Suomen Siiliyhdistys

Eli Sipe siilini ollut nyt 5pv minulla. Iältään se on 8-10kk, entisillä omistajilla täysin kesy. Ensimmäistä iltaa lukuunottamatta olen pitänyt sitä sylissä joka ilta 1-2h. Nyt se on jo aika kivasti, ei pyri pois ja lötköttää tyytyväisen oloisena piikit alhaalla. Kun yritän sitä silittää nostaa piikit pystyyn ja kun lähdemme liikkeelle (esim vien sen takaisin taloonsa) menee palloksi. Muutoin nukahtaa usein puseroni alle tai kainaloon. Silitänkö sitä siitä huolimatta että piikit nousee vai annanko vain lötkötellä? Hakureissulla vielä vanhassa kodissaan se selvästi piti silittelystäni. <br>Toisena asiana vaahtikset, niitä se tekee paljon ja minun nähteni ainoastaan minun hajustani. Hihaa oikein repi kuin terrierit sukkamainoksissa ja teki sen jälkeen antaumuksella vaahtiksia. Samoin kättäni nuoli ja yritti purra ja vaahtisteli! Ottaako tuollaisessa tilanteessa lujaa nahasta kiinni jos puree vai näriikö vain vähän? En meinaan ole jättänyt kättäni tuossa tilateessa purtavaksi, kai hän puremattakin hajuuni tottuu?

Eihän siilit niin hirveesti vihasuudesta pure. Että ne haluaa maistella ja tämmöstä mutta tuskin se sillai puree että ois vihanen. Tosta piikki hommelista en tiedä. Kyllä se varmaan sinun hajuusi tottuu ilman puremistakin. Kyllä meilläkin haluaa Lötjönen välillä maistaa, mutta mä vedän käden pois ennen kuin se ehtii puremaan. Sen tunnistaa siitä kun se haistelee oikein kunnolla ja nuolee. Taitaa olla siilisi oikein vaahtisten vääntäjien ammatti miehiä<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

Meidän Bella myös pörhistelee silittäessä. Tosin sitä tapahtuu huomattavasti vähemmän tai ei ollenkaan silitettäessä takapäästä. Pää tuntuu olevan arka paikka, vaikka sormia saa liikutella leuan alla silitysmielessä jos neiti on jo valmiiksi kädellä. Myös liikkuminen siili sylissä nostaa usein piikit pystyyn, mutta ne laskevat nopeasti, viimeistään laskettaessa asuntoonsa. <br> <br>Muistan Kiken maininneen jossain aiemmassa keskustelussa, ettei hän ainakaan suuremmin varonut ylimääräisiä edes alkuun käsitellessään Elvistä eli liikkui jos siltä tuntui ja siili sai pallotella jos sitä pelotti. Näin olen myös itse toiminut ja nyt reilu viikko kotiin tulon jälkeen on pallottelu hellittänyt tuntuvasti. Neiti on myös leppoisampi aamulla oltuaan koko yön hereillä kuin iltasella juuri heränneenä. <br> <br>Myös Bella oli innokas puremaan käsiäni nuolemisen päätteeksi ensimmäisen viikonlopun aikana. Vain kerran neiti tarrasi kiinni niin että tuntui, muuten riitti kevyt näykkäisy. Olen tosin käsittänyt aiemmista kirjoituksista pitkäkorvien olevan kovempia puremaan kuin valkovatsojen, en tosin tiedä kumpi Sipe on. <br> <br>Nämä ovat vain minun kokemuksiani siitä, miten meillä on päästy alkuun. Kokeneemmat osaavat varmasti neuvoa paremmin. Iloisia rapsuttelu hetkiä Sipen kanssa! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

Meillä Räpsy on vähemmän siliteltävää tyyppiä, vaan en ole sitä ottanut sen kummemmin huomioon, itse en taida olla silittäjä-tyyppiä... <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Kyllä se aina vähän ajan käsittelyn jälkeen tajuaa ettei sitä taaskaan olla syömässä. LuLukaan ei oikein tykkää että piikkeihin kosketaan, vatsapuolelta se sensijaan välillä nautiskeleekin olla silitettävänä. Äkilliset liikkeet ja lähestyminen pörhistää kummankin otsapiikit, mutta varsinkin LuLu on sen verran utelias tapaus ettei liikkeelle lähdettyä enää voi pörhistellä kun se estää näkemästä/nuuskuttamasta mitä ympärillä tapahtuu. Mielestäni, jos ei ole aivan mahdoton himo silitellä, siihen opettaminen on jokseenkin turhaa, kunhan siili on muuten käsiteltävissä. <br> <br>Räpsy ei edelleenkään pure milloinkaan, mutta LuLu senkin edestä. Kipeää sen pureminen/näykkiminen ei koskaan käy, joten suhtaudun siihen lähinnä välinpitämättömästi. Se nyt on vain sen tapa ilmoittaa että on epämukavaa. Varmaankin halutessaan voisi senkin purenta käydä kipeää, mutta ei se ole ainakaan vielä halunnut leukojensa voimia sormieni kanssa mitellä.

Kyllä siili varmaan sylissä liikkumiseenkin tottuu, jos meno on rauhallista. Nashira vaan ihmettelee korvat höröllä sylissä kun kyyditän sitä sylissä milloin minnekin, yleensä jääkaapille matoja hakemaan tai sitten otetaan pienet tanssit aina köllöttelyn lomassa. Ihan niinkuin Lulukin, Nasuli nuuskuttelee nenällään niin että väpäjää, kun maisemat vaihtuvat.

Siilit siis eivät ole mitään syli lemmikkejä??Vai käsitinkö väärin?

Jotkut siilit ovat, jotkut eivät. Riippuu hirveästi persoonasta tykkääkö siili olla syliteltävänä vai ei. Tätä taas on hyvin vaikea ennustaa etukäteen, yleensä ainakin kasvattajien poikaset ovat jo valmiiksi kuitenkin käsikesyjä <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

Alkaa Sipe jo sylissäkin viihtymään vaikka kyllä se lattiatasossa kurvailu taitaa olla pojalle eniten mieleen! Jos on vähän väsynyt käpertyy tyytyväisenä syliin nukkumaan pää kainaloon tai muuhun ahtaaseen paikkaa, piikit ovat jo alhaalla ja antaa hyvin silitellä itseään. Lattialla touhutessaan käy koko ajan heippaamassa ja tarkkailemassa mitä muut touhuavat eli aika seurallinen poika Sipe on! Ja niin sievä! Miten onnellinen olenkaan että Sipen sain!