Suomen Siiliyhdistys

En tiedä mille alueelle tämän viestin oikein pistäisin, meinaan kysymyksessä on rakas Aino-(ikuinen)vauvelini, joka on n. 2v. Hän on pienestä pitäen ollut varsinainen erakko; ei tykkää silittelystä, sylissäolosta ym. muista ihmiskontakteista. Yritettiin alussa paljon, mutta olen jo antanut aikoja sitten periksi, sillä olen huomannut, että tyytyväisin se on yksikseen. Syötettiin matoja ym. kädestä että tultiin tutuiksi mutta sylikesy siitä ei koskaan tullut. Asia ei ole ennen vaivannut ennen kuin luin teidän muiden juttuja siitä, kuinka siilit jopa kiipeävät syliin rapsuteltavaksi! Se tuntuu meikäläisestä niin uskomattomalta!!! Mistäköhän tämä erakoituminen johtuu, onko se yleistä, vai teinkö minä jonkun "kasvatusvirheen" ja voikohan asiaan enää vaikuttaa? Onko muilla samanlaisia kokemuksia vai onko minulla ainoa erakkosiili????

Meillä Usva on samanlainen, viihtyy ittekseen, si sylissä juuri lainkaan. Kunnioitan neidin päätöstä olla erakko, ja annan olla aikasta paljon rauhassa. Pesut, tarkastukset ja punnitukset toki teen. Siili viihtyy yleensä ittekseen, mutta on paljon sosiaalisiakin siiloja.

Meilläkin on tuo Tuhina-neiti semmoista vähemmän sylissä viihtyvää tyyppiä. Sitä on helppo käsitellä, se ei pure, se tulee hakemaan herkkuja jne, mutta se ei tykkää olla sylissä ja "löllyteltävänä". <br>Otan sen välillä syliin "keskustelemaan", mutta aina vain vähäksi aikaa kerrallaan. Välillä se nukkuu pipossa päikkäreitäkin sylissä, mutta "paljaaltaan" se ei tykkää olla. Minäkään en siis väkipakolla sitä sylissä pitele ja juuri nuo pesut yms tietysti hoidetaan, mutta omissa oloissaan se on suurimmaksi osaksi. Kuitenkaan se ei mietenkään arastele vaan juoksee iltaisin ihan meidänkin läsnäollessa ympäriinsä. Kaikista vain ei tule sylisiilejä

Joo, meilläkään ei koskaan ole ainakaan vielä purru vaikka kuinka muuten pyristelee kynsiä leikattaessa. Ja joskus otan sen myös rinnan päälle nukkumaan peitossa kun kattelen illalla töllöä, ja se nukkuu siinä tyytyväisenä jos olen paikoillani. Hyvä tietää että muillakin on näitä "itseensä tyytyväisiä" yksilöitä! Toinen jännä juttu on se, että meidän tytteli ei tuskin koskaan herää ennen kymmentä; kesäisin kun on valosaa ei edes ennen yhtätoista illalla. Eikä auta, vaikka olis kuinka hiljaista tai verhot ikkunan edessä. Meillä se todellakin on yöeläin, ja saattaa joskus mennä viikkokin, etten koko piikkipalloa näe, jos menen ajoissa nukkumaan!

Tuli tässä mieleen, että onko näitä "erakkosiilejä" lellitelty ihan vauvasta asti vai onko käsittelyyn alettu totuttaa sitten vasta isompana?

klaara kuuluu kans tohon ryhmään. paitsi se kyl puree ku sylii ottaa. väkisi oon yrittäny totuttaa IP-parkaa käsittelyyn mut ei se tunnu tottuvan. siit o kivempi omis olois juoksennella lattial jne.

Kyllä minä uskon, että ainakin Usvaa on lellitelty vauvasta asti <br> <br>Tuhinasta en tiedä. On sitä käsitelty, mutta en tiedä onko hellitty pienestä asti. Epäilen vähän. Edellinen perhe sitten on sitä käsittääkseni sylitellyt, perheessä kun oli kaksi lastakin

Usva on vauvasta asti ollu käsittelys, mut ei ni ei.. samanlainen on kuulemma äitinsä.

mei veikkaan et toiset siilit vaa on erakompia ku toiset vaik niit kui myyssäis. onhan meit ihmisiäkii erilaisia.

Joo-o, luonne-erojahan näillä piikikkäillä tietenkin on... sitä vain mietin, että voiko näistä lellityistä taaperoistakin tulla kerrassaan syliävieroksuvia isoja siilejä. Edellyttäen tietenkin, että käsittelyä jatketaan päivittäin sitten isompanakin. <br>Pienenä ainakin meidän poikaset ovat hyvin viihtyneet sylissä, milloin vilkkaasti kiipeillen milloin raukeana silittelyä lättänänä kuunnellen. Muita luonne-eroja on kyllä ollut havaittavissa jo ihan pienenä...

Sepä se kun ei erakkosiiliä voi edes ruveta lellimään kun se ei tykkää edes siitä et sen ottais syliin. Et ei siinä sitten voi paljon silitellä tai rapsutella kun piikkiä työntää heti sinne missä on sormi ja tuhisee niin vietävästi. Pakkohan se luonteesta ja yksilöstä on vain kiinni olla, ei siitä että niit olis liikaa tai liian vähän lellitty. Samahan se kissoillakin on.

Sitä siis ajankin takaa, että huomaako sen erakkoluonteen jo ihan pienenä? Näkiköhän Usvasta jo vauvana, jotta tykkää käsittelystä vähemmän kuin muut? <br>ps. minua vähän huoletta nyt se, että olenkohan mennyt lupaamaan uusille omistajille liikaa, kun olen sanonut siilieni olevan "käsikesyjä"...

Meidän Piikkikään ei kovin paljoa viihdy sylissä. Yleensä syliin nostettaessa enemmän puhisee. Välillä saattaa maata pitkin pituuttaan jos saa olla rauhassa tai tehdä vaellusretkiään sylissä esim. kiipeilä olkapäälleni, mutta jos yrität silitellä niin kovin helposti puhisee ja pomppii. Piikki ei kyllä yleensä pure, mutta jos yritän tunnustella sen jalkoja, niin saattaa pikkuisen näykkäistä merkiksi siitä että nyt saa riittää. Piikki on alunperin eläinkaupan kautta hankittu noin puoli vuotiaana, joten epäilen, ettei sitä ole käsitelty kovinkaan paljoa sinä aikana. Me olemme käsitelleet Piikkiä myös päivittäin ainakin edes hetken olen yrittänyt pitää sylissä ettei aivan täysin vieraantuisi käsittelystä.

Tarja T: Remu oli ainakin tuossa jonkin aikaa sitten vielä ihan täysin käsikesy sylisiili. Poika viihtyi mainiosti sylissä, sai silitellä ja sylitellä - kiire tosin tuntui olevan, vaan ei puhissut eikä tuhissut. <br> <br>Uskoisin, että jos luovutusiässä on käsikesy ja syliteltävä, niin sellaisena pysyy. Edellyttäen tietysti, että käsittely jatkuu vastaavana kuin mitä se on ollut.

Eepee Roni on myös näitä erakkosiilejä, osittain varmaan siksi että on koko pienen ikänsä viettänyt erinäisissä eläinkaupoissa, joten ihmiskontaktit ovat jääneet vähäiseksi. Nyt Roni on alkanut jo luottamaan minuun, mutta miksikään sylisiiliksi ei silti ala Tykkää mielummin juosta lattialla tai köhnätä pahvilootissa kuin katsella telkkaria peiton alla. Mutta ehkäpä tämäkin vielä joskus muuttuu, Roni ei olekkaan ollut meillä kuin vasta kuukausia, itse siilikin on syntynyt vasta vuoden alussa. Öisin kiipeää ihan syliinkin, mutta lähinnä vaan pitää mua kiipeilytelineenä, kun aina pitää päästä ylöspäin. Hidasta tämä villi-eepeen kesyttäminen, mutta olenkin varautunut siihen että tämä on pitkä prosessi. <br>Kerran jopa oli jo peiton alla sohvalla mun kans nukkumassa, mutta se olikin se ainoa kerta tähän mennessä Mutta edistystä tapahtuu pikkuhiljaa.. <br> <br>Ei tätä varmaan voi soveltaa siileihin mutta kissamme oli alussa varsinainen maailmanmatkaaja; hävisi ties minne moniksi päiviksi kerrallaan ja usein eikä ollenakaan viihtynyt kotona. Nyt tämä samainen katti on 12v. ja mitä ihastuttavin kesykissa, joka jaksaa maata sohvalla tai sylissä tuntikaupalla jos joku vaan rapsuttaa. <br>Eli kyllä siilitkin voi periaattessa vanhuuttaan/vanhenemistaan muuttua ihmisystävällisimmäksi