Suomen Siiliyhdistys

Osaavatko teidän siilinne "varoa tippumista." En tiedä miten sitä nyt järkevämmin sanoisi. Aivan kuin muistaisin lukeneeni jostain, että jonkun siili osasi olla sohvalla tai sängyllä ilman "alasmenohaluja." Jos Aliisa on sylissäni vaikka sohvalla, ja lähtee siitä kävelemään sohvalla niin se yrittää laskeutua sohvalta alas lattialle. Ja sohva on sen muotoinen että siitä ei voi edes "kiivetä alas" vaan siinä on ihan tiputus. Eli siis tuntuu ettei Aliisa tajua ollenkaan sitä välimatkaa siinä. Onko muillakin siileillä samalla lailla vai onko Aliisa vain hurjapääluonne?

Meidän neiti ja Rölli osaavat kyllä varoa reunaa, eivätkä tule alas sohvalta tai sängyltä muuten jos ei ole jotain minkä päälle tulla alas.

Hmm... Onkohan siileillä ns syvyys näköä, kun jollakin eläimillä ei ole... Siiri ei ainakaan tajua korkeus eroa.. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Meillä ei osata. Vaikka se kuinka näyttäisi että siili ei menisi alas, niin kannattaa sitä kait siltikin ihan silmä kovana vahtia. Niin minä tekisin.

Wilma ei ainakaan ymmärrä korkeuksista mitään, on ihan yhtä varovainen/varomaton oli pudotusta sitten 10 senttiä tai metri. Eli valppaana saa olla kun neitiä sohvalla tai sängyllä pitää.

Arttu tuntee korkeuserot. Se ei taatusti hyppää sohvalta tai muualta korkealta alas. Nojatuolistakin (semmoiset matalat, lattiaan asti pehmuste) se katsoo tarkkaan alastulokohdan. Yleisempää kuitenkin lienee tuo varomattomuus.

Tiuhti menee reunan lähellä ja haistelaa ja katselee varovasti alas ja päättää aina olla menemättä. Olen kuitenkin aina varuillani jos ollaan reunan lähellä ettei satu vahinkoa.

Osku ainakin on monta kertaa yrittänyt hypätä sohvalta, mutta osaamme olla varuillamme. Olisikohan se niin, että luonteeltaan muutenkin rauhallisemmat ovat myös siinä suhteessa varovaisempia, mutta tällaiset vauhtiveikot eivät osaa pelätä mitään. Ikinä ei voi meidän siilukkaa jättää hetkeksikään mihinkään sohvalle tai pöydälle vahtimatta.

mun siilit ei ainakaan välitä varoa reunoja vaan kävelevät pokkana tyhjyyteen... oli mulla kaks poikastkii jotka tykkäs hyppimisestä. ne kiipes hiekkalaatikon kautta nukkuma mökin (15cm korkee) katolle ja hyppäs alas ja sama heti uudestaan ties kuin kauan olivat hyppineet enneku huomasin sen. no eipä niille mitään sattunu pallona putosivat alas ja ei kun takas. kaikkee sitä siili lapsiillakii teettää...

Minulla ei ainakaan Sulevi katso sitä mistä yrittää alas. Sohvalta pyrkii, mutta olen valppaana ja otan kiinni ennenkuin tippuu.

En usko, että Taavilla on itsesuojeluvaistoa, välttämättä. Sohvalta se ainankin pyrkii alas ja saa katsoa, ettei se tipu.

Iines ja Veera osaavat varoa ainakin jonkin verran, mutta Vertillä ei tunnu olevan mitään päätä ei häntää pudotusten suhteen - sekaan vaan!

Ässä varoo korkeita paikkoja. Se ei mene lähelle sohvan eikä sängyn reunoja ja jos istun lattialla ja ässä on sylissäni, niin se silti välttelee laskeutumista sylistäni lattialle.

Viltsu osaa varoa reunoja. Sohvalla se on hassu, kulkee sohvan reunaa sivuttain koko matkalta, kurkkien koko ajan alas. Etsii sopivaa kohtaa hypätä/pudottautua. Mikäli sohvan edessä on lattiatyyny se tulee alas sohvalta, mutta jos suoraan lattialle pitäisi mennä jättää menemättä. Isadoralla tuntuu myös olevan jonkin asteinen syvyyskäsitys, ihan mistä vain ei tule itse alas. Aina tosin ollaan valppaana ottamaan uhkarohkea siili vastaan, jos kuitenkin meinaavat tulla liian vaarallisesta paikasta alas.

Onni ei osaa varoa yhtään. Se ei ole vähään aikaan juoksennellut sohvalla tai sängyllä, mutta sylissäkin se usein kiipeilee niin varomattomasti että siinä saa olla tarkkana ettei se pyllähdä.