Suomen Siiliyhdistys

Olen Aramis siilin onnellinen omistaja (voi ihailla Riisin sivuilla)! Se on kotiutunut hyvin syö ja juoksentelee juoksupyörässä. <br> Nyt haluaisin neuvoa teiltä siilisteiltä miten totuttelen Aramiksen käsittelyyn (hoitotoimen piteet jne.)? Koska sitä EI missään nimessä saa ottaa käteen?

Hmm...meillä tehtiin niin, että alettiin joka ilta pitää Albertia sylissä enemmän tai vähemmän pitkä pätkä, mutta aina yksi pätkä kerrallaan eikä niin että sitä olis laitettu sen kotiin - syliin - kotiin - syliin. Tuo on kai sinänsä hyvä, että herra tuntuu tottuneen siihen, jos menee jostain syystä uudestaan kun on jo pitänyt sitä sylissä se katsoo kieroon että "sähän olit jo tänään" kuvittelis että se ei stressaa niin paljon kun ei tarvi joka hetki odottaa että tuleeko joku nyt nostelemaan. Albert oli aluksi pitkään aika pörhelö, joten sitä sai odottaa että pääsi käsiksi jalkoihin esim, mutta lopulta sekin onnistui. Jos ei väkisin niin väsyttämällä... <br> <br>Ehkä siis jotain tämäntyylistä suosittelisin: <br> <br>- käsittely säännöllisesti ja rutiininomaisesti, myös joka kerta voi tehdä kaikki temput eli käpälöidä jalkoja jne, tottuu sitten siihen ja on helppo tarkistaa onko hiuksia koivissa tms <br>- jos siili on tekemässä jotain, kuten syömässä, en menisi sorkkimaan - täytyy se ruokarauha silläkin olla <br> <br>En kyllä keksi mitään milloin ei missään nimessä saa häiritä. Vaikka vaahtista vääntäessä ei varmaan ole tarpeen mennä keskeyttämään, mutta vaikka menisi niin tuskin se siili siitä kovin piittaa.

Onnittelut siilistäsi, olenkin nähnyt siitä kuvia galleriassa. Olen itsekin uusi siilisti ja opettelen tuota siilin käsittelyä, siihen tarvitaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Keskustelupalstalta löydät hyviä vinkkejä, kun laitat hakusanoiksi esim. siilin kesyttäminen. Muista sisällyttää hakuun enemmän kuin 360 päivää. <br>Ja siilin tuhinaa ja pörhistelyä ei kannata pelätä, rohkeasti käsittelemään vaan, että Aramis alkaa tottumaan sinuun.

Parhaimmat neuvot siilin käsittelyyn saat varmasti sen kasvattajalta. Hän on kuitenkin käsitellyt poikasta alusta lähtien ja osaa kertoa sen luonteesta ja ominaispiirteistä parhaiten. Tietää mikä rauhoittaa sitä ja myös sen mitä siili ei todellakaan sulata ja mitä se saattaa pelätä.

Siili syliin vaan ja hissukseen totuttelemaan toisiinne! Siili tunnistaa erittäin hyvin hajut ja äänet,joten saman ihmisen kanssa sylittely on vaan hyväksii sille! En oikein ymmärrä miksei sitä saanut ottaa syliin, ehkä tarkoitit ensimmäistä päivää tms.että se tottuisi ilman stressiä uuteen paikkaansa (?) <br>Mutta eihän toiseen totu,jollei siihen tutustu! <br>tai seuranpitoa,jos kyseessä on vaikkapa EP. En nyt paremmin tiedä. Mutta omat hajusi on siilin saatava,jotta sinuun tutustuu kunnolla. <br>Joillakin kesyyntymiseen menee jopa 0,5h toisilla se vie 2v! Joten varaudu kaikkeen. <br>Meidän Tahvo kesyyntyi vasta kunnolla, kun saimme Gudun taloon, siitä se kaikki alkoi....

Hahaa, Taina! Tarkoititkos tuolla 2 v -jutulla meidän kesysiili Tuffea, Vaaralan nykyisin niin lutuista vampyyriä!? <br>HannaK:lle ohjeeksi, että syliin ja silittelemään! Meidän vanhempi siilimme Tuffe oli tosiaankin muinaisaikoina sellainen persoona, että ikipäivinä en olisi uskonut, että siitä tulee käsiteltävä . Illat olivat pelkkää palloilua ja kun kuono tuli esiin olivatkin hampaat seuraavaksi ihossa, ja syvällä olivatkin! Vaan nykyisin syksyllä 3 v täyttävä poikamme on kesy kuin mikä. Kaikkialta saa räpeltää enkä edes muista, koska herra on viimeksi mennyt palloksi.

Kun sain Aragornin olin saanut sellaisen kuvan siileistä että ne purevat. Eli tästä syystä pidin Aragornia sylissä ennen vain fleece palan kanssa. <br>Se "pelko" kesti n. viikon ja siitä lähtien olen poikaa käsitellyt paljain käsin (tulin siihen tulokseen että se on helpompaa). <br>Pakko myöntää että luulen sen totuttelun Aragornin kanssa tapahtuneen matkalla Järvenpäästä Kristiinankaupunkiin 350km. Koko matkan poika kökötti mun sylissä ja ihmetteli maailman menoa. Kotiin päästessään poika oli jo niin aktiivinen että sen pitäminen sylissä oli lähes mahdotonta. Kova oli kiire pojalla päästä tutkimaan. Sen jälkeen se ei ole kyllä enää "vierastanut". <br> <br>Tosin pakko myöntää että se ei ole ketään vieraitakaan "vierastanut" vaikka olen sen lähes aina iskenyt suoraan vieraiden syliin jos he sitä ovat pyytäneet. <br> <br>Kynsien leikkaus ja muu hoito on sujunut ilman mitään ongelmia. Poika ei tapaa silloinkaan palloilla. Ainoastaan kun virbac humilacia (vai minkä niminen se suihku pullo onkaan) suihkutetaan, niin Ara pyörähtää palloksi kiitos suihkaus -äänen. <br> <br>Pakko myöntää että poika on ollut oikein helppo hoidettava. Kiitokset Pirjolle mallikelpoisen siilin kasvattamisesta. <br> <br>Eli tässä Aragornin totuttelu tarina.

Onnea uudelle siilulle. Sen ujo, mutta ystävällinen, isäpappa asustaa meidän eläintarhassamme. Herra on sellainen pallottelija jota joutuu hiukan vartoileen että se suostuu seurusteleen. Kärsivällisyyttä siilusi kanssa.

Kiitos vinkeistä! Sain myös kasvattajalta tietoa! Olemme edistyneet suhteessamme sylissä olo on jo kivaa, tosin selälle kääntely ei ole herran mieleen. Eilen sain hyvät naurut: menin suihkun jälkeen ottamaan Aramista käsiin niin sain sellaiset puhinat vastaan kuin ensimmäisenä käsittelypäivänä! Ihmettelin hetken kun edellisenä päivänä Aramis oli ollut ihan rauhallisena sylissäni. Tajusin viimein että suihkun raikkaana pikkuinen ei tunnistanut minua! Kuuli tutun äänen mutta haju oli vieras:)

Nopeastihhan siellä jo edistytään kiva kyllä kuulla, että on jo kotoisasti. ja sit niitä kuvia vielä vaadin

Meillä Siru oli aluksi aika piikittelijä ja tuhisija, mutta aloimme vain käsitellä sitä vähitellen enemmän, vaikkei tyttö kovin mielissään siitä aina ollut. Nykyään on paljon kesympi ja jopa "nukkuu" sylissä ja antaa silitellä kyljistä (selästä harvemmin). <br> <br>Nykyään inhokkeja ovat ainakin kaikenlainen pesu (paniikinomainen tarve päästä tassunpesuvedestäkin pois), kynsien leikkaaminen (sätkimistä ja vääntelehdintää) ja vieraat ihmiset, myös ne oman perheen jäsenet, jotka eivät ole liiemmin neitiä käsitelleet. Myös äkkinäiset liikkeet ja äänet saavat piikit pystyyn. <br> <br>Tuosta puremisesta; Siru hyökkää herkkuötököiden kimppuun niin innolla, että sormet ovat vaarassa. Niitä ei siis kannata antaa käsistä, ellei tahdo ihoa täyteen pikku hampaanjälkiä. Ja ne hampaat todella ovat terävät! <br> <br>Siru on kyllä vieläkin melko ujo, mutta sitäkin paremmalta tuntuu silloin, kun se antaa silitellä. Yöllisiä touhuja ei kyllä kovin usein pääse seuraamaan, kun neiti vaatii lähes täydellisen hiljaisuuden ennen kuin aloittaa omat remuamisensa.

hyviä vinkkejä.. Sain viikko sitten ensimmäisen siilini(Nasun), Pikkuhiljaa ollaan tutustuttu toisiimme, aika kärttynen se on vielä. Miten sitä voi paljainkäsin käsitellä kun se menee heti palloksi kun vähänkin koskee tai puree paitaa..

Viime viikon tiistaina tapahtui ihme! Aramis torkahti syliini ja se on nyt yhteinen tapamme aina kello 20. Viime torstaina matkustimme junassa Pohjois-Savoon eli lähelle Aramiksen kotiseutuja. Pikkuinen vapisi junassa kuin haavanlehti herättyään, mutta rauhottui kun otin syliin keittiöpyyhkeen kanssa (suojasi muiden tuijotukselta, en tiedä saako ottaa junassa pieneläintä syliin). Makoilimme lattialla suuressa piirissä ystävien kanssa, Aramis keskellä. Herra katseli hetken ympärilleen ja käveli päättäväisesti t-paitani helmasta kainalooni, teki olonsa mukavaksi ja rupesi torkkumaan.

Kyllä junassa saa eläintä pitää sylissä. Olen itse pitänyt omaa siiliäni ja muilla on ollut ainakin kissoja välillä sylissä. <br>Siilin esille ottaminen on aina aiheuttanut valtavan kiinnostuksen kanssamatkustajissa ja siilistä onkin sitten saanut kertoa koko loppumatkan.