Suomen Siiliyhdistys

Tuoreen siilistin murheita: <br> <br>Minä olen lähdössä viikoksi New Yorkkiin lomalle (hi hi!) ja Cosmo on jäämässä avomiehelle hoitoon. Pelkäänkin, ettei Cosmo enään viikon eron jälkeen muista minua! Kauhukuvissani joudun "kesyttämään" ihanan sylisiilini uudestaan! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> Miten pitkä on siili muisti? <br> <br>Ja asiasta kolmanteentoista, minkä aistin perusteella (voimakkaimmin) siili tunnistaa hoitajansa? <br> <br>--HUI! Olisi pitänyt laittaa tämä tuonne siilikeskustelun puolelle..

No sama huoli täälläkin, matka edessä ja siili hoidossa (vaikkakin ensiluokkaisessa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> sellaisessa eli hoitola Aino & Alpo). Ajattelin sujauttaa Inkun petivaatteisiin jotain "minun hajuista", ehkä t-paidan tmv... Eikös se siilin nenu ole se paras tunnistuskeino?

Hajua-aistia veikkaisin myös. En usko siilin noin lyhyessä ajassa unohtavan mammaansa tai ainakin sitten nopeasti muistuu mieleen kun tulee tuttuja hajuja ja ääniä. Me ollaan molemmat oltu vuorotellen pois suunnilleen viikon verran ja kyllä Artturi on muistanut meidät molemmat reissujen jälkeen. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>IS, kannattaa laittaa jotain tuttua ja turvallista Inkulle matkaan. Mukavampaa varmaan Inkullekin. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Saa nuuskutella mammansa tuoksuja, kun ikävä kalvaa sydäntä. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

Juu-u, tässä juuri hikoilen vanhaa rakasta t-paitaa ja kohta leikkelen sen päreiksi Inkulle mukaan =)

Notte oli keväällä pari viikkoa "mummolassa" hoidossa ja palattuamme se ihan selvästi antoi ymmärtää, että antipa olla viimeinen reissu... Erittäin haiseva vastalause matkallemme, isolla eellä! <br> <br>Kyllä se sitten siitä tämä yhteiselo taas jatkui tutuin tuhinoin. Jotenkin vaan huvitti matkallakin kun aina nukkumaan käydessä tuli toivotettua etäsiilillekin hyvää yötä <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> !

Armas oli talvella "mummon" luona hoidossa, ikävöinyt niin ettei edes juoksennellut isossa talossa, vaikka lupa oli. Kun menin hakemaan sitä, pidin hetken sylissä ja päästin lattialle, Armas kiersi koko talon läpi. Aitini totesikin ettei se voi olla sama siili, joka viikon kökötti sohvan alla piilossa. <br>Uskoisin, että hajun perusteella aika paljon, mutta myös kuulo taitaa olla aika hyvä; siskoni oli matkinut minun puhetapaani Armakselle, jolloin se oli löysännyt itsensä piikkipallosta. Eli Siskoni oli "lässyttänyt" Armakselle tyylin: "Äitin pikku Öpö, Äiti tuli jo reissusta..." Ja Armas oli mennyt lankaan....

Olen iteki miettinyt tuota että millainen muisti siilillä on. Vaikuttaa siltä että Roni muistaa vene-ja automatkat mökille (ja tulee rohkeammaksi joka kerta). Se myös näyttää tuntevan paikat mökin vintillä missä se siellä ollessa asuu, mutta on taas kuin kotonaan kun saavumme Turkuun. Onkohan se vain hajumuisti vaan muistaakohan siilit tapahtumiakin? Koska serkkuni marsulla on kuulemma venereissut aina yhtä kamala kokemus, koska se ei muista edellistä kertaa enää.

Aihe sirretty "Keskustelu":n alle <br> <br>T:Marcin

Kyllä tuo siili näkyy ainakin kamalan kylvyn äänen muistavan. Eli aina kun kuulee veden lorinaa syntyy suunnaton pakokauhu.

Joo, kyllä meilläkin kylpyhetket muistetaan! Aina kun sininen pesuvati tulee näköetäisyydelle, alkaa Cosmolla kauhea tuhina ja paniikinomainen pakoyritys. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Enpä hätäilisi pätkän häivää siitä, ettei siilisi muistaisi. Kuten lapset, ne kyllä osoittavat mieltään kun taas tavataan reissun jälkeen, mutta kyllä ne veijarit muistavat! <br>Esim. kasvattamani Apollo-siili muistaa kyllä mamman aina kun käydään kyllässä tai Apsu käy meillä. Mamman sylissä nukuttiin eilenkin kun käytiin katsomassa Tuffea joka oli hoidossa.

Minä olin neljä päivää maalla, kun tulin kotiin kyllä Taavi selvästi tunnisti.

Terveisiä Pariisin Disneylandista ja nyt täältä Saksasta Freiburgista! Täällä sitä nyt ollaan ja tekstiviestiterrorisoidaan Ainoa kysellen Iineksen kuulumisia. Kyllä on upea tunne kun voi lomailla ilman huolen häivää mussukkan hoidosta, vaikka ikävä laittaakin kyselemään =) No, vielä muutama päivä valmiita kattauksia ilman tiskiä, lämmintä säätä, shoppailua (Disneylandissa ei ollut mitään siiliaiheista...) - mitäpä muuta sitä voisi lomalta toivoa??

Kyllä on Iines ihmeissään ,kun hoitopaikassa on niin rauhallista ja hiljaista. Varmasti muistaa teidän jengin ,kun kotiin saavutte<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> Nauttikaa!

Uskoisin minäkin, että kyllä ne siilit omistajansa muistaa: olimme viime viikolla kuusi päivää lomalla ja Piikki oli sen aikaa hoidossa. Kun olin hakemassa Piikkiä kotiin ja kyselin hoitajalta, että kuinka heillä oli mennyt, niin hoitaja samalla mainitsi, ettei Piikki päivisin ollut suostunut näyttäytymään kuin pelkästään silloin, jos he olivat houkutelleet sen esiin esim. heinäsirkan avulla. Siinä kun juttelimme, niin eikös Piikki tullutkin hoitajan hämmästykseksi omatoimisesti esille ja luulin jo, että se tulisi mua katsomaan, mutta suuntasikin ruokakupilleen katsomaan, olisiko sinne ilmestynyt herkkupaloja. No niitä kun ei sieltä löytänyt, meni takaisin pesäänsä nukkumaan. Tunnistiko minun ääneni, hajuni vai oliko jo kotona oppinut siihen, että minä ruokin ja annan myös herkkupalat. Joskus ennenkin teimme semmoisen havainnon, että kun iltaisin avaan jääkaapin oven, niin enkös saa jalkojeni viereen Piikin joka sen jälkeen menee ruokakupilleen katsomaan, että oisko sinne tullut jotain. Taas vastaavasti jos Jussi tai muksut tekevät saman homman, niin Piikkiä ei näy missään.