Suomen Siiliyhdistys

Usein täällä sanotaan että valkovatsat ovat helpompia ja kesympiä kuin iipeet tai eepeet, mutta kertokaas nyt omat mielipiteenne kokemuksien pohjalta ja molempien lajien plussat ja miinukset. Täältä foorumista kun löytyi välillä vähän ristiriitaista tietoa.

No tässä hommassa meitä on 2 superasiantuntijaa Suomessa ( ) Tiina ja minä, joilla on kaikki lemmikkisiililajit...heh. Villisiilejä myöten <br>Vastaan siis suulla suuremmalla: <br>Sylisiili=valkovatsa <br>Sosiaalisin ja koiramaisin siili=eepee <br>Katu-uskottavin, ärhäköin ja sydämeenkäyvin persoona=iipee. <br> <br>Ja sitten lisäysosa: <br> <br>Valkovatsa ei ole aina sylisiili. <br>Eepee saattaa ollakin sylisiili. <br>Mutta iipee on katu-uskottavin, ärhäköin ja sydämeenkäyvin persoona aina. <br> <br>Ja sitten kysymys itselleni: mistä näistä siileistä luopuisin jos olisi pakko? <br>Vastaus: en tietenkään mistään mutta en ainakaan iipeestä... <br> <br>Jos haluat siilin, joka näkyy ja kuuluu (joka paikassa yhtä aikaa) hommaa eepee! <br>Jos haluat siilin, jonka kanssa voit todennäköisesti nukkua päikkärit siili puseron sisällä, hommaa valkovatsa. <br>Jos haluat siilin, jota ihmettelet aina vaan ja niin tekevät kaikki jotka sen näkevät ja kaikista tulee jotenkin friikkejä... hommaa iipee. <br>Sanon tähän, kuten varhaisnuoret palstoillaan: ottakaa kantaa

Otan kantaa <br> <br>Tämä on keskustelufoorumi, joten täällä on edustettuna useita mielipiteita, eikä välttämättä aina absoluuttista faktaa. <br> <br>Varsinkin siitä millainen jokin näistä kolmesta lemmikkisiililajista on, on helppo saada juuri niin monta erilaista mielipidettä kuin on kirjoittajaa. Ja kun vielä jokainen kirjoitus ja mielipide on totta, totta sen siilin/siilien kohdalla, jonka perusteella kirjoitus on kirjoitettu.

Minäkin otan kantaa. <br> <br>Olen Pirjon kanssa täsmälleen samaa mieltä. Valkovatsoista minulla on kokemusta neljältä vuodelta, ip:stä kaksi vuotta ja ep:stä vuosi. <br> <br>Viidestä valkovatsastani kolme on sylisiilejä(edesmennyt Anselmi kaikkein eniten) ja kaksi ei pysy sylissä, vaikka kuinka pitelisi. Vihtori-ep ei viihdy pitkään sylissä, hetken kylläkin. Ja sitten ip-Ripa, hmm, saattaapi pysyä, jos saa hampaillaan hyvän otteen

Kun nyt on puhetta laitan OMAN mielipiteeni, eikä siis ole kuin yhden ihmisen (siis minun) kokemaa <br> <br>Meillä on ollut siis Simppu viime syksystä (mitä ilmeisimmin valkovatsa..siitä on ollut täälläkin puhetta ;> ) ja eepee eli Veera huhtikuusta. --> Siinä 2 aivan eri persoonaa!! <br> <br>Meidän kokemusten mukaan Simppu = valkovatsa on hyvin sosiaalinen . Ei palloile missään muussa tilanteessa kuin siinä jos on ollut sikeässä unessa ja on ollut jostain syystä pakko ottaa pesästä nukkumasta. JA siinäkin vain sekunnin ajan, MUTTA on huomattava, että meidän Simppu on siinäkin mielessä aika poikkeus, kun useimmat valkovatsat kuiteski pallottelee kovastikin. Simpusta ei oo tullu, eikä varmasti tulekaan sylisiiltä, mutta käsitellä tosiaan saa aivan rennosti. <br> <br>KUN TAAS Veera, eepee, pallottelee aina kun vain hipaiseekin. Noh, ei aina. Nyt kun on jo oppinu tuntemaan perheen, niin ei heti vedä palloksi, eikä edes tuhahda, mutta jos syliin/käsiin ottaa, niin kyllä sitä ekaksi palloksi mennään. Muutenkin Veera on aivan mahdottoman vilkas ja tarmokas persoona. Nyt kun on jo muutama kerta käyty pihallakin niin sielläkin jo uskaltaa vähän liikkua äitylistä kauemmas <br> <br>Mutta siis kuten moni on todennut, täytyy olla tietoinen näiden rotujen "ominaisuuksista" ja olla valmis ottamaan piikkipallo sellaisena kuin on. Kyllä meidänkin kädet on Veeran hampaiden käsittelyssä saanut kyytiä

Ehkäpä tähän sopii kommentti minultakin - Veera kun tuli jo esiteltyä. Olen Veeran ensimmäinen omistaja. Meille se oli liian iso pala purtavaksi. Vaikka minulla oli jo kaksi siiliä (valkovatsoja) ennestään ja oletin olevani varsin "hollilla" siileihin liittyvistä asioista, yllätti eepee vaativuudellaan sekä tilallisesti että hoidollisesti. Lisäksi se luonne herätti meissä sen verran pelkoa, että sen hoitaminen kävi hankalaksi. Meillä oli suuren suuri onni saada Veera upeaan uuteen kotiin, jonka Simpun orjat tarjosivat. Eepeetä harkitsevan kannattaa totisesti käydä tutustumassa niihin jonkun harrastajan kotona kaikessa rauhassa muutamaan kertaan. Seuraa ja iloa voi siitä saada koko rahan edestä - kun on valmis ottamaan sen eepeen asettamilla ehdoilla.

Minulla nyt ei ole kuin vähän päälle viikon kokemus ip:stä, mutta senkin perusteella sanoisin, että pitkäkorvia ei voi lukita häkkiin.. Pitkäkorvat tuntuvat eroavan afrikkalaisista kuin yö ja päivä. Niissä on jotain käsittämätöntä tarmoa, mikä afrikkalaisista kavereistamme puuttuu. Minun on huono mennä puhumaan varsinaisen kokemuksen puuttuessa, mutta sanoisin, että pitkäkorvat vaativat varmasti omistajaltaan enemmän kuin afrikkalaiset. <br>Siitäkin huolimatta: Meille tulee vielä jonain päivänä ip

Ah, jälleen kerran aihe jota on vaikea vastustaa <br> <br>Tämän talon ensimmäinen siili oli afrikkalainen valkovatsa, Saku of Shanimal nimeltään. Saku oli aika pelokas, mielellään ihoa vasten nukkuva pieni tuhiseva otus, jonka luottamuksen voittamiseen meni valtavan kauan. Nykyään jo edesmenny Sakuttaja rakasti mennä piiloihin esim. sohvan alle (josta se ei sitten enää pois lähtenytkään..) eikä ymmärtänyt mitään juoksupyörän päälle mitään. Suloinen siili kerta kaikkiaan, mun pieni mussukka sitten lopulta (varsinkin viimeisinä kuukausinaan..) <br> <br>Long story short, Sakun surullisen kuoleman jälkeen taloon astui EP Roni Ryövärinpoika, jolla tätä kuuluisaa itsetuntoa ja egoa riittää. Tämä otus kun uskoo siirtävänsä vaikka kirjahyllyn, niin senhän se sitten siirtää. Roni on myös ihanuudessaan kuin täysin Sakun vastakohta - vikkelä, villi, utelias ja vaikea pitää sylissä (kunnes the sukka tuli kuvioihin mutta ei siitä tässä nyt enempää ). Ronsku on tosiaan todellinen villisiili, öisin se ei ehdi pysähtymään edes matoja syömään kun juokseminen on näköjään mieluisampi vaihtoehto. <br> <br>Jos nyt omakohtaisista kokemuksista lähdetään liikkeelle, ovat afrikkalaiset sellaisia arempia, mielummin lämpimässä pötkötteleviä ja sohvan alle piiloutuvia siilejä kun taas egyptiläiset ovat aina menossa, hemmetin uteliaita ja tekevät välillä täysin kahjoja temppuja (nimitys Veikka Gustaffson näille siileille ei ole mitään leikkiä ). Eli kaipa se riippuu ihan mitä siililtä haluaa, mutta jos itse saisin valita - ottaisin molemmat!

Voih.. IS: <br>Kiitos mukavista sydäntälämmittävistä sanoista <br>P.S. Ootko saanu mun maileja? <br> <br>Joo kyllä eepee tilaa tarvii..ja paljon virikkeitä. se varmaan juoksisi maailman ääriin jos vain sais söheltää Ja tutkis jokaisen kolon tässä suuressa maailmassa..

Minulla on kokemusta afrikkalaisesta kohta kolme vuotta ja iipeestä puolitoista. Afrikkalainenkin voi erakoitua, jollei käsittely ole päivittäistä (tosin kesyyntyykin taas nopsaan). Itselläni molemmat siilit ovat nykyisin hyvin omissa oloissaan pahan allergiani vuoksi. Syötän ja siivoan tietenkin, mutta muuten ne ovat itsekseen. Iipee ei ole kesyyntynyt oikeastaan ollenkaan. Se on lähes yhtä säikky kuin villisiilit. Tai oikeastaan olen tavannut paljon kesympiä villisiilejä Onneksi siilit ovat erakkoluonteita eivätkä kaipaa seuraa... Tyytyväisen oloisia poikiahan nuo tuntuvat olevan vaikkeivat mun käsittelyssä olekaan.

Hei Anu, sinusta ei olekaan kuulunut aikoihin. Hauska saada elonmerkki Allergia on ihan helvetillinen asia Nobelin palkinto saman tien sille, joka keksii täydellisen lääkityksen!! <br>Ikävä kyllä on se niinkin, että siilit pärjää vallan mainiosti ilman meidän orjien lällyttelyäkin. Kaikkihan eivät siitä edes koskaan opi pitämään. Siili on monen mielestä sopivin ns. tarkkailueläimeksi. Terveisiä erityisesti iipee Nipsulle

Heh, hengis vielä toistaiseksi, niinkus nuo piikkipallerotkin Pirjolta on pakko kysyä, vaikka se jossain täällä lukeekin tod. näk. (laiska ei jaksa lukea kaikkea, kun foorumi on paisunut "hieman" sitten viime näkemän)... Miten Giovanni on kesyyntynyt? Vai jäikös hänkin niinkus villinpuoleiseksi iipeeksi

Pirjon puolesta pikainen kommentti, Gio on nykyään Pirjon oma kultumussu kesysiili

Ohhoh, no voihan venäjä!! Olisinpa minäkin voinut/jaksanut jatkaa kesyttämisprosessia... Noh, mulla on sitten tuommoinen pikku villikoira

Oliskohan tässä yhteydessä hyvä pikkasen kysäistä toisten kesytysvinkkejä? Olisi kiva kuulla, onko jotain erilaisia kikkoja <br> <br>??