Suomen Siiliyhdistys

Heippa! <br> <br>tänään olin viemässä roskia kun törmäsin pelosta räpiköivään siilivauvaan pihalla. Päätin siirtää siilin takapihallemme turvaan, koska etupihalla on autoja ja lähellä tie. No otin sitten hanskoilla pelokkaan otuksen ja asetin tämän laatikkoon hetkeksi. <br> <br>Tarjosin sille kastematoja, piimää ja kananmunaa joita se söi innoissaan. Laitoin sille pesän jonka sisustin jyrsijöidenheinällä ja wc-paperilla. Aikansa levättyään poikanen räpiköi pois ja lähti luontoon. nyt on kyllä kova ikävä luonnon siili vauvelia. Ristimme hänet tuhnuksi koska tuhina oli niin äänekästä. <br> <br>onko kellään vastaavia tilanteita villisiileistä? olisi kiva kuulla

EI SAA ANTAA PIIMÄÄ! <br>Siili on maitoallergikko! Sen pikkunen masu menee sekaisin kaikesta maidosta.. Kannattaa mitata sen paino, jos se ihan pieni on.. Jos on alle 400 (?) grammanen niin matoja ja muuta ruokaa voi antaa lisää ja haulla löytyy muita samanlaisia tilanteita.. Mutta hyvä kun otit pikkusen edes hetkeksi luoksesi

Tarkennuksena Amandan kirjoitukseen noista maitotuotteista. <br> <br>Eli siilit ovat maidon laktoosille allergisia, joten normaalit maitotuotteet eivät sovi siilin vatsalle, vaikka se niitä söisikin ehkä jopa mielellään. Laktoosittomat tai vähä laktoosiset tuotteet kyllä sopivat siilille, tosin juomaksi on ehdottomasti parasta ihan pelkkä raikas vesi. <br> <br>Tietoa luonnonsiileistä löytyy näiltä sivuilta <a href="http://www2.eduskunta.fi/kerhot/luonto/eurosiili/index.html" target="_new" rel="nofollow">http://www2.eduskunta.fi/kerhot/luonto/eurosiili/index.html</a>

Tästä tuli mieleeni, mitä kuuluu Tiinalla olevalle pikkuiselle? Onko se jo parantunut ja päässyt luontoon?

Vooi. <br> <br>olinpa minä typerä kun en muistanut yhtään .____. ilmankos raukka kakki kokoajan. pitääkin tänään viedä puskaan jotain herkkua jos vaikka pikkuinen kävisi syömässä tuo muna on varmaan ihan hyvää? pitääkin tarkkailla sitä nyt iltaisin, jos vaikka se joutuu uudelleen etupihalle niin vien sen sitten varmaankin jonnekkin metsään ettei se jäisi raukka auton alle. muutenkin nyt on varmaan hyvä aloittaa syysruokinta että siilit saavat sitten talven nukkua tuolla massut täynnä

Itse en menisi koskemaan siilin, jolle se ole juuri jäämässä auton alle tai muuta todella uhkaavaa. Se ilmeisesti asuu jossain aivan lähellä ja tulee aina palaamaan siihen paikkaan,josta se nostit pois "suojaan". Se pihapiiri on sen asuin ja elintilaa,johon se tottuu ajan kanssa. Se saa emoltaan oppia elämiseen ja hyviin kulkureitteihin, sekä ruoan etsintään. Nykyään siilit ovat hyvinkin urbaaneja eläimiä ja hakeutuvat ihmisten pariin ruoan toivossa. Monet kesyynyvät aivan totaalisesti, kun saavat säännöllisesti ruokaa. <br> <br>Voisit viedä siilille ruokaa sen kulkureitille/pesän lähelle, mutta seuraamyös , ettei esim. rotta käy sitä syömässä. Usein kissat ja linnut myös seuraavat siilejä , koska tietävät niiden saavan herkkuja. <br> <br>Siilille voisit antaa esim. pähkinöitä,jotta saisi hyvää rasvaa talvihorroksen varalle. Jos siili on vauveli, pilko pähkinät pienemmiksi.(vaikkakin siileillä on uskomaton puruvoima) Juomaksi vain vettä,joka on myös vaihdettava raikkaaseen sitten joka päivä. <br> <br>Siilejä on mukava seurata, mutta välttäkää koskemista,jollei se ole aivan välttämätöntä. <br>Ja lopuksi: SIILI ON RAUHOITETTU ELÄIN =D

Laitanpas tähän meidän Eurooppalaisen siilin tarinan.. <br> <br>Äsken ajaessani vilkkaasti liikennöiytyä katua köpötteli suht pikkuinen (arvioin n.400g) siilinpoikanen keskellä katua. Meno oli erittäin hidasta ja onnettoman näköistä. Pysähdyin tien reunaan ja nostin varovaisesti pikkuisen pojan, joka oli aivan veltto ja apaattinen, kyytiin syliini. Kotona pesin ja tutkailin poikaa, ulkoisia vammoja ei näkynyt mutta oli erittäin apaattinen, jalatkin roikkuivat kuin halvaantuneella. Kuitenkin siili varasi jaloille, kävelihän se ja pyrki pois pesusoikosta, aika heikosti kuitenkin. Tarjosin toverille raksuja, joita ei saanu kunnolla syötyä ja kissan märkäruokaa jonka syöminen onnistui pikkuisen paremmin, juonut ei ollenkaan. <br> <br>Päätin kuitenkin kiikuttaa pikkuisen lääkäriin (olin vanhempieni luona) ja lääkäri tutki ja totesi samat kuin minä, eli ei ulkoisia vammoja, ötököitä oli muutamia ja hyvin oli veltto. Antoi sisäisen loishäädön ja pitkäkestoisen antibioottipistoksen varmuuden vuoksi. Näytti että siili oikein virkosi silmissä lähes välittömästi lääkkeiden saannin jälkeen, en tiedä kuvittelinko sitten vain. Ehdotin sitten, että lääkäri soittaisi kaupungissa olevaan löytöeläintaloon ja täältä omistajat tulivatkin innoissaan hakemaan poikasta hoitoon! He kertoivat, että heillä on pihallaan aitaus siilejä varten, ja rakennettu talvehtimispaikkakin löytyy. Ohjeistin pariskuntaa vielä ravinnon ja painon suhteen ja näin pikku poika pääsi hoitoon, ja uskon että hyvään sellaiseen! Lupasin vielä soitella myöhemmin ja kysellä pojan kuulumisia. Vaan kylläpä oli tippa linssissä, vaikka enhän kerinny poikaa hoivata kuin ehkä puoli tuntia.

Hyvä Marika! <br>Itse pelastin pienen siilin marjaverkosta. <br>En saanut verkkoa kokonaan irti, yritin saksilla ja pinseteillä. Valitettavasti olin kaiken lisäksi vielä töissä joten en voinut kauhean kauaa keskittyä siilin hoitamiseen. Pakkasin pienen pahvilootaan sanomalehtien keskelle ja soitin eläisuojeluyhdistyksen tädin hakemaan siilin. Täti sanoi että oli juuri edellisenä päivänä törmännyt samanlaiseen tapaukseen. Täti vei siilin mukanaan, sanoi antavansa ruokaa ja vettä sekä yrittävänsä irroittaa verkkoa eläinlääkäriltä saaduilla saksilla ja muilla apuvälineillä. <br>Toivottavasti hän siinä onnistui.. <br>Siili oli varmaan tämän kesän poikasia, oli suunilleen meidän Tuksun kokoinen.

Hienoa työtä kaikki siilinauttajat! <br> <br>Pistää vaan vihaksi kaikki typerät ihmiset jotka eivät osaa marjaverkkoja oikein laittaa ja tekevät niistä samalla siilintappoansoja. Mur. Ei kai sen verkon laitto niin ettei siihen siilit tartu voi olla niin kamalan vaikeaa?

Meidän pihaan oli tullut tänään 18.00 aikaan tosi pieni siilinpoikanen, tutiseva sellainen. Nilla oli ottanut sen syliin ja toinen vain rauhassa napotti, tietenkin pelottikin. Painoa pikkuisella on vain 225 g, laitettiin hetkeksi pihalle laatikkoon ja ruokaa ja vettä. Pikkuinen alkoi heti syömään nälissään. pitää katsoa miten ilta etenee.

Pikkuinen söi tosi nälissään, ja kaivautui sitten pyyhkeeseen nukkumaan suloisesti. Päätimme antaa sen levähtää ja katsoa, juoko siili ym. Siili sai nukkua yön kopassa meidän ulkokuistilla suojassa. Aamulla sitten sai todeta, että ei suomenserkku ole siistimpi... Maitojuoma oli juotu, samoin vettä ja pikkuinen nukkui taas somasti. Nyt sitten mietitään, josko tänään antaisimme jatkaa matkaa, vai mitäköhän tekisimme. Mitä olette mieltä?

On kyllä niin pieni tuo pikkuinen, että ei se taida ehtiä ennen talvea lihota kyllin isoksi. Muistan kuulleeni, että siili pystyy kaksinkertaistamaan painonsa kuukaudessa, mutta pikku rassun pitäisi kolmin-nelinkertaistaa painonsa ennen kylmiä, en usko että ehtii! Onko teillä mahdollisuutta pitää sitä hoidossa? Tosin jos sen pienuuteen on syynä joku sairaus, voi olla ettei se selviä hoidosta huolimatta

Juuri tuota samaa olen tässä pohtinut, eli tuota painoa. Ulospäin pienellä ei näy vammoja tai muuta sellaista, mutta muutahan ei voi tietää. Maanantaina meillä on eläinlääkäriin meno Ellenin kanssa, joten taidan sieltä vielä kysyä jatkosta. Toki voimme sitä nyt vielä hoitaa. Eli en päästä vielä pikkuista, kiitos vahvistuksesta Tuulia.

Löytöeläintaloon toimittamani siilinpoikanen oli kuollut seuraavana päivänä Nyyh.

Pikkusiili on vielä siis hoidossamme, hyvin maistuu ruoka ja ulostekin näyttää normaalilta, pikkuinen nukkuu paljon pesässään. Ja voi sitä ihmettä viimeyönä , kun laitoimme lisää lämmikettä pesään. Mieheni leikkasi vanhasta aluspaidastaan osan ja laittoi sen pesään. Pikkuinen aikansa sitä puri, ja sitten alkoi vimmattu vaahtistelu. Iik, meinasi olla liikutus ja nauru suuresti sekaisin. Huomenna mietitään sitten jatkoja.