Suomen Siiliyhdistys

Tuhina-poika, meidän piikkipallomme siirtyi ajasta ikuisuuteen tänä aamuna. Aamulla annoin vielä vettä, eikä se jaksanut kuin vähän tassua siirtää ja maiskuttaa. Jalat eivät enää kantaneet. Kun tulin ruokatunnilla kotiin katsomaan sitä, se oli lähtenyt taivaallisille siilimaille silmät kiinni puristettuna. Pikkuinen kukilla peitetty hauta on tammen alla. Ikävöimme -_-

Täältä suuri osanotto Tuhinan perheelle. Koittakaa jaksaa.

Voi. Taavilta ja minulta syvä osaan otto. Koita jaksaa.

osanotto myös ramseksen perheeltä..suru helpottaa aikanaan..surkaa niin kauan kuin siltä tuntuu.kyllä sitten joskus aurinkokin alkaa taas paistamaan mustien pilvien välistä..

Voi surku... Rakkaan menettäminen on vaikeaa. Voimia ja jaksamisia.

Voi itku, osanotto Yrjänältä ja väeltä

"Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta. <br> <br>Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. <br> <br>Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa. <br> <br>Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. <br> <br>On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä. Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon. Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. <br> <br>Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi. Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä..." <br> <br>Kirjoittaja tuntematon <br> <br>Osaaottaen Kikke, Janne ja Tuhina-kaima

Itkettää... Voimia sinne! <br> <br>Suvi + Iiris perheineen

Voi itku. Osanotto meiltäkin. <br> <br>Kaunis tarina tuo Sateenkaarisilta-juttu..

Osanotto ja voimia. Nyt on sairaan hyvä olla. Minustakin Sateenkaarisillan kirjoitus on hieno.

Kylläpä Kikke kirjoitit kauniisti. Syvä osanottomme myös meiltä. <br> <br>T: Kirsi, Piikki ja koko meidän poppoo

Meinasi itku tulla kun Tuhinan pois meno muistuttaa niin paljon omasta Nasu-siilistäni joka nukkui pois aivan samalla tavalla.....<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> <br>Osanottoni <br>-Anni ja mimosa-

byääh..ihana toi kiken sateenkaaritarina...itkettää ihan kamalasti!!!

Olen pahoillani

Otan osaa suureen suruun, toivon voimaa ja jaksamista.