Pelokas/vihainen siili.

Yleinen siilikeskustelufoorumi

Pelokas/vihainen siili.

ViestiKirjoittaja iitu » 07 Tammi 2005, 00:12

Olen kuullut että siili pelkää kun se tuhisee. Viivi on alkanut tuhista ihan kauheasti. Siis jopa niin paljon että laittaa käden viereen, neiti menee ihan kippuralle ja tuhisee.. Viiviä ei saa edes kunnolla otettua käteen koska se tuhisee ja menee kippuralle. :/ Kerran siili on jopa purrut, kun yritti ottaa. Onko tämä tuhina pelkoa vai vihaa? Molempia? Tiedän että ne tuhisee mutta tää häiritsee kauheasti koska siiliä ei pysty enään käsitellä hyvin. Viivi menee kippuralle jopa siitä kun sanoo jonkun sanan jossa on p-kirjan koska se tulee niin "töksähtäen". Viivi säikkyy aivan kaikkea; varjoja, puhetta, musiikkia, pieniä liikkeitä ja tuhisee kauheasti peloissaan. <br>Tässä tuli vielä mieleen toinenkin ongelma ja laitan sen tähän samalla; eli siilitytölle ei maistu MIKÄÄN muu ruoka kun jauhomadot ja raksut. Omena, porkkana (missään muodossa), banaani, vihannessekotukset, pähkinä.. mikään ei maistu. Apua.
iitu
Member
 
Viestit: 172
Liittynyt: 06 Joulu 2004, 18:32

ViestiKirjoittaja tawnia » 07 Tammi 2005, 01:31

Meidänkään Aliisalle ei maistu mikään vihannekselle haiskahtava. Oletko koittanut hyla raejuustoa? Sitä monet siilit syövät hyvin (ei tosin meidän ronkeli). Kannattaa koittaa ruokavalion monipuolisuudenkin takia sirkkoja ja esim. pillarseja. Voi olla, että ne maistuvat. Jos Viivi kuitenkin syö hyvin, niin panikoida ei tarvitse <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">
tawnia
Member
 
Viestit: 331
Liittynyt: 04 Marras 2004, 23:00
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Kaisa » 07 Tammi 2005, 09:13

Tuhina on ilmeisesti arkuutta Viivin tapauksessa. Ei kun rohkeasti tuhiseva ja mahdollisesti purevakin siili syliin. Kun se oppii ettei tuoksusi tarkoita vaaraa ja sylissäsi ei tarvitse pelätä, se vähitellen oppii luottamaan sinuun ja tuhinakin vähenee. Tärkeintä on saada Viivi oppimaan, että sinun ja muiden sitä käsittelevien ihmisten tuoksu tarkoittaa vain hyvää, eikä mitään mitä tarvitsee aristella tai pelätä. Eli ei hanskoja tai muuta "turhaa" käsitellessä. Mikäli Viivi on ihan pallona, voi nostamisessa käyttää apuna sen omia, sille itselleen tuoksuvia, fleece paloja. <br> <br>Ruokavaliosta sen verran, että siilihän on siis <b>hyönteis</b>syöjä, eikä niinkään kasviksien ja hedelmien perään. Eli tarjolle matojen ja raksujen lisäksi sirkkoja, vahakoisia, catepillareita sekä lihaa ja kalaa.
Kaisa
Member
 
Viestit: 3367
Liittynyt: 27 Elo 2003, 15:11
Paikkakunta: Laukaa

ViestiKirjoittaja Tarja T ja Siiri » 07 Tammi 2005, 12:05

Meidän siileille kasviksista kelpaavat parhaiten salaatinlehti ja kiinankaali. Kaalista mieluummin se paksu "ruoto-osa". Siiri tykkää myös porkkanasta, mutta ainoastaan raasteena.
Tarja T ja Siiri
Member
 
Viestit: 677
Liittynyt: 12 Maalis 2004, 19:43
Paikkakunta: Suolahti

ViestiKirjoittaja Liisa » 07 Tammi 2005, 16:58

Kasviksista Taaville kelpaavat vaan luomuporkkana, ollaan me muutakin kokeiltu, mutta ei se kelpuuta. Herneitä ja maissia voisi myös kokeilla. Epäilen suuresti Taavin kiinnostusta.
Liisa
Member
 
Viestit: 530
Liittynyt: 26 Marras 2003, 21:16
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Kirsi T » 07 Tammi 2005, 17:16

Hih, meidän Piikki kun ei yleensä ole niitä sosiaalisia siilejä, silitettäessä puhisee ja helposti myös hypähtelee, niin kylläpä siiliäijästä eilen löyty sosiaalisuutta kun menin keittiöön jauhomatopurkki kädessä ja rupesin muka Safinaa ruokkimaan niillä. Piikki oikein kiipesi syliini saadakseen herkkupalan. Eipä hetkeen puhissut vaikka vähän silittelinkin. Että konstit on monet.
Kirsi T
Member
 
Viestit: 372
Liittynyt: 15 Maalis 2004, 15:27
Paikkakunta: Mustasaari

ViestiKirjoittaja iitu » 07 Tammi 2005, 19:46

Hahaa, tänään aamulla sain kivan yllätyksen. Uusi askel Viivin ruokavaliossa; se oli syönyt kupissa olevat maissit <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> ja sen lisäksi tietenkin raksut. Jatkan samaan tahtiin, ehkä se vielä uskaltautuu syömään porkkanaa taikka banaania <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt="">
iitu
Member
 
Viestit: 172
Liittynyt: 06 Joulu 2004, 18:32

ViestiKirjoittaja Miumau » 07 Tammi 2005, 20:34

Mä meinasin tehä ensiks ihan oman topiicin mutta päätinpä laittaa tähän jatkoksi omat "ongelmani" <br> <br>Eli Justus on nyt 5 kk ja erittäin persoonallinen siili. Justus osaa olla todella tempperamenttinen mutta myös kiltti herkkujen perässä juoksija <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> <br>Kun sain Justuksen, annoin sen aluksi tutkia kättäni, ja koska se oli utelias pieni siili, niin tietenkin iski heti kättelyssä hampaat käteeni. Siili ei myöskään (harmi vaan) ollut tottunut kasvattajan luona paljain käsin käsittelyyn koska kasvattaja käsitteli siilejään hanskoilla. Minä tietenkin säikähdin tuota puremista enkä uskaltanut ottaa Justusta paljaisiin käsiin. Etenin varovasti sen kanssa ja lopulta Justus kesyyntyi niin paljon että se antoi jo nostella itseään niin että se ei mennyt palloksi. Nykyään sitä saa jo nostella ja silittääkin mutta paljaisiin käsiin "syliin" en ole sitä vieläkään uskaltanut ottaa mikä johtuu tästä seuraavasta. Eli Justus täytyy nostaa kopistaan fleecepalan avulla koska se pelkää ylhäältä tulevaa liikettä ja silloin se on piikit pystyssä ja tuhisee vihaisesti eikä nostelu paljain käsin onnistu. Aikani nosteltua Justusta tämän fleecepalan avulla rupesin huomaamaan sillä hassua käytöstä. Koska se oli vihainen fleecelle se rupesi puremaan sitä ja se on aikamoinen lukkopurija enkä millään saa sitä irroittaman otettaan. Nyt tilanne on se että ainakun Justus näkee liikettä (käteni tai joku muu) kopissa tai muualla tai jos vain nostan tai liikutan fleeceä (mitä tahansa) niin se hyökkää fleecen kimppuun ja rupeaa repimään sitä kuin pienet koiranpennut leikkiessään. Tämä tapahtuu silloin kun Justus on virkeimmillään eli yleensä aamulla. Voitte varmasti ymmärtää miksi en kauheasti Justuksen lähelle laita käsiäni...Olen antanut sen nuuskia sormiani ja silloin se lähinnä nuoleskelee huuliaan mikä vielä enemmän saa minut pelkäämään sitä että se nappaa kiinni. Auttakee! Miten pääsen eroon tosta kauheesta puremispelosta ja miten saan Justuksen lopettamaan tuon vihanpidon fleeceä kohtaan? Olen antanut aina jauhomadot sylissä ja kehunut samalla äänensävyllä kuin muutenkin. Miten opetan että mun kädet ei ole "paha" vaan "hyvä" juttu?
Miumau
Member
 
Viestit: 198
Liittynyt: 12 Heinä 2004, 21:03
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Kaisa » 07 Tammi 2005, 21:37

Hyvä asia on se, että se puree siihen fleeceen, eikä ihoon. <br> <br>Meillä myös molemmat aristavat suoraan ylhäältäpäin tulevaa kättä tms. Itse teen niin, että laitan käden kauempana alas ja sitten vien käden siilin korkeudella sen pään lähelle, niin että saa hajuni nenäänsä. Sitten käsi masun alle ja silloin voi toisen käden varovasti (=hitaasti) tuoda avuksi ylhäältä päin tarvittaessa. <br> <br>Valkovatsat eivät onneksi kuitenkaan yleensä (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) pure kauhean lujalla voimalla. Kyllä se lukkopurenta näilläkin tuntuu, mutta ei niin mahdottomasti. Jos se nyt sitten kuitenkin nappaa kunnolla kiinni, ota samalla itse sitä vaikka niskanahasta napakalla otteella, niin että se tuntuu, muttei satuta liikaa. Pidä sitä yhtä kauan kiinni kuin se sinusta ja heti kun päästä irti tai hellittää otetta hellitä sinä samaa tahtia. Kun päästää lopulta irti, niin kehu ja hyvittele heti. Eli palkinto irtipäästämisestä. <br> <br>Yritä saada Justukselle annettu positiivisia kokemuksia liittyen hajuusi, matoja suoraan kädestäsi, anna sen nukkua ihoasia vasten ilman häiriöitä, mitä vaan minkä se kokee mieluisaksi ja vaarattomaksi. <br> <br>Ajan myötä uskoisin Justuksenkin oppivan siihen, että tuoksusi on sama kuin turvallinen ja mukava olotila.
Kaisa
Member
 
Viestit: 3367
Liittynyt: 27 Elo 2003, 15:11
Paikkakunta: Laukaa

ViestiKirjoittaja lindayk » 11 Tammi 2005, 10:29

Meillä Simppu tuntuu myös tosi aralta, mutta ei mene palloksi, kun Hänet ottaa syliin ja antaa mm. nenutella <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Kuitenkin joskus musta tuntuu, että se ei sitten yhtään tykkää meistä. Ainut mikä on hyvää, että saa ruokaa, rauhaa ja juosta. Eli siis ei mitenkään palkitsevaa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Mutta toisaalta se on ihanan palkitsevaa, kun katsoo rakkaan pallon juoksevan pyörässä innoissaan ja säntäävän ruokakupille, kunhan sen alas laskee. <br> <br>Sehän on ihan luonnolista ja hyväkin, että nämä meidän piikkipallot aristelevat outoja kosketuksia eli mm. näitä ylhäältäpäin tulevia nostoyrityksiä, kun hajujakaan ei ole vielä nenuun ehtinyt leijua. <br> <br>Ja minun mielestä ei kannata olla huolestunut, vaikka se varmasti vaikeaa onkin oman piikkikasan kanssa, silllä jokainen siilihän (aivan kuin ihminenkin) on omanlainen ja sehän niissä onkin ihaninta <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Kun vain antaa paljon rakkautta ja huolenpitoa, niin kyllä se on huomioitu. Minä huomasin sen, kun menimme eläinlääkärille ihan alussa, kun Simppu meille tuli ja se tuntui ihanalta. Lääkärissä kun oli niin outoa ja pelottavaa <ainakin Simpun mielestä>, niin Simppu tuli aina äidin luo ja pisti pään minun hihaan ja oli siinä. Se oli hauskaa ja tuli sellainen hyvän olon tunne, että jotain on täytynyt tehdä oikein.
lindayk
Member
 
Viestit: 121
Liittynyt: 06 Loka 2004, 23:44
Paikkakunta: Rovaniemi

ViestiKirjoittaja Tonttu » 12 Tammi 2005, 02:39

Meilläkin "pörhitään" aika herkästi, eli tuhinaa ja puhinaa tulee, jos sylittelyn kesken vaikka vaihtaa istuma-asentoa. Joskus yöllä, kun olen hiippaillut katsomaan Cosmon maratoonia, on se murissut mulle! Sellasta hiljasta murinaa. Aika kova jätkä! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Cosmo oli jouluna sukuloimassa mun kanssa, ja syömisen jälkeen laitoin sen pöydälle tekemään tuttavuutta ihastuneisiin sukulaisiini. Sillon tuntui hyvältä, kun se palasi aina seikkailujen kesken takaisin mun käsien suojaan. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">
Tonttu
Member
 
Viestit: 156
Liittynyt: 10 Kesä 2004, 15:32
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Marianne » 12 Tammi 2005, 03:58

Meillä on kanssa ollu tosi siilikohtaista tuo pörrelöinti tai kiltteys. Usva oli poikasena kesy, mutta sitten ns. murrosikä muutti sen luonnetta ja siitä tuli varautunut ja puhiseva. Siihen pitää osata varautua, kun siiliä hankkii. Kaikki yksilöt eivät ikinä kesyynny aivan löllöiksi sohvasiileiksi. Monesti poikanen on kotonaan lällykkä, oikea lätty.. mutta kun uudessa kodissa on kulunut viikko. pari, niin sitten alkaaa palloilu ja kapina. Kyseessä voi olla piikinvaihto ja ihon herkkyys, tai sitten vain luonteen muutos. Runsas käsittely auttaa toki, mutta kannattaa palkita siiliä aina siitä käsittelystä esim madolla. <br>Jos siili pelkää puhetta, musiikkia, valoa, jne, se on aivan normaalia. Siilin kuuluukin pelätä näitä asioita luonnossa ollessaan, jotta se selviää. Täytyy muistaa, että siili on ollu lemmikkinä vasta muutamia vuosia, eikä sen luonne todellakaan ole tottunut ihmisen ympärillä oloon. Koirakin on ollut n. 10000 v. ihmisen seurassa, mutta silti se saattaa tappaa raivoissaan ihmisen. Eläimet ovat eläimiä <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Siili vaati lemmikkinä yllättävän paljon omaa rauhaa. On tietysti sosiaalisiakin yksilöitä, mutta suurin osa ei ole niin kovin innokkaita ihmisten kanssa toimimiseen. ..
Marianne
Member
 
Viestit: 3990
Liittynyt: 17 Elo 2003, 23:04
Paikkakunta: Tampere


Paluu Siilikeskustelu



cron