Suomen Siiliyhdistys

tänään silittelin repeä ja se otti ja näykkäisi nimettömästä sormestani kiinni ja minä yritin olla rauhassa... odotin että kohta tämä kidutus loppuu, mutta ei... repe-siili vain iski hampaita syvemmälle ihoon ja minä aloin jo nähdä valoa tunnelin päässä... kyyneleet virtasivat ja repe vain alkoi menemään palloksi koska yritin puhallella sen naamaan... kidutusta kesti vielä jos jonkin aikaa, ja aloin repimään sormeani irti, repe vain lujensi otettaan kunnes otin repen kuonosta kiinni ja nippaisin (vain tosi hiljaa, ei sille sattunut,säikähti vaan) sitä kuonoon... se irrotti otteensa ja laitoin repen lattialle ja juoksin vessaan... verta pursusi haavasta joka oli aika syvä... sain verenvuodon loppumaan pitkän ajan jälkeen.... joten kysyisin että onko teillä muilla tälläisiä puruhirmuja? repe ei ole ennen purrut näin lujaa....

Eipä ole meillä paljoa pureskellut. Varmaan sattu. No eiköhän se meillä vielä joskus pureskele kun vasta vähän päälle kuukauden on kotona ollut. Näykkiny vaan näykkiny vaan.

Tuksu on joskus ottanu mun ranteesta kiinni lukko-otteella, ei siinä oikeen voinu tehä mitää. Tuksu irrotti hampaansa sitte hetken päästä. <br>Samanlaisen lukko-otteen se otti mun peukalosta tuolla keravan eläinmessuilla, protestoi ku en päästäny Iineksen luo. Yleensä Tuksun pureminen liittyy tyttösiileihin ja pääsyyn niiden luo. Jos se estetään niin poika kyllä protestoi.. <br>Mutta nyt ei oo poika purassu minua pitkään aikaan, Pirjoa maistoi tuffareilla..Pirjo on ilmeisesti hyvän makuinen.

Hahaa, Tuffemme on saanut saanut hengenheimolaisen Repestä! Tervetuloa vaan Titska meidän raadeltujen siilinomistajien joukkoon! Tuffemme edesottamuksista voit lukea tarkemmin hakusanalla "Tuffe, Vaaralan vampyyri". Siilukkamme nimi kertoo kaiken !

Sohvatyynymamma Iiriskin on joskus tarrannut minuun kiinni, mutta vielä ei ole purrut ihoa rikki. *koputtaa puuta* <br>Koululaisena jäykkäkouristusrokotteesi lienee ajan tasalla, se kannattaa varmuuden vuoksi huolehtia...

Viltsu oli tullessaan melko hanakka tarttumaan hampaillaan ja joskus tuli verta muutama tippa. Ei auttanut puremiseen puhaltaminen ei kirpaisevalla puhdistusaineella tökkäisy nenään, ei työntäminen vastaan, ei yhtään mikään. Herra otti kiinni ja piti kiinni. <br> <br>Nykyään puremista tapahtuu vain todella harvoin, vain tilanteissa jotka ottavat sitä ihan kunnolla päähän ja silloinkin se on vain nopea näykkäisy. <br> <br>Isadorakin on esittänyt purutaitojaan jonkin verran, monesti on vain sihti pielessä ja oma tassu päätyy hampaiden väliin <br> <br>Voisiko Repellä olla muuten piikin vaihto tulossa? Se on saanut monet muuten luttanat siilit ärhäköiksi.

Taavi on näykkäissyt minua vain kerran. On ollut meillä puolivuotta. <br>Kun se joskus sylissä ollessa vaikuttaa kiukkuiselta puhisee ja kääntyilee, on se Taavin kohdalla merkki, että nyt sylittelyt riittää. Silloin kiikutan sen omaan pesään. Välillä se lepäilee sylissä vaikka tunnin tyynenä. Taitaa olla aika rauhallinen luonteeltaan, vaikka onkin muuten vilkas.

Wilma on yöt vapaana meidän makkarissa. Auta armias jos laitat jalkasi tai kätesi yöllä lattialle, neiti pyyhältää paikalle ja puree kunnolla. Makuuhuone öiseen aikaan on neidin reviiriä ja sinne ei muilla ole asiaa. Sängyssä saamme toistaiseksi nukkua. Ja sänky ilmeisesti on meidän reviiriämme, siellä käyttäytyy ihan mallikkaasti. Toivottavasti meillä ei tule kohta miehen kanssa muutto olohuoneeseen :d

Kyl Toivokin välllä näykkäsee, mutta ei se nyt niin kovaa et esim. verta tai haavaa tulis.Pari pikku näykkästä on tullut sormen päähän kun olen laittanut sormet Toivon koppiin <br> <br>Esim. silloin kun veimme Toivoa moniin siilitapaamihin perän jälkeen sen jälkeen Toivo oli äkäinen kuin mikä.Ei olla nyt vähään aikaan matkustellut eikä Toivo ole purenutkaan. <br>Stressin takia meillä ainakin puretaan.

LuLukin puree, tai oikeammin näykkii kun tulee epämukavaa sylissä. Toisaalta se etenee enimmäkseen maistellen kaikkea vastaantulevaa, joten jos laitan kädet esteeksi niin ensin ne tutkitaan nuolemalla ja sitten kun ulospääsyä ei ala löytymään ilmoitetaan näykkäisemällä että tästä kohti ois nyt hyvä kadota tämän käden. Näykkiminen ei käy kipeää, mutta onhan se ikävä tapa. Vähentynyt se on paljon niistä ensimmäisestä kahdesta viikosta, jolloin rinsessaa ei saanut koskea ollenkaan ilman tuttavuutta hampaiden kanssa.

Sirius (mun entinen siili) puri mua kerran kaulaan ku se kiipes mun olkapäälle! Ai että se kävi kipeää! Se puri muutenkin joskus TOSI lujaa! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> Mutta Hilla ei ole mínua vielä kertaakan purru <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

Siileillä tuntuu olevan verissä tuo "lukkopurenta". Tuhinakin kun nappaa hihasta kiinni, saa sitä ihan tosissaan repiä irti paidasta, ei auta kiristäminen, ei lahjonta, ei rukoilu. <br>Iholta se ei onneksi ole vielä koskaan purrut, kerran näykkäisi kanaa käsiteltyäni, mutta päästi irti, kun huomasi erehdyksensä.

Minkä ikäisenä toi puremis taipumus on tullu esille? Meinaan että meidän Akusti on vasta parin kuukauden ikäinen, ja se on ollut meillä vasta viikon, ja on kova poika tuhiseen syliin otettaessa, mutta ei ole ainakaan vielä puraissut, tai yrittänytkään sitä. Itse rakastan sitä, että murusellamme on luonnetta, ja se näyttää kun potuttaa.. mutta kukapa se ihoonsa siilin hampaan kuvia tahtoisi.=o)

Meillä Tuffe aloitti puremisen noin 3-4 kk iässä. Aluksi sitä ajatteli vaan, että nappailut olivat vahinkolaukauksia, mutta hyvin nopeasti selvisi, että herra puree ihan tarkoituksella ja kovaa pureekin. Nykyisin osaamme pitää Tuffea sylissä siten, että emme anna kuonon joutua kosketuksiin paljaan ihon kanssa. Sitä voi kyllä käsitellä ihan paljain käsin, mutta varuillaan saa aina olla. Tuffe täytti muutama viikko sitten vuoden, eikä pureminen ole loppunut, joten tuskin se loppuukaan. Täytyy vain hyväksyä, että se on sellainen persoonallisuus. Mistään hinnasta emme Tuffea toiseen vaihtaisi!

Meidän Osku on myös toisinaan puremistuulella. Etenkin hikisten sukkien kimppuun se hyökkää ja puree tosi lujasti. Myös oma pipo joutuu iltaisin hyökkäyksen kohteeksi. Toisinaan Osku järsii metallisia lehtitelineen jalkoja yms. Sormista se puraisee lähinnä silloin, jos niissä on ruoanhajua. Toivottavasti se ei puraise tyttöystäväänsä - Oskulla on ekat treffit ensi viikolla.