Suomen Siiliyhdistys

Heti kun tutustuin kääpiösiileihin, tiesin että "se on se oikea".
Nyt aloin sitten tosissani suunnittelemaan ja purnaamaan tuon palleroisen hankintaa. Osaisiko kukaan sanoa jotain osviittaa, että kuinka kauan siiliä saa yleensä jonotella itselleen? Että tietäisin missä vaiheessa alan tavaroita haalimaan ja niin edes päin.
Ja siis siilin ilmeisesti voi viedä ulos? (kun vakoilin kuvagalleriasta teidän ihania otuksianne...) Millaisella ilmalla?

Meille tuli noin kuukausi sitten uusi perheenjäsen, Tähkä. Meillä kävi hyvä tuuri ja saimme siilin suht nopeasti, mutta ilmeisesti usein siiliä joutuu odottamaan pitkäänkin. Ota yhteyttä suoraan kasvattajiin (yhteystietoja löydät tuolta sivun vasemmalta palstalta napsuttamalla kohtaa <em>kasvattajat</em>) ja kysele poikastilanteita. Ihan ensin sinun tulisi tietenkin etsiä paljon tietoa siilien elämäntavoista, ruokavaliosta ja sairauksista, jotta voit olla varma, että juuri siili on oikea lemmikki sinulle. Tältä keskustelupalstalta löydät paljon hyödyllistä tietoa
Innokkaan iloista tiedonhankintaa ja siilinodotusta sinulle!

Haluaisin vielä kysellä siilinomistajien omia kokemuksia, minkä ikäiseksi siilit elää. Valitettavan moni näyttää kuolleen tosi nuorena

Siilit elää 3-5 vuotiaiksi, mikäli mikään sairaus ei aikaisemmin vie. Kasvaimet ovat ilkeä, mutta yleinen vaiva siileillä.

Yksi vaihtoehto tietysti on ostaa "vähän käytetty" siili niinkuin itse tein. Tässä on mielestäni myös se että voi tarjota hyvän kodin siilille jolle ei enää vanhassa kodissa ole aikaa tai syynä on allergia. Itse päätin hankkia tälläisen siilin ja odottelu kesti vain kuukauden. Kun ensimmäinen siili oli ollut reilun kuukauden huomasin tällä palstalla toisen ilmoituksen ja päätin käydä hakemassa tämänkin kaverin hyvään ja huolehtivaan kotiin. Näin ollen meillä on viikon asustanut kaksi erittäin sympaattista siiliherraa joilla ikäeroa kolme päivää. Molemmat syntyneet keväällä -05. Tietysti voi ajatella että näistä siileistä ei ole ehkä niin pitkäkestoista iloa kuin 8viikkoisina hankituista mutta näin on mielestäni hyvä aloittaa siiliharrastus. Toinen pointti on myös taloudellisuus. Ensimmäinen siili maksoi 150e ja 20e sain mukaan paljon erilaista "rekvisiittaa". Toisen siilin omistajat olivat taas niin ihania että eivät halunneet siilistä eikä tarvikkeista mitään rahallista korvausta. Suuri kiitos siis sinne Vuosaaren suuntaan jos satutte vielä palstaa lukemaan.

Oikea toimintamalli, vastustan rahastusta "käytetyistä" siileistä. Tottakai jotain saa lemmikistään pyytääkin, mutta välillä näkee eläkesiiluja myytävän täyteen hintaan ja se ei ole reilua. Kun lemmikistään joutuu luopumaan on hyvä koti paras asia.
Onnea Jallulle ukon rötjäkkeistä

Mitäs mitäs, jos ottaa "käytetyn" (hieman tuosta sanasta saa ehkä kamalan kuvan..) siilin, miten se kiintyy uuteen omistajaansa?

Olen zoozoon kanssa täysin samaa mieltä!

Siili on siinä mielessä "helppo uudelleensijoitettava", että se ei yleensä kiinni niin voimakkaasti ihmiseen/ihmisiin kuin esimerkiksi vaikka kissa tai koira.

Vaikka sitä itse haluaisi uskoa, että kyllä minun siilini on juuri minuun tottunut ja minua kaipaa, niin veikkaanpa, että siilille on enemmän merkitystä sillä, että ruoka tulee totuttuun aikaan ja totuttuun paikkaan, kuin sillä kuka sen ruoan tuo.

Tuosta kiintymisestä sen verran eettä Mörkö on ollut meillä nyt 6viikkoa ja sen kanssa toimin niin että annoin olla ekat kolme vuorokautta sen ihan kaikessa rauhassa uusia hajuja haistellen. Annoin siis vain ruuan ja putsasia asumuksen. Neljäntenä päivänä alettiin tutustumaan ja syliteltiin ekaa kertaa ja käytiin jalkapesulla. Mörkön kanssa ei mennyt tästä kuin muutama päivä ja se oli mielestäni kanssani täysin sinut. Nyt Mörkö on mielestäni niin sylisiili kuin siili vain voi olla. Makaa rötköttää sylissä piikit littanana ja antaa silittää joka puolelta ja näyttää nauttivan siitä. Selällään ei halua ola vaan kampeaa heti oikein päin. Ei piiloile eikä mene karkuun kun menen asumusta siivoilemaan tai tavoittelen herraa syliin. Kynsien leikkuu onnistuu joten kuten ja onnistuisi paremmin jos ois isännällä taito hyppysissä.

Vinski tuli meille siis kahdeksan päivää sitten. Ensimmäisinä päivinä se oli tosi säikky ja aran oloinen. Kipitti karkuun ja kun kolmantena päivänä yritin otin syliin niin tuhisi,pomppi ja oli piikit pystyssä. Sylissäkään ei Vinski oikein viihtynyt vaan yritti pyyhkenn sisästä pois kauhealla tohinalla. Kauaan en sylitellyt vaan päästin omiin oloihin. Seuraavan iltana sama uudestaan ja käytiin jalkapesulla. Seuraavana, viidentenä iltana ei Vinski enää arkaillut ja puhissut ihan niin paljoa ja viihtyi sylissäkin jo paremmin. Eilen kävimme toistamiseen jalkapesulla ja syliteltiin. Nyt ei Vinski enää puhise ja säiky vaan antaa silittäkin välillä vähän säpsähdellen. Vinski kuitenkin vaikuttaa paljon varautuneemmalta kuin Mörkö, mutta johtunee varmaan siitä ettei edellisessä kodissa ollut viime kuukausina juurikaan ollut sylittelyssä.

Vielä kun saisi noi kaverukset tulemaan keskenään toimeen niin olis tosi mahtavaa.

Minä odottelin Sipriinaa noin 3kk jonotuslistalla ja nyt meillä on poikasia, joista vielä 3 poikaa on varaamatta. Luovutus lähipäivinä mahdollista, kun ovat yli 200g ja hyvin itsenäisiä, siis syövät itse ja käyvät hiekkalootalla tarpeillaan. Ovat sylikesyjä ja vilkkaita vilperttejä jokainen.

Minulle on tulossa yksi varatuista <3 enkä millään malttaisi odottaa lauantaihin asti kun pääsen hakemaan Amandani.