Suomen Siiliyhdistys

Tyttösiilimme Hermione on todella hellyydenkipeä ja luottavainen. Nostin nytkin sen syliini ja tässä se nauttii pää ja nenä pystyssä hellistä ja rauhallisista sivelyistäni. Tyttö on ostettu eläinkaupasta, jossa se sai nauttia joka päivä myyjien huomiosta ja olen kyllä melko varma, että sitä on kohdeltu Ruotsissa kasvattajallaan yhtä hyvin. Tämä siili ei mene kerälle, kun sen nostaa sylkkyyn, se ei edes tuhahda. En muista, että se olisi edes koskaan nostanut otsatukkaansa minulle. Mutta vieraiden kanssa se on varovaisempi ja erottaa heti tuoksusta vieraan käden ja säpsähtelee silitysyrityksiä. On todella auvoista itsellekin silitellä tällaista otusta, kun tietää että kosketus tekee niin gutaa että <br> <br>Poikasiilimme on asunut meillä vasta vajaan kuukauden. Se on huomattavasti varovaisempi ja lähtee mieluummin livohkaan kuin jää katsomaan mitä sille aiotaan tehdä. Kunnioitan sen erilaista luonnetta enkä pakota sitä mihinkään, annan aikaa ja rakastan sitä taatusti yhtä paljon. En odotakaan, että nämä eläimet olisivat "kesympiä" kuin ihmisten "tavallisemmat" lemmikkieläimet. On vain ihanaa nähdä koko luonteiden kirjo, vaikka omistan vain kaksi siiliä. Luonnossahan varovaisuus on sitä paitsi selviytymisen ehto. Yritän silti varovaisesti voittaa poikasiilin luottamuksen tarjoamalla sille herkkuja kädestä. Mutta jos ei se kesyynny, ei haittaa yhtään! Se on silti meidän rakas ja komea poikasiilimme. <br> <br>Naarassiili vaikuttaa nauttivan hivelystä ja rapsuttelusta entistä enemmän nyt, kun se odottaa poikasia. Nyt se painautui syliini makuulle hervottomaksi lätyksi ja nosti päänsä ylös- silitä minua! Muistatte varmaan maininnan tutkimuksesta, jonka mukaan ihmisten verenpaine laski merkittävästi, kun he saivat syliinsä kissan, jota silittivät. Entäs sitten hellyttävä piikkipallo, joka välillä petaa fleecea määrätietoisesti ja sitten olla löllöttää pitkällään, mutta nostaa aika ajoin päänsä ylös ja killittää niin kauan, että saa silityksiä? Tää onnea on...

tykkääkö siilini silittelystä? hmph. kyllä ja ei elmeri ei täysin vihaakkaan sitä, mutta ei se kauaa sylissä malta olla. joskus jos joku vieras sattuu olemaan vieressä ja poikaa alkaa ujostuttamaan niin kyllä se silloin kömpii vierelleni kyhnöttämään. vähän se rauhottuu ku sitä silittelee <br> <br>tuntuu kyllä jotenkin siltä että tytöt viihtyy paremmin sylissä? tiedä en tuota, mutta jostain sellanen mielikuva on tullut. kokemuksia?

Medän pojista Harry viihtyy sylissä ja myös paidan alla mieheni mahan päällä, Roope tykkää istua minun olkapäälläni, mutta Osku on liian vilkas pysyäkseen kauan aloillaan. Silitellä kaikkia saa, kunhan ei koske otsapiikkeihin. Käsittelen kuitenkin kaikkia päivittäin. Oskukin malttaa joskus vähän aikaa kylvyn jälkeen istua sylissäni pyyhkeen sisällä.

meillä saa kans kaikkialta muualta koskea muttei missään nimessä otsapiikeistä. mikäköhän niissä mahtaa olla? jotenkin herkempi se kohta vai? tai onhan sekin yksilöllistä myös

Meillä poika siili Koistista saa pyöritellä ihan mitenpäin vaan. Otsasta, tassuista ja korvista saa kyllä myös käsitellä. Erityisen hanakasti menee selälleen (!) sylissä ja mahasta pitää silittää ja rapsuttaa. Rapsuttaja väsyy yleensä ennen siiliä... Vieraita kohtaan on hiukan varuillaan, mutta hetken ihmeteltyään antautuu täysin vieraidenkin syliin helliteltäväksi.

Kyllä silloin kun ei ole hiekkalaatikolle tai ruokakupille asiaa. Perheen <br>"päämme" rinnan päällä on Taavin lemppari paikka. Katso Juhaa aivan kuin olisi rakastunut, heh.

Wilmakin on aina illalla sohvalla.. ja tulee usein viereen. <br>Kylvyn jälkeen se on harvoin aloillaan,heti kun sen päästää fleeceihin niin se yrittää sohvan alle. <br>Ja iltaisin se tykkää silittelystä ja sylittelystä..Wilmaakaan ei saa otsapiikeistä silittää,se tuhahtaa heti..

Meidän eepee-poika Dino (Tähtimeren Triton) on alkanut pehmetä nyt kun pahimmat teiniajat ovat ohi. Eilen katseltiin elokuva Valiant, ja melkein koko leffan ajan hän makaili fleecen päällä sylissä. Keskeltä selkää kun silittelee niin selvästi se on kivoin paikka, mutta korvia ja otsapiikkejä ei saa kuin harvoin kosketella. Otsan suhteen mulla on väsytystaktiikka eli usein koitan silitellä, ja tuntuu toimivan. Ennen ei saanut edes koskea mutta nykyisin sietää sen jopa tuhahtamatta <br> <br>Dino on sellainen hanakka puremaan edelleen (ja tulee aina olemaan), esim. kun raksua tarjoaa kädeltä niin sitä ottaessaan menee melkein aina nahka hampaiden väliin kun elohopeasiilimme liikkeet on niin nopeita eikä se ehdi varoa. Sylittelyn aikana en tieten tahtoen laita sormia suun eteen, koska sieltä saattaa näykkäisy tulla, mutta esim. käsivartta ei pure vaikka olisi saatavillakin. Meillä sylittelyä ei voi tehdä kuin tietyllä hetkellä, silloin kun siili on juuri herännyt. Eli iltasella kun ekat rapsahdukset kuuluu niin otan sen silloin heti syliin. Myöhemmin sillä on niin kova vauhti päällä että syliin tullaan vaan poikkeamaan makupalojen toivossa. <br> <br>Entinen siilini Pablo oli lempeä kuin mikä, sai pyöritellä miten vaan eikä hampaita käytelty oikeastaan ikinä. Silti tämä villi ja vahvatahtoinen Dino on enemmän sylisiili kuin Pablo, joka ei vaan tykännyt sylissä maata, mieluummin kömpi sylistä sohvalle ja jäi siihen viereeni torkkumaan.

Meille viikko sittten tullut Muumilaakson Mörkö tuntuu viihtyvän sylissä hyvin ja tykkäävän silittelystä ja rapsuttelusta. Ei mennyt kuin pari-kolme päivää uudessa kodissa niin oltiin Mörön kanssa ja hyviä kavereita ja luottamus kunnossa. Kiipeilee sylissä ja kapuuaa nuuskutellen olakapäälle niskaa haistelemaan ja jalkakylvyn jälkeen tykkää nukahtaa syliin fleecen sisässä samalla kun silitellään ja rapsutellaan...

Eilen meidän pikku pullukka(Kuukivi) oli aivan ihmeellinen! Se kiehnäsi käsissä ja kiipeili mahan päällä. Ei yhtään tuhissut koko iltana Oudon epä-tavallista

Oma siilini, 2-vuotias Fritsu ei kyllä palloile muuten paitsi jos sen herättää kesken unien. Silloinkin se tuhisee hetken ja on taas jälleen oma reipas itsensä. Syliin sen pystyy ihan hyvin ottamaan,ei siis ole moksiskaan siitä. Joko se nukahtaa syliin tai yrittää hirveellä kiireellä jatkaa matkaa

Miun Tiuhti on aika löllykkä. Saa silittää mistä vaan ja tykkää nukkua sylissä. Joistain vieraista tosin ei tykkää yhtään. Kaikkein ihaninta on kun neiti kääntyy kyljelleen, että saa rapsuttaa masusta. <br>Vaan kyllä osaa mamma tuhistakin. Aina kun rasvaan korvat pitää Tiuhti koko sen päivän mykkäkoulua, eli ei suostu avautumaan pallosta. Seuraavana päivänä onneksi on jo annettu anteeksi (tai sitten muisti on liian lyhyt ) <br> <br>Otsapiikit tuntuvat olevan monille siileille arin paikka ja siksi minä ihan tietoisesti aloitan otsan silittelyn kasvateillani heti ensi käsittelyistä alkean, jotta ne tottuisivat siihen. Uskon että se toimii. Tietenkin luonne myös vaikuttaa ja se kuinka paljon käsitellään jatkossa. (Mörölle terkkuja!)

Meidän Siru on vähän ujompi tapaus, ei tykkää kamalasti sylissä olemisesta. Aluksi ei yhtään pysynyt sylissä ja sitten tuli vaihe, jolloin se nukahti usein syliin (se oli joskus kun "heräteltiin" siinä kahdeksan maissa illalla ötököiden avulla ja sitten syliin). <br>Nykyään houkutellaan ulos vasta yhdeksän jälkeen tai sitten kun itse herää, joten on melko virkeällä tuulella eikä yhtään huvita loikoilla sylissä. <br> <br>Eilen kuitenkin oli aika söpönen hetki, kun tyttö juoksenteli isolla sohvalla (valvonnan alaisena) ja itsekin siinä istuin, niin että jalkojen ja käsien alta pääsi menemään. Siru sitten aina pujotteli sieltä ja kävi toisessa päässä sohvaa, ja sitten taas tuli sylissä käymään. Ei viipynyt pitkään, mutta sitten yhdellä kertaa jäikin siihen istuskelemaan, niin että kun rapsuttelin kyljestä, niin ei karannut pois ja oli kuin olisi nauttinut rapsutuksista. Tuntui aika ihanalta tuollainen.

Yrjänä tykkää olla sylissä, kaivautuu oikein nauttimaan hellittelystä ja ottaa torkutkin siinä samassa. Oikea lötköpötkö sylisiili ^^ <br> <br>Artemis taasen, no sanotaanko että jos se pysyy sylissä sen viisikin sekunttia niin ihan hyvä... Jos liian kauan pitää käsissä niin näyttää hampaitaan tai haukkaa tilaisuuden tullen. Sylisiiliä siitä on yritetty kesyttää noin vuoden ajan, mutta tulokset ovat jääneet vähän laihoiksi.

Meidän Lysti on hieman sekalaista sorttia... Se vähän riippuu millä tuulella se on. Välillä sylissä oleilu ei kiinnosta pätkääkään, joten silloin se yrittää itsepintaisesti pois sylistä... Joskus taas se rupee tyytyväisenä nukkumaan sylissä, etenkin jos pidän sitä fleecen kanssa, koska se ei suostu nukkumaan, ellei pää ole piilossa. <br>Onko muuten siilien kohalla niin että venytys on tyytyväisyyden merkki, kuten joku on sanonut olevan harmstereitten kohalla...? <br>Lysti ei ikinä pure, ellen ole käsitellyt juuri hyönteisiä, ja silloinkin vaan näykkäsee.