Suomen Siiliyhdistys

Mä sain itselleni siilin viime viikon maananaina. Nuutti on syntynyt 18.10. Miten äkkiä pienet siilit yleensä sopeutuu. Nuutti syö kyllä kädestä ja ja nuolee sormiaini ja on muuten ihan OK, mutta se pelkää aika hirveesti ihmisiä ja pienintäkin ääntä. Ruoka kuitenkin maistuu hyvin. Voiko se ikävöidä sen sisaruksia, jotka asuivat vanhassa paikassa sen kanssa samassa? Vai onko se vaan järkyttynyt maisemanvaihdosta? Kyselen senkin takia, että pikkumies pitäs kylvettää(sotki itsensä ihan porkkanasoseeseen...), enkä viitsisi repiä sitä pois häkistä, koska s menee heti piikkipalloksi ja hermostuu. <br>Ja vielä kuivasta ihosta; millaseksi siilin kuiva iho menee? Nuutin selässä on sellasia valkosia läiskiä, muistuttaa vähän hilsettä. Onko kyseessä kuiva iho, vai jokin muu?

Siilin sopeutuminen vaihtelee paljon riiippuen sen "perusluonteesta" ja siitä kuinka paljon sitä on aikaisemmin käsitelty. Kärsivällisyydellä ja ajan kanssa siili kyllä tottuu ihmisiin. Luulisin, että sillä ei enää olisi sisaruksiaan ikävä, onhan siilisi kotiutumisesta jo reilu viikko, mutta eihän tuota voi koskaan tietää <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Sillä taitaa vain vielä vähän ujostuttaa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Myös meille saapui Elvis vauva tuossa vähän reilu viikko sitten. Vasta eilen se uskalsi meidän nähden spurttailla ympäri huushollia, aikaisemmin se on vain "hiiviskellyt" menemään. Tosin toki silläkin on vaikutusta, että se on ehtinyt viime öisellä karkureissullaankin tutustua huoneistoon.. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Minä olen alusta asti toiminut Elviksen kanssa niin, että en mitenkään "varo" sen kanssa (ensimmäisinä päivinä kyllä) eli en hiljennä mitään ääniä (tv, radio tmv) kun käsittelen sitä, en liiku mitenkään "varovaisemmin" kun se on minulla sylissä (ymmärrätköhän mitä tarkoitan) jne. Aluksi se vähän säikkyi ja oli ujo poika, mutta nopeasti kyllä tottui siihen, että meillä kuuluu ääniä ja siihen, että kun se on sylissä minä liikun eikä sitä tarvitse säikähtää. Jos se tahtoi mennä palloksi minun liikahtaessa niin se ei haitannut, se sai mennä palloksi, mutta minä en "liikkumistani" lopettanut (esim nousin sohvalta ylös ja lähdin kävelemään pikku herra sylissäni tai yksinkertaisesti vaihdoin sohvalla asentoa). Nyt se ei enää mene palloksi vaan lähinnä vetää vain otsiksen silmille "varotoimena" <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Kyllä se siitä, kärsivällisyyttä <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">