Suomen Siiliyhdistys

Tunnelmat ovat niin sekaiset. Olen väsynyt, onnellinen ja helpottunut että matka meni hyvin. Lähdettiin täältä perheen ja koirien kanssa kohti Rajamäkeä ensin siinä puoli yhdeltätoista. Kolmen aikaan olimme Rajamäellä ja neljän maissa lähdimme kohti Järvenpäätä. Siellä sitten jutusteltiin Pirjon kanssa ja kello kuudelta lähdettiin Aragorn mukana kotia kohti. <br> <br>Eli nyt sitä ollaan sitten oikein siilin omistaja! Vai onko se että nyt ollaan siilin omistama? <br> <br>No se on pakko sanoa että Aragorn on TODELLA utelias ja aktiivinen otus. Automatkallakin se tutkiskeli varovasti mitä ympärillä tapahtuu. Ensin näkyi matkapussista pelkkä nenänpää ja lopulta pää. Matkan puolivälissä Aragorn päätti että nyt saa pelkuruudet olla ja tepasteli ympäri uuden mamman syliä tutkimassa kaikkia uusia hajuja. <br>Välillä sitten joku tien epätasaisuus säikähdytti pojan jolloin otus tuhahti ja kiepsahti palloksi. Parin minuutin jälkeen sama tutkiminen jatkui taas. Tuntui että olisi saanut olla toinenkin käsipari auttamassa että poika olisi pysynyt autossa mukana. <br> <br>Suuret kiitokset vielä Pirjolle ihanasta pojasta!

Onnea piiperölle ja uusille orjille! Koti ei oo koti ilman siiliä (tai useampiakin;))

Paljon onnea uudelle orjalle ja pikku "enopuolelle" vai mikä se nyt on?

Kiitos kiitos. <br> <br>Aragorn on kyllä ihmeellinen poika. Mitenköhän paljon ruokaa uskallan tuolle antaa kun se tuntuisi vaan syövän niin paljon kuin maha kestää. :-/ Nyt se kuitenkin nukkuu. (mikä on ihan hyvä koska se pyöri koko ajan hereillä lähestulkoon koko matkan. Kyllä pienokaiselle pitää jossakin välissä väsy tulla) <br> <br>*Muoks* Niin ja kuvagallerian puolelta löytyy uusin kuva pojasta matkalla kotiin. <3

Aragornin luovutuspaino oli tyylikkäästi 222 g. Hienon pussin oli Minna ommellut pojulle, kelpasi siinä matkustaa <br>Minnan pikkuiset harjakoirat vaan taisivat saada pitkäaikaiset traumat meidän sylikoirista, heh. <br>Ja Minna: olet nyt siis siilin omistama eli orja.

Pirjo: Ahaa... hyvä tietää. Orja kiittää. <br>Ben ja Bella tosiaan pelkäsivät Salsan innokasta tutustumisen intoa, mutta Benin kohdalla se oli odotettavaa. Enemmän ihmettlein Bellan pelokkuutta. Mutta... olihan matka pitkä ja stressaava. <br> <br>Pitääkin vielä mainita että Aragorn sai nyt ihka oman sivun Benin ja Bellan kotisivulla. <a href="http://personal.inet.fi/koti/crested/" target="_new" rel="nofollow">http://personal.inet.fi/koti/crested/</a>

Onnea! Ihanaa on saada oma piikkipallero kotiinsa.

Kiitos, kiitos. <br>On tämä ihanaa. Tosin huomaan että joka päivä saan lisää kysymyksiä joka minuutti. <br> <br>Pari jotka tällä hetkellä ovat mielessä ovat: <br> <br>1. Tapaavatko teidän siilinne pelästyä raksuja syödessään? Ara kun aina pelästyy kun raksu naksahtaa hampaiden välissä. <br> <br>2. Voiko tyhjiä ja pestyjä maitopurkkeja käyttää putkina? (maitopurkin reikä on mun laskujen mukaan 7x7cm)

Onnea uuden siilin johdosta! <br> <br>1. En ole ainakaan huomannut, että meillä suuremmin säpsähtelisivät raksujen rapinaa. Joskus tosin huomaan, että menee naama ruttuun kun on kovia raksuja. <br> <br>2. Maitopurkit on hyviä putkia niin kauan kuin siili mahtuu niistä läpi kulkemaan. Ne on siitäkin hyviä, että jos siili jää kiinni ne on helppo repiä rikki ja kun ne likastuvat uusia tulee jatkuvasti.

Onnea uuden siilosen johdosta! <br>Ja vastaus 1. kyssäriin: Meillä koko siili hytkähtää kun se puraisee kovan raksun rikki, mun mielestäni se on vaan ihan kunnon kokovartalopuraisu

Meilläkin Wilmalla menee otsapiikit pystyyn.Hätkähtää siis

Onnea! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" alt="">

Hyvä tietää ettei Aragorn ole ainoa hätkähtäjä. <br>En millään malttaisi taas odottamaan yötä että pääsee poikaa taas kurkistelemaan. <br> <br>Aragorn sai tänään kunnon pesän kenkälaatikosta. Huomasin nimittäin että poika pitää siitä kun se voi mennä jonnekkin piiloon. Löysin sen peräti tänä aamuna juoksupyörän alta nukkumasta. Nuo galleriaan ilmestyneet kuvat on otettu tassupesun jälkeen. Alan pikkuhiljaa käsittää mistä juoksupyörä on saanut lempinimensä. Se on tosiaan aamuisin yltä päältä sitä itteään... :-/ Hyh!

Iipunkin pesä on kenkälaatikko

Aurorakin tuli sunnuntai-iltana uuteen kotiin Järvenpäästä. Matkaan meni reilu 5h ja pieni matkapahoinvointikin pääsi yllättämään. Tyttö on ollut vielä aika pelokas, eikä ruokakaan ole erityisen hyvin maistunut. Iiris myös yrittäisi liian innokkaasti leikkiä tytön kanssa, joten vielä mamman on saanut pitää erossa Aurorasta, että toinen saa vähän rauhoittua. Viime yönä tyttö oli keittänyt teetä, ja vaahteranlehtikori on parempi nukkumapaikka kuin fleecet...