Noniin, nyt on paremmin aikaa kirjoitella, kun pääsi töistä kotia
<br>
<br>Meillä eivät siilit (Viltsu ja Issu) ole koskaan valvomatta yhdessä kissojen (Rosi ja Veeti) kanssa. Siilit asuvat kaappitaloissaan, joten kosketuksiin ne pääsevät kissojen kanssa vain kun ulkoilevat.
<br>
<br>Rosi on alusta lähtien ollut siilien suhteen utelias, mutta kai joku syvällä piilevä vaisto on sille kertonut, ettei siilin passaa mennä liian lähelle tassuineen ja nenineen. Kun siili lähestyy Rosia, Rosi väistää. Rosin hyväksymä etäisyys oli alkuun lähemmäs puoli metriä, nykyää sen totuttua siileihin se saattaa toisinaan päästää siilin jopa n. 15 cm etäisyydelle, ennen kuin väistää.
<br>
<br>Veetillä ei samanlaista vaistoa ole. Se ei yksinkertaisesti usko, että siilin piikit pistävät. Koskaan se ei ole käyttäytynyt huolestuttavasti siilien kanssa, se on vain pohjattoman utelias niiden suhteen. Kerran olin kuolla nauruun, kun Viltsu oli vapaana ja Veeti seurasi sen perässä. Veeti yritti koskea sitä tassulla, mutta totesi kerta toisensa jälkeen, että Auts! Tassu testi ei pojalle riittänyt, vaan se yritti puskea Viltsua. Tämä oli Viltsun mielestä jo liikaa ja totesi TUF, jonka seurauksena Veeti piti hieman isompaa välimatkaa, mutta vain hetken.
<br>
<br>Viltsu olisi mielellään tehnyt vaahtiksen Veetin hännästä, mutta se oli sen sietokyvylle liikaa.
<br>
<br>Issun suhtautuminen kissoihin on mielenkiintoinen, se käyttäytyy ikäänkuin kissoja ei olisi olemassakaan, vaikka ne olisivat siitä vain muutamien kymmenien senttien päässä. Se juoksee ihan suoraan kohti kissaa ja varmaan juoksisi niitä päin, jos en eivät väistäisi.
<br>
<br>Meillä siis onnistuu siilien ja kissojen yhteiselo ihan vaivattomasti, mutta valvomatta en uskaltaisi niiden olla hetkeäkään yhdessä. Molemmat ovat kuitenkin eläimiä ja ne toimivat vaistojensa varassa. En niinkään pelkään siilien puolesta, vaan kissojen.