Suomen Siiliyhdistys

Palasimme eilen kylästä klo 20.45 ja koko asunto oli pimeänä. Taavi juoksi juoksupyörässä ja oli häkissä oli runsaasti löysiä hätäkakkoja ja lemu tavaton. <br> <br>Luuli vissiin ressukka, että hänet on hylätty, kun ruokakippokin oli tyhjä ja hiljaista ja pimeää väärään aikaan. Yleensä Taavi heräilee itsekseen vasta yhdeksän maissa ja silloin on perhe koossa ja ruokaa kipossa. <br>Onko kukaan muu huomannut vastaavaa?

Meillä oli hoidossa oma kasvatti hoidossa viikon ajan (vasta 1,5kk sitten muutti poiskin) ja asui meidän saunassa, jossa on lattialämmitys. Kovin oli poika kiukkuinen, mitä pidemmälle aika kului. <br>Kun Rauha sitten oli Huugoa tulossa hakemaan, otin pojan jo valmiiksi esille ja koitin herätellä, herra vaan poksui ja kiukkusi. Mutta olisitte nähneet sen sekuntin murto-osassa tapahtuneen muutoksen, kun oma mamma otti syliin. Poika oli niin ilonen ja pirtsakka, tuhinoita juuri nimeksikään. Minä luulen, että sillä oli vaan mammaa ikävä ja siksi kiukutteli.

Olimme Villen kanssa viikon lomalla ja Koistinen jäi naapureille hoitoon. Kun tulimme hakemaan pienokaistamme takaisin kotiin, se lopetti välittömästi kiukuttelun ja kiipesi syliini! Sydän meinasi murtua kun mietittiin miten paljon se on selkeästi meitä ikävöinyt. Koko hoitoviikon oli siis pallotellut ja suhissut vihaisena, peloissaan todennäköisesti koska normaalisti on todella kiltti ja seurallinen. <br> <br>Väitän siis että siili osaa ikävöidä tai ainakin kaivata tuttuja rutiineitaan joihin me "omat ihmiset" kuulumme.

Siltä minustakin tuntuu.

Palattiin just viikon lomalta Levillä. Aku oli mummolassa hoidossa. Kovin oli kuulema alkuviikosta tuhissut, mutta viimeisinä päivinä oli jo kiipeillyt ja nuuskinut kiltisti. Kun minä sitten kotona nostin pojan syliin, nuuskittiin pitkään ja hartaasti koko syli läpi, ja sitten käperryttiin pää piilossa nukkumaan. <br> <br>Luulen, että siilit sen hajun perusteella tuntevat, että kuka on se "oma rakas orja".

Tuksu ainakin mököttää mulle jos oon ollu kauemmin aikaa poissa. Viime kesänä olin 10 päivää itävallassa ja kun tulin kotiin niin Tuksu ei ollut huomaavinaankaan <br>Myöhemmin oltiin taas kavereita ja Tuksu oli jälleen mamman mussukkasiili

Normaalioloissa Bella ei ole mikään sylisiili, mutta oltuaan pari kertaa poissa kotoa hoidossa muutamia öitä se on kuin eri siili. Sitä saa pitää sylissä ja silitellä ja ei yhtään tuhise pariin päivään. Sen jälkeen alkaa taas sama vanha "kiukuttelu". Lisäksi Bella osoittaa mieltään hoidossa sotkemalla oikein urakalla, vaikka kotona se on suhtkoht siisti. Taitaa siis sekin kaipailla meitä poissaollessamme.

Eivät siilit ainakaan muutoksia arvosta. Minä käsittelen tässä talossa Nipsua eniten, ja kun viime kesänä olin pari päivää poissa kotoa ja vanhempani hoitivat sitä, oli herra ollut yhtä pörhöä koko ajan. Kun minä tulin takaisin, se oli ihan sileäpiikkinen ja onnellisen näköinen

Me oltiin reissussa viikko tässä taannoin. Sirius oli sontinut koko ajan vihreää ulostetta vaikka eväs oli samaa. Kun tultiin kotiin, uloste muuttui normaaliksi saman tien. Ei muuta selitystä kuin että poika kaipaili kotijoukkoja.

Vähän kauhistuttaa, kun ajattelee tulevaa kesää. Mitenkäs meidän Taavin voi jättää mihinkään hoitoon, jos raukka ikävöi tai ripuloi. <br> <br>Automatka Uuteenkaupunkiin ja sieltä venematka ulkosaaristoon, <br>mökille, taitaisi sekin olla pikku herralle liikaa. Hyvät neuvot ovat tarpeen.

Ronsku parka on ihan surkeana aina kun olen yötä poissa, ei syö kunnolla edes matoja ja esittää syvästi loukkaantunutta kun tulen kotiin. Se kyllä on muutenkin sellainen seurasiili että oksat pois. Välillä ihan leikittelen ajatuksella että "tulevasta" (lue: joskus vuonna erkki) aprikoosisiilistä tulisi Ronskulle kauan kaivattu kaveri. <br> <br>Kerran olen siilin jättänyt kotiin yöksi ja sitä en tee toiste. Ronsku on sellainen reissusiili, että se nukkuu autossa omassa kopassaan ja herää haistelemaan saaristoilmaa nenä väpättäen kun päästään Teersalon rantaan. Venematka menee ihan rattoisasti vaikka meillä ihan tavallinen avovene onkin, kunhan siili on kissan kantokopassa ja paksu viltti siinä päällä suojaamassa tuulelta. Mökillä taas pikkuherralla on koko vintti omaa tilaa, ja sen ilmeestä näkee että vaihtelu virkistää

Meillä ei ole mökillä kovin suuria tiloja, omasta huoneesta puhumattakaan. Olisi se kyllä tosi hauskaa saada Taavi sinne luonnon <br>helmaan pitämään seuraa ja karkottamaan käärmeet. Reviirinä olisi puolikas saarta, vaikka tuskin naapurikaan pahastuisi Taavin vierailusta