Suomen Siiliyhdistys

Huh, olipa kamala kokemus tänään. Joskus kolmen maissa huomasin, että Äijä ei ole missään asumuksistaan. Ensin en ollut kovin huolissani, ja etsiskelin puolihuolimattomasti eri suunnalta. Missään ei kuitenkaan näkynyt siiliä, ei kuulunut tuttua tuhinaa, ei pörhistelyä. Hiki otsalla kävin kämpän läpi kahdesti, kolmasti, neljästi. Huomasin listan välissä ison aukon, johon siili ehkä hyvällä tahdolla saisi itsensä tungettua. Siinä tuntui myös kova veto. Voisiko siili olla niin tyhmä, että menisi niin kylmään paikkaan, että vaipuisi horrokseen? Ehkä nuori ja kokematon siili, kuten juuri Äijä? AARGH! Olin aivan alamaissa, suunnittelin lattian ja seinän purkamista, kunnes seitsemän maissa kuulin selvää rapsutusta keittiöstä. Se kuului sokkelin takaa. Jotenkin Äijä oli ilmeisesti ryöminyt astianpesukoneen alta (1.5 cm!) ja saanut itsensä keittiönkaappien alle sokkeliin. Ihanaa, hän oli elossa! Helpotus. Odottelin ruokakupin kanssa, ja kahdeksan maissa herra tepsuttelikin esille coolina niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Mamin oma mumpsulisiilurainen oli ihan kunnossa! <br> <br>(Tässä muuten kaverin ottamia kuvia: <br><a href="http://www.flickr.com/photos/greygriffin/ " target="_new">http://www.flickr.com/photos/greygriffin/ </a><br> <br>P.S. Miten olette tilkinneet noi pienet raot? <br> <br>t. Soili

<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Albert ei ole päässyt hukkaan, mutta yksi hansikas on jouduttu leikkaamaan auki kun herra pönkäsi sinne...muistelen myös tarinaa kumisaappaasta, joka joutui saksien armoille kun hätäiset siilistit pelastivat mussuansa (joka ei toki moista arvostanut, kuten ei saappaan omistajakaan)...ja Esi-isää lattian alla... <br> <br>Onnea Soili, omistat pesunkestävän piilosiilin <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

Mitä ahtaampi paikka, sen mukavampi siilin on siellä olla. Meillä tosiaan Osku oli kerran kumisaappaassa ja luulimme, ettei se pääse sieltä omin avuin pois. Pari viikkoa sitten Harry kiipesi lauantaiaamuna sohvan puurakenteisiin tosi ahtaasta aukosta ja jäi sinne koko päiväksi nukkumaan. Digikameran avulla nähtiin missä se oli. Vasta illalla saimme sen matojen avulla houkuteltua pois. Oskukin oli edellisenä päivänä käynyt samassa paikassa, mutta vilkkaana poikana ei kauan viihtynyt siellä. Nyt sohvan alapuolella kulmissa olevat reiät on tukittu puukappaleilla ja siilit ihmeissään, kun kivaan piilopaikkaan ei enää kovista yrityksistä huolimatta pääse.

Tutulta kuulostaa! Lueppa Soili huviksesi oheisen linkin takaa löytyvä stoori ja jälkipuinti. Vieläkin nousee piikit pystyyn kun muistelen tuota taannoista itsenäisyyspäivän tienoota...huh! <br> <br><a href="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/index.php?action=vthread&forum=1&topic=1725" target="_new">http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/index.php?action=vthread&for um=1&topic=1725</a>

Tämä nyt ei mikään kauhutarina ole, mutta meillä Muska oli <br>eilen kadoksissa jonkun aikaa. Tulin töistä puoli viiden maissa <br>ja isäntä oli siiliä etsimässä. Arvelimme että se on makkarissa, <br>koska se on alakerran välikön lisäksi ainoa paikka missä se <br>voisi olla. Kävin läpi sängynalusen ja tutkin siellä ison täkin <br>mielestäni huolella, eikä löytynyt. Etsittiin vielä ja sitten isäntä <br>otti sen täkin sängyn alta ja karisteli, sieltäpä vierähti kintuille <br>uninen ja hämmentynyt Muska! Oli neiti löytänyt varsin muhkean <br>ja lämpöisen unipaikan!

Hui, tuo Tarjan stoori oli todella sydäntäraastava. Onneksi siili löytyi ja loppu oli onnellinen. Täälläpä olisi hauska tehdä sama, luulen että vanhan talon välipohjassa olisi siilillä mukava möngertää: varmaan vuosien saatossa sinne on tullut ihan mukavasti tilaa, kun täytteet ovat painuneet kasaan. Esi-isä on niin persoonallisen tuntuinen siili, kaikki IP:t ovat. Tosin osaa valkovatsakin kaivaa, sen takia Äijä sinne keittiön sokkeleihin halusikin, ja on kovasti katkera, kun nyt väliaikaisesti tukin pääsytien pakkausteipillä ja levyillä. Tulipa eilen muuten tutustuttua vähän liiankin läheisesti kaikkien kodinkoneiden alustoihin-Byök. Pelotti vielä, että siili vahingossa liiskaantuu, kun siirtelen koneita. <br>Tuulialle: onhan se hienoa omistaa piilosiili, mutta en juuri nyt osaa sitä kamalasti arvostaa. =O) Orja tuntee itsensä tosi tyhmäksi, kun ei löydä siiliä mistään. Toissakerralla se änki itsensä liukuvien lasiovien väliseen rakoon.

Siili haistaa vanhan talon välipohjan purut samalla tavalla kuin tryffelisika tryffelin...ja sinne on hinku kova, näin väitän <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

meillä jouduttiin leikkaan tumpu kyl auki kun tahvo niin kovasti sinne oli halukas menee<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Oho<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Hyvä että löyty<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Onne vaan aika vekkuleita.

vaan pikku-Aunepa eilen tepposen keksi. <br>näpyttelin tapani mukaan koneella iltasella ja pistin Aunen käppäilemään työpöydällä vapaasti.. sillä kun ei ole tapana hypätä korkeilta paikoilta niin en kovinkaan huolissani ollut. Aune maisteli innoissaan valkosuklaa Filipinoseja ja teki vaahtopalloja kunnes päätti märätietoisesti kävellä suoraan <b>printteriin</b> sisään! ehdin nähdä kun siili lampsi suoraan paperinsyöttöaukosta sisään. printteri flippasi täysin ja kaikki valot alkoi vilkkua kun pikku-siili paineli mestoilla. mustekasettikin alkoi uhkaavasti lähestyä siiliä ennenkuin kerkesin sammuttaa laitteen. printteri on täysin suljettu malli mistä ei saa mitään osia irrotettua, joten Aune löysi mielestään mahtavan piilopaikan. siiliä ei kertakaikkiaan saanut millään pois. Houkuttelin ties millä mutta ei. Lopulta keksin siirtää printteriin pimeään ja hiljaiseen eteiseen ja menin itse oven taakse lymyilemään. kuin salamana siili käppäili ulos suoraan ansaan

Tuossa vasta juttu, huh!!! Varmaan hyvät neuvot olleet kalliit..

Juu siilit rakastavat juuri tuollaisia "luolia". Meilläkin on jokainen opossumi varmaan joskus yrittänyt tunkea itseään printteriin, kun ovat työpöydällä käppäilleet.

Ulpu on kans löytänyt uuden mieleisen piilopaikan, myös hän kaivautuu sohvan sisälle ja rapistelee siellä pitkin yötä

Meillä meinas iskeä paniikki tässä eräs päivä kun oltiin menossa vanhempien luo kylään Doriksen kanssa. Matkalla piti käydä kaupassa ja kun siilinen nukkui rauhallisena fleecen uumenissa, niin jätin sen auton etupenkille jatkamaan uniaan. Arvaatte varmaan miten kävi: Kauppareissu oli nopee mutta silti Doris oli hävinnyt sen aikana! Hui! Sitten vaan takapuolet pystyssä mönkimään pitkin autoa että missä se siili on, pelättiin että se on jotain kautta päässyt esim. konepellin alle... Oli varmaan erittäin koominen näky kaupan parkkiksella Aikamme kun paniikissa etsittiin ja möngittiin penkkien alla, niin pienet takajalat vilahti polkimien takana. Oli tyttö päässyt ilmeisesti etupaneelin takaa kuljettajan puolelle, ja kovaa vauhtia taas tunkemassa jostain kolosta auton uumeniin... Huh! Jos seuraava kauppareissu joskus tulee, niin paras laittaa tyttö varmaan talteen tai ottaa kauppaan mukaan. Säikähdyksellä kuitenkin selvittiin.

meilläkin on käynyt niin että Tahvo päätti tunkea oikeen huopatumppuun joka oli vielä kaverini ja jouduttiin leikkaamaan sitten tumppu halki että satiin tahvo sieltä pois.