Suomen Siiliyhdistys

Tuli tässä mieleen tänään Aragornia pestessä että minkä luonteisia teidän siilinne ovat? Olen nimittäin miettinyt että ovatko kaikki siilit näin kilttejä kuin tämä mun pienokainen kun kuvittelin että siilit purevat ja maistelevat kaikkea ja kaikkia. <br> <br>Aragorn ei ole vielä kertaakaan rouskutellut mun sormia tai näyttänyt olevansa millään tavalla ilkeä luonteeltaan. Tuhisee ja kierähtää palloksi jos ei tykkää jostakin asiasta, mutta hirveän suvaitsevainen se kyllä on. Edes kynsien leikkaaminen ei sen mielestä ole mitään NIIN kamalaa vaikka se onkin kamalimmasta päästä. Hyvin silti antaa klipsiä niitä kynsiään (peräti paremmin kuin tämän huushollin koirat). Aragorn tuntuu nauttivan eniten siitä että sitä rapsutetaan korvan takaa ja silitetään otsaa/kuonoa. Ja hauskinta on kun mamma ottaa nameja syliin jotta poika saa hieman herätellä metsästys viettiä. <br> <br>Elikkä onko Aragorn vain luonnon oikku vai ovatko kaikki siilit näin kilttejä ja ihania? Ja minkä luonteisia teidän siilinne ovat?

Meillä on kolme siiliä, joista voisi todeta, että "samaa sukua, eri maata". Osku on erittäin vilkas, jopa EP:tä muistuttava eikä viihdy sylissä. Roope on myös vilkas, mutta vähän arka ja palloilee helposti. Roope viihtyy sylissä, jos sitä ei säikyttele. Harry on melkein kuin pehmolelu, antaa käänellä ja väänellä vaikka miten päin ja viihtyy hyvin sylissä. Kukaan ei pure - paitsi jos sormissa on matojen tai muiden herkkujen tuoksua. Mielenkiintoisten hajujen maistelu ja vaahtisteluhan kuuluu siilien ominaisuuksiin.

Doris on ihan lällysiili Sen saa vääntää vaikka solmuun, ja mielellään tutkii uusia ihmisiä ja nukahtelee niiden syliin. Vaahtiksia en ole runsaan puolen vuoden aikana nähnyt ainuttakaan, huolimatta yrityksistä. Puremista ei tarvitse pelätä. Palloilua on joinakin päivinä enemmän, toisinaan ei ollenkaan. Huonoina päivinä sitten jopa poksutaan Ei häiriinny kynsien leikkaamisesta tai lääkkeen annosta. <br> <br>Vaikka Doris on hirmuisen kiltti, se on myös tietyllä tavalla arka. Pysyy pesässään kunnes kämppä pimenee, ellei herätellä. Tyttö ei myöskään tykkää juosta vapaana, vaan ulos päästessään juoksee suoraan kaappiin tarkastettuaan että reitti on selvä DOris tuntuu viettävän mukavaa elämää välittämättä lainkaan siitä mitä ympärillä tapahtuu.

Meillä Illusia on ihan luttana siili, sitä voisi myöskin käännellä ja väännellä miten vain. Tosin Rovaniemen siilitapaamisessa minua hämmästytti tytön kiukkuilu, liekö tuo ei oikein tykännyt kun vieraat kaverit haisee kotona <br>Myssy taas on semmoinen, ei nyt kärty, mutta äkkipikainen <br>Puremista ei harrasta kumpikaan.

Lötjönen on kanssa sellanen pehmo. Ei se paljon mistään välitä... Vähän ujo ehkä. Mutta semmonen kummiskin.

Taavi on luttana ja usein sylissä viihtyvä siili, mutta syli pitää olla mielellään tutun henkilön. Vieraita arastelee ja menee piikkipalloksi. <br>Ainot paikka, missä ei ole pelännyt vieraita, on siilitapaamiset ja esittelyt. Tyttösiilien takia on täytynyt näyttää rohkeaa ja vilkasta puikulaa, no tyttöjen tuoksu kai kadottaa Taavin ympäriltä kaiken muun .

Tähän samaan aiheeseen liittyen voisin kysyä että oletteko huomanneet luonne-eroja tyttö- ja poikasiilien välillä? Kissoissa ainankin (joissain, ei ole sen suurempaa yleistystä siis) tytöt on monesti enemmän yksinviihtyviä, kiltimpiä ja arempia kun taas pojat on seurallisempia ihmisten kanssa, uteliaampia ja rämäpäisempiä (taitaa se kyllä välillä ihmislastenkin kanssa mennä näin ) Mutta miten siis siileissä? Tottakai poikkeuksia löytyy ja poikkeuksen poikkeuksia mutta ajattelin kuitenkin kysäistä kun tuli mieleen =)

Meidän Elmeri oli aluksi aika ujo ja arka (ostettu eläinkaupasta), mutta kun sitä nyt on pidetty hirmusesti sylissä ja silitetty niin pojasta on tullu jo tosi kiltti Pesulla käyminen ja kynsien leikkuukin alkaa jo sujumaan. Vieraitten sylissä ei kuitenkaan tykätä hirveästi olla.. Ei kyllä meidänkään sylissä jos on hirveä kakkihätä, silloin saattaa joskus naukata sormesta. Nyt kun Elmerillä on menossa piikkienlähtö niin poika on ollu kyllä aikamoinen äkäpussi, mutta toivottavasti sekin menee tässä nyt pikkuhiljaa jo poies <br> <br>Olen kuullut juttuja(huom, siis vain kuullut) että tyttösiilit olisivat paljon siistimpiä kuin pojat, varsinkin kakkimisen ja pissaamisen suhteen? Meidän Elmeri on ainakin toooosi epäsiisti :/

Mulla on jotenki sellanen mielikuva, että pureva siili on enemmäki poikkeus, kun sääntö. Puhun siis valkovatsoista <br>Meillä ei ole nämä 4 löllyvää, koskaan purrut, eikä edes yrittänyt uhitellessa purra. En muista kuin yhden siilin kaikista niistä tutuista siileistä, joka on saattanut näykkästä.

Meidän Muskotti on oikein ihanaluonteinen, kuten Pippurikin. Muskotti viihtyy useimmiten sylissä, se saattaa aluksi olla joskus arkahko mutta vähän ajan kuluttua sitä ei saa millään hillitsemään. Pippuri on oikea sohvasiili. se nukkuu iltaisin sylissä ja hermostuu jos otetaan pois sylistä. Kai se tuntee olonsa jotenkin turvalliseksi sylissä.

Meillä molemmilla siileillä on tempperamenttia. Afrikkalainen Bella on vähän oman tiensä kulkija ja ei tykkää sylittelystä, paitsi jos tarjolla on kivoja hajuja, kuten deodoranttia ja hajuvettä maisteltavaksi. Silittely on inhaa myöskin. Iän karttuessa on Bella kuitenkin muuttunut leppoisammaksi ja hyvänä päivänä ei edes tuhista jos selästä rapsutellaan. <br> <br>Ep Areksen kanssa saa olla vähän varuillaan - poika saattaa purra, mutta se on useille ep:ille luonteenomaista. Sylittely on myöskin Areksesta inhaa ja orjat ovatkin luopuneet pitkän kaavan mukaisista sylisessioista liian monen käteen ikuistetun hammaskartan jälkeen. Poika on kyllä muuten sosiaalinen ja tulee luokse herkkujen toivossa kun lattiaa naputtaa. Suuremmat toimenpiteet pitää molemmilla suorittaa lääkärissä rauhoitettuna, mutta jalkojen hoito onnistuu Arekselta ihan kotivoimin. <br> <br>Bella on suurimmaksi osaksi siisti. Kikkareet löytyy laatikosta tai sen välittömästä läheisyydestä. Ares kakkii juoksupyörän ympäristöön. Tarkemmin en osaa tyttöjen ja poikien eroja luetella, koska kyseessä on eri lajit kuitenkin.

Luonnetta kun katsotaan, niin... <br> <br>Yrjänä (vv), tuo lötköpötköjen ja sylisiilien ruhtinassuvun jalo perillinen. Tuo mussukoiden mussukka. Tykkää olla sylissä ja ottaa nokosia mamman paidan alla. Ei aristele vieraita. Harvemmin pörhistelee ja puhisee. Haukkailut on laskettavissa yhden käden sormin. Ja sitten Artemis (ep) jolla luonnetta piisaa pienen kylänkin edestä. Napero näyttää mistä kuuluu ja kuka käskee, ja jos ei homma mene mielen mukaan niin sekin näkyy ja kuuluu. Äärimmäisen utelias, kaikki on tutkittava ja kaikkialle on päästävä. Luovuttaminen ei kuulu Artemiksen sanavarastoon. Haukkailut, no mistä aloittaisin... ensin ole se kerta... sitten se roikkui ranteessa... ja puri mahaan... varpaat on kokeneet kovia liian monta kertaa; sanotaanko että haukkailtu on. Mutta on sillä kiltti puolensakin, kynnet saa leikata isommin rimpuilematta, silittääkin saa kunhan ei liian kauan. Molemmat ovat suloisia, ihania ja kertakaikkisen hurmaavia siiliyksilöitä.

Meillä Likka on lällykkä pususiili, joka ei liiemmin puhise eikä pihise. <br> Heppu on taas sport jätkä joka mielummin puree kun pusaa, mutta ei pelkää mitään joten piikit ei ole koskaan pystyssä. <br> Kassu on taas ujo poika joka puhisee ja napsuu mutta rentouduttuaan on oikein ystävällinen poika. <br> <br>Nämä on kaikki hurjan erilaisia mutta yhtä rakkaita.

Meillä ei ole yksikään neljästä purrut ikinä. Tähti on perinyt Yökankaan maskin ja temperamentin, joten ei ole kummonenkaan sylisiili. Pojat on luonteiltaan aika samanmoisia, ensin suhistaan ja puhistaan, sitten uteliaisuus voittaa ja mennään eikä meinata. Kumpikaan ei paijattavana viihdy. Oma kasvatti Taika taas on niin lällykkä löllykkä, ettei mitään rajaa. Pupeltaisi sylissä varmaan ikuisesti. Paitsi nyt poikasten aikaan on näyttäny apuruokalusikalle hampaita, niin olen pitänyt sormet pesästä kaukana. Saa se äidinvaisto näköjään lepposimmassakin siilissä pedon esille

Meiltä löytyy jos jonkinmoista siililuonnetta. Lällököistä lällyköin ja sitten se arka siili, joka ei ole sylissä eikä pidä sylittelystä ja puree lujaa ja varottamatta (melkein).