Suomen Siiliyhdistys

Reilu kuukausi sitten olin iltapäivästä lähdössä käymään kaupungilla kun havaitsin jotakin pihanurmikollamme. Menin lähemmäksi ja huomasin sen olevan pienen siilin joka kyhjötti avoimella nurmikolla keskellä kirkasta päivää. Pikkusiili oli aivan jähmettynyt ja voimaton. Nostin sen maasta ja totesin sen olevan tosi pienikokoinen. Hain sisältä vaa´an ja punnitsin siilin. Se painoi vain 300 grammaa. Parin puhelun jälkeen päätin ottaa sen meille hoitoon, koska se oli aivan liian pieni selviämään omin voimin talvesta. Tapahtuma-aikaan yöt alkoivat jo olla tosi kylmiä. <br> <br>Tarjakin suostui siihen,että tämä siili muuttaa meille talvihoitoon.Luonnonvaraisia eläimiähän ei saa ottaa lemmikiksi, mutta Eläinsuojeluasetus antaa mahdollisuuden ottaa hoitoon sellaisen eläimen joka ei tulisi luonnossa selviämään.Tämä siili oli sellainen. 300 grammaa painavana sillä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia selvitä talven yli. <br> <br>Siili muutti meidän kellarikerroksen saunan pukuhuoneeseen. Aloimme ruokkimaan sitä ja ruoka maistuikin hyvin mutta paino putosi silti koko ajan ollen alimmaillaan ainoastaan 270 grammaa.Tällöin kävin eläinlääkärissä ja sain 3:n päivän kuurin Flubenol vet:iä mahdollisten sisäloisten häätöön ja Stronghold-tipat ulkoloisten varalta. Näiden jälkeen hoidokkimme painokin alkoi nousta. <br> <br>Tässä vaiheessa hän oli vapaana koko pukuhuoneen ja pesuhuoneen alueella asuntonaan pahvilaatikko. Ja sotku oli kauhea. Kakkaa löytyi 30:n sentin korkeudella seinältä, aivan kuin jollain ruiskulla sinne ammuttuna. Ja lattiat oli mitä oli. Kakan määrä oli valtava, enemmän kuin kolme muuta siiliämme yhteensä. Tässä vaiheessa minulla meni hermo siivoamiseen ja päätimme rajata siilityttösemme elinalueen pienempään ja vuorata sen sanomalehdillä. Tämä jotenkin rauhoitti hänet ja sotkun määrä väheni huomattavasti ja sitäpaitsi on paljon helpompi vaihtaa sanomalehtiä kuin kuurata koko lattia. Hänelle annettin myös Esi-Isän juoksupyörä jota Esuli ei missään vaiheessa joko osannut tai halunnut käyttää (epäilen jälkimmäistä). Yllätykseksemme villisiilityttömme alkoi juoksemaan pyörässä jo ensimmäisenä yönä sen saatuaan. <br> <br>Tällä hetkellä hän vaikuttaa ihan tyytyväiseltä talvipesäänsä ja on tosi kesy, ihan sylisiili, me ei kuitenkaan pidellä sitä sylissä pakollisten punnitusta ja varvaspesujen lisäksi. Juoksupyörä on <br>käytössä joka yö ja ruoka maistuu. Paino on tuplaantunut alusta. Melkoinen siivoamien pesässä kuitenkin on, sanomalehteä kuluu niin paljon että sitä joutuu töistä tuomaan ja juoksupyörän <br>pesuun kaipaisin lähinnä painepesuria. <br> <br> -Riku- <br> <br>Ps. Kuvia löytyy Tarjan albumista

Ihanaa kun ihmiset viitsivät nähdä vaivaa pienen takia. Laittakaa kuva galleriaan että saamme muutkin ihailla pikkuista. Pitäkää ajantasalla mitä sille kuuluu. <br>...siellä olikin kuvaa, melkoinen kakkatassu, näkee veden väristä. Mutta voiko otus olla enään suloisempi!

Kolme lajia siilejä on sitten Tarjan ja Rikunkin kotona. Vaikkakin yksi vain väliaikaisesti. Villisiilitytön toipumista on ollut ihana seurata. Samoin Rikun suhtautumista siihen. On vaikea kuvitella mitään ilahduttavampaa kuin iso, vahva mies pienten eläinten puolustajana.

Ison ja vahvan kuoren alla sykkii useimmiten hellä sydän . Tässäkin perheessä vahvin osapuoli huolehtii Taavin hyvinvoinnista ja "hoivaamisesta" yhtä innokkaasti kuin neitimme.

Mahtava juttu! Villisiilin pelastus olikin eksyä juuri Tarjan ja Rikun pihalle. Vai mahtaako villisiileillä olla joku puskaradio, kun niin hyvän paikan löysi?

Mahtava juttu että maailmasta vielä löytyy ihmisiä jotka auttavat pieniä hädässä olevia eläimiä ilman että pyytävät mitään korvaukseksi! Aaltoja Rikulle ja Tarjalle!!

Villisiilityttö voi edelleen oikein hyvin. Hän on kotiutunut mainiosti "aitaukseensa" ja valinnut nukkumapaikakseen pahvilaatikon ja seinän välisen ahtaan raon ja on repinyt sinne sanomalehteä lämmikkeeksi. Meidän repimä lehtisilppu ei kelpaa hänelle. On niin fiksu vielä, että nyt kovilla pakkasilla kun kellarissame alkaa olemaan kylmä hän osasi repiä itselleen huomattavan määrän lisälämmikettä lattiaa peittäneistä sanomalehdistä. Juoksupyörä on kovassa käytössä, parhaimmillaan pyörä pyörii aamulla kahdeksan jälkeen pitkään vielä sen jälkeen kun huoneeseen on sytytetty valot. <br> <br>Ruoka maistuu ja tämä villisiili on todella kaikkiruokainen. Aina on ruokalautanen tyhjä. Lempiruokaa on raaka paistijauheliha, kypsennetty ei kelpaa niin hyvin, toki myös se syödään. Muuta mitä hänelle on annettu: raaka kirjolohi, silakkafile, kissan "märkä"ruoka, hedelmäsose, porkkanasose, kananmuna, raejuusto, kaikkia mahdollisia purkkihyönteisiä, jättijauhomatoja, mantelilastuja, siilin kuivamuonaa (jotain saksalaista Igel...), raksut (Sensible 33) ja mahdollisesti vielä jotain mitä nyt ei tule mieleen. Paino on tällä hetkellä n. 770g. <br> <br>Kerran viikossa edelleen pestään tassut ja tarvittaessa leikataan kynnet. Kaikki tämä käy uskomattoman helposti, kaveri ei pistä lainkaan hanttiin tai yritä mennä kerälle. <br>Toivottavasti kaikki menee kevääseen asti yhtä hienosti! <br> <br><a href="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/gallery/albums/userpics/10005/normal_kellarisiili-pesulla.jpg" target="_blank" rel="nofollow">http://www.suomensiiliyhdistys.fi/gallery/albums/userpics/10005/normal _kellarisiili-pesulla.jpg</a>

Pikkuinen tyttö on kyllä suloinen. <br>Hyvä että siilillä on kaikki hyvin talvikodissaan. Mitenhän mahdatte pystyä luopua keväällä..

Mukava kuulla uutisia villisiilistä. Hienoa että voi hyvin. <br>Vaan ans kattoo kun kevät tulee ja siilipojat tulevat kosiokäynneille. Saattaa olla että koko villisiililauma tulee teille syömään ja tuovat poikasetkin sitten kesällä. Kyllä siili osaa arvostaa hyvää hoitoa ja hyvää palvelua, gourmee-ruuasta puhumattakaan.

Toinen on kyllä varsinainen sulostus. Ihanaa että tytteli voi hyvin

Jos se kertoo kavereilleen teidän hotellista, teillä on ensi talvena kellari täynnä siilejä. Kuka nyt koisaisi tyhjällä mahalla, kun voi asua hotellissa, syödä ravintolassa, kylpeä ja saada manikyyrit kaupan päälle.

Niin, se tässä kieltämättä vähän arveluttaa.... <br>Varsinkin jos se tekee ensi kesänä kuusi mukulaa..!

Onko Tarjalla vv poikasiiliä joka vois päästä viheltelemään tytille. <br>Voisi olla tyttönen hämmennyksissä. <br>Voikohan lemmikkisiili ja villisiili saada yhteisiä poikasia. <br>Jos voi niin onko poikaset villisiilejä joita ei saa ottaa lemmikiksi, vai olisivatko lemmikeiksi laskettavia.

Eilen (30.4.06) illalla päästimme villisiilihoidokkimme takaisin luontoon jonne hän kuuluukin. Vapautettuamme hänet Tarjan kanssa nurmikolle, haisteli hän hetken ilmaan ja nurmikkoa ja kipitti reippaana ison kuusen alle suojaan. Hieman oli haikea hetki, 7 kuukautta siilityttönen pukuhuoneessamme asui ja oli hoidossamme. Mutta nyt se on kuitenkin siellä missä sen kuuluu olla eli vapaana luonnossa. Kuvia vapautuksesta tulee pian Tarjan albumiin. <br> <br>Paino oli 850 grammaa vapautushetkellä, 550 grammaa tullut painoa "vankeudenaikana". Tuohon ensimmäisessä viestissä luettelemaan "ruokalistaan" voi vielä lisätä ainakin maapähkinät, pinjansiemenet, banaanin, omenan, kurkun, paprikan!, suklaakakun (vain kerran annettin hyvin pieni palanen ) Tuli omakohtaisesti todettua että eurooppalainen siili on todellinen sekasyöjä, kaikki mitä tarjottiin kelpasi. Pääasiallisena ruokana oli kuitenkin kokoajan raaka paistijauheliha vaihtelevina annoksina (n.10g - 80g) Kuivikkeina meni sanomalehteä varmaan n. 50 Helsingin Sanomaa. <br> <br>Ps. Villisiilien ruokinta on aloitettu pihassamme viikko sitten ja ensimmäiset asiakkaat löysivät ruokalansa jo toisena yönä. Pihastamme löytyy ainakin yksi asuttu siilinpesä, suuressa risukasassa on luultavasti lisää, on se sellainen ryteikkö. Mutta nuo siilit on hyvä syy olla viemättä ko. kasaa kaatopaikalle

Vappuiloa villisiillle vapaudessa ja onnea että kesästä tulee hyvä!