Suomen Siiliyhdistys

Ajattelin kysyä, voiko isä käydä tapaamassa poikasia? Miten emo suhtautuu? Onko vaarana, että isä hyökkäisi poikasia vastaan vai tunteeko se omat jälkeläisensä? Lähinnä ajattelin, että miten isä ja urospuoliset poikaset suhtautuvat toisiinsa?

Minä en oikein usko että uros tuntisi omia poikasiaan. Minun kokemukseni isän ja pojan kohtaamisesta rajoittuu Tuksuun ja Nipsuun ja Nipsu kunnon poikana lauloi isälleen

Meidän Osku on ollut pari kertaa tapaamassa poikasiaan, kahta eri poikuetta. Ensimmäisellä tapaamiskerralla emolla oli hirveä hätä poikastensa puolesta, vaikka nämä olivat jo kuukauden ikäisiä. Isukki vain uteliaana haisteli lapsiaan ja nämä isäänsä, mutta emo yritti ajaa isää kauemmaksi. Toisten poikasten aikaan isukki oli mukana vierailulla, mutta sitä ei päästetty poikasten lähelle emon vuoksi.

No meidän perheessä on nämä siiliasiat muutenkin vastoin yleisiä uskomuksia. Jo ennenkuin tiedettiin, että pojat haluavat olla kimpassa, koettiin kunnon shokki. Kyseessä oli Lunan ja Siriuksen toinen poikue. Jollakin siilien ihmekonstilla Sirius oli päässyt Lunan terraan (silloin ei vielä tiedetty oikein näistä ihmekonsteistakaan, jotka enää eivät ketään hetkauta)!!! Niin oli vaan poika kiivennyt 30 cm lasiseinämän yli, vaikka reunoissa oli vielä toimitusta vaikeuttavat listat... <br> <br>Krampissa katsoimme poikasten pesään ja mitä näimmekään: Sirius köllötti onnellisena pitkänään ja poikasensa nukkuivat yhtä onnellisena suuren ja lämpoisen isänsä tuuheaan turkkiin nojaillen. Luna puolestaan oli huilivuorolla juoksupyörässä. <br> <br>Luulen, että Yökankaan siilit ovat yhtä eriskummallisia kuin emäntänsäkin....

Meillä kävi isä Oliver tapaamassa Ciciä kun Cici oli noin kolmikuinen. <br>Mukana oli myös äiti Sapriina ja veli Cace. Kaikki neljä olivat joltesaankin välinpitämättömiä toisiian kohtaan. Nurmikko kiinnosti paljon enemmän ja vapaana oleminen. Hieman vaan haistelivat toisiaan ja Oliver vähän tuhisi. Sapriina vilkkaana tyttönä juoksenteli ympäriinsä ja teki vaahtiksia meidän terassin betonista. Oli kyllä ihana näky. NELJÄ siiliä omalla pihanurmella. Surku kun Arja vei kolme lähtiessään pois. Kyllä tänne ois mahtunut...

Meillä Tahvo nuuhki innoissaan poikasia ja ihmetteli, mistä moiset oli matolle tulleet.Emme pitäneet silloin Gudua samassa tilassa, ettei mamma olisi huolestunut turhaan. Ja olisihan Tahvo alkanut laulaa Gudulle,jos olisi tämän kohdannut. <br>Tuffe ei kyllä ole uuden poikueensa luona käynyt*vink vink* <br>Mutta hänellähän asuukin 1 poikasista (Max) luonaan,joten siitä voi lukea oman otsakkeensa alta.

Meillä sai Stingu kurkistaa laatikkoon jossa pojat asuivat Tuutikin kuoltua ennen siilihäkkiin muuttamistaan. Katseli niitä kiinnostuneena korvat pystyssä, sekaan en päästänyt vielä, kun lapsilla ei tainnu olla edes silmät auki. <br> <br>Kun lapset olivat vanhempia (lähellä luovotusikää) Stingu oli niiden kanssa olkkarissa juoksemassa lyhyitä aikoja. Sillon kaikki oli ihan ok, mutta nyt kun William on reilu 4 kk niin yhdessä olo yritykset on kaatunu siihen kun William hermostuu isukkiin joka yrittää vain astua pooikaansa. Sen jälkeen kun Nekku oli meillä kylässä Stingu tuntuu ajattelevan että kaikki piikikäs mikä liikkuu, on varmasti tyttö;)