee hiljaa siilille. Näin siili oppii tuntemaan sinua ja luottamaan. Ja sitten voi myös laittaa käden siilin ulottuville ilman että yrittää ottaa syliin, näin siili saa omaan tahtiin tutustua sinuun. Välillä tietty kannattaa ottaa syliinkin.

Minusta tuntuu vain niin ilkeältä ottaa siili "väkisin" mökistään jalkapesulle ym. mutta sekin on tietenkin pakollista ja pikkuhiljaa sekin kai siihen tottuu? <br>Kiitos, tuntuu hyvältä kuulla muiltakin että tämä tilanne on ihan ok. Totutteluvaihehan siilillä on käynnissä ja raukka on ihan sekaisin kun ympäristö on muuttunut täysin. <br>Tuo syöminen ja juominen minua pelottaa, vesikupille ei ole tapahtunut mitään mutta pari raksua taisi kadota yön aikana. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <br>Että tämmöistä hermoilua täällä sitten.

Anna, katsoin tuosta ekasta kirjoituksestasi että otat Niiskun aamuisin jalkapesulle. kokeileppa niin ettet pese jalkoja aamuisin, etkä välttämättä edes joka päivä. Pesukertoja voi sitten tihentää kun siili on tottunut ja rennompi. Aamu saattaa olla joillekin siileille tosi herkkää aikaa jos ovat juuri menossa nukkumaan. Meillä en voisi kuvitellakaan peseväni siilejä aamuisin, vaan tällaiset hommat hoidetaan vain ilta-aikaan. Paras merkki on se, että jos sinusta itsestäsi tuntuu ilkeältä tehdä joku asia siilillesi, älä tee vaan säästä siiliä. Kyllä eri jutuille löytyy sopiva rytmi, kun elelette hetken aikaa Niiskun kanssa saman katon alla <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

Eihän tässä muuten hätää mutta nyt Niisku on lopettanut syömisenkin, vaikka raksuja on vähän kadonnutkin. En löydä mitään jälkiä ulosteista tai pissasta, toivottavasti Niisku jatkaa silti syömistä. Se ei varmaan uskalla tulla ulos edes suojastaan, pelkää että taas sitä mennään jalkapesulle ja pidetään sylissä. Ajai. Mutta nyt loppu hermoilu ja annan Niiskun olla vähän aikaa rauhassa. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Syömättömyys on normaalia noin alkuvaiheessa, joten tuskin siitä kannatta (ainakaan vielä) huolehtia. Pistä Niisku paitasi alle nukkumaan, ainakin minun Mimosa siilini kesyyntyi sillä tavalla ennätys ajassa.

Kun siili haetaan uuteen kotiin, oli se aikuinen tai poikanen, niin sen olisi hyvä antaa tutustua uusiin hajuihin muutama päivä, ihan ilman häirintää. Tosin jos siili on luonteeltaan rohkea ja avoin luonne, eikä näytä häiriintyvän, voi siiliä hieman käsitellä. <br> <br>Jalkoja ei aamuisin kannata pestä. Kyllä se iltaankin odottaa. Itse pesen siilien jalat ja massut vain, jos asiaan on aihetta. Olen huomannut, että siilit putsaavat myös itse itsejään aika hyvin. <br> <br>Anna Niiskulle niitä ruokia, mitä se on saanut aiemmassakin paikassa, jauheliha on aika varma juttu, jos siili ei muuta syö. Siilit voivat myös paastota muutamia päiviä. <br>Siili voi nukkua 20 tuntia vuorokaudessa. Siitä ei kannata huolestua alussa. Tosin jos aikuinen siili, joka normaalisti touhuaa tiettynä aikana, nukkuu enemmän kuin ennen kannattaa katsoa, onko jotain vikana. <br> <br>Matofarmista: Meilläkin eräs eläinkauppa myy valmiiksi kuolleita ja puolikuolleita matosia elävien seassa. Ensi kerralla sano kaupassa, että maksat vain elävistä madoista. Ei niillä kuolleilla mitään tee. Madot tykkäävät huoneen lämmöstä, eivät liian kuumasta tai kylmästä. <br>Madot "jähmettyvät" paikoilleen, jos ne eivät syö ne eivät myöskään oikein liiku. ravistele hiljaa purkkia,niin näet, kun elämä matolassa alkaa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Siili on usein arka eläin, ja totuttelemiseen voi mennä vaikka 6 kuukautta. Etene siilin ehdoilla, Pidä sitä vähän kerrallaan rauhallisesti sylissäsi, makaa sängyllä ja pidä sitä mahasi päällä tai kaulalla koskematta siihen. Anna sen tottua hajuusi. Kaikista siileistä ei tule ikinä ns. kesyjä, vaan ne puhisevat ja pomppivat aina... Ja lähes kaikki siilit puhisevat sillontällöin tai useammin... <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Kärsivällisyyttä ...

Täällä on annettu hyviä neuvoja joita todella kannattaa käytää. Meillä käytettiin ihmisiin tutustumiskeinona myös sitä, että otettiin siili iltapäivälevolle mukaan. Siili siis viereen ja hyvä kirja luettavaksi. Pikku hiljaa oman ihmisen haju tulee tutuksi ja siili oppii luottamaan.

Älä Anna turhaan huolestu. Anna Niiskulle reilusti aikaa, useampi päivä, tottua uuden kodin tuoksuihin ja ääniin. Laita vaikka oma puserosi jota olet pitänyt päälläsi (niin että siinä on sinun tuoksusi) Niiskun pesäkoppiin. Tottuu tuoksuusi turvallisessa ympäristössä, eikä koe sitä uhkaksi ja oudoksi arastuttavaksi asiaksi. Aloita sylittely varovaisesti kuten täällä onkin jo neuvottu. Nosta syliisi omassa pesäkankaassaan ja anna olla siinä, ilman että kosket siihen - muuten kuin estämällä sitä putoamaan tai mönkimään liian hankalaan paikkaan. <br> <br>Hitaasti hyvä tulee, varsinkin kun kyseessä on arka siili. Itselläni meni lähes puoli vuotta siihen, että sain eläinkaupasta hankitun siilini kanssa rakennettua luottamukselliset välit. Ensimmäinen kuukausi oli tuhinaa ja puhinaa puremisen säestämänä. Nykyään purenta on lähinnä vaahtistelun seurauksena ja silloin harvoin kun herralla menee herne täysin nenään, kun en ymmärrä hänen kieltään. Tuhinaa ja puhinaa kuuluu hyvin harvoin. Vaahtisten teon yhteydessä ei siis oikeasti purra, mutta hampailla vähän nyhdetään ja kokeillaan olisko syötävää <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/tongue.gif" border="0" align="" alt="">

Giovannilla meni 8 kuukautta. Gio on iipee.

On muuten kasvaneet nuo madot ihan älyttömästi kuin tullessaan eläinkaupasta (ovat syöneet salaattia, vehnäleseitä, kauraleseitä, vehnäjauhoa, perunaakin oli nakerrettu, yms yms..). Otin sen lämpömatonkin pois. Kuolleisuus on nyt vähäisempi. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Niiskuneiti oli ihan selvästi viimeyön aikana käynyt tutkiskelemassa paikkoja, silläaikaa kun käväisimme mökillä. Samaa kuivamuonaa sille tarjotaan kuin edellisessä kodissa, se oli tosin kuskannut raksut pois ruokakupista, kenties pitäisi vaihtaa johonkin muuhun. Yksi jauhis oli joko syöty tai karannut. Tällainen tilanne täällä.

meillä on nuo madot ilman leseitä jääkaapissa..nostan ne noin puoleksi vuorokaudeksi pari kertaa viikossa syömään tuoreruokaa(salaatinlehti) ihan huoneenlämpöön..näin ne on mulla säilynyt hengissä jo yli kuukauden.meillä meni tutustumisessa noin peri viikkoa mutta olenpa kuullut tapauksista joissa siili on tottunut kotiväkeensä vasta oltuaan yli puolikin vuotta.meillä tuo syliin pissiminen ja kakkiminen oli jokapäiväistä alussa mutta nyt ramses otetaan sylittelyyn vasta kun herra on suvainnut tehdä tarpeensa astiaan ensin. <br>tarpeeksi vain käsittelyä niin siilistä tulee kesy ja helposti käsiteltävä ja ihmisiin luottavainen kaveri..tsemppiä!!!