Suomen Siiliyhdistys

Tässä on kaksi kuvaamaani videota Luttanasta jota hoidin yhtenä kesänä sen emon jäätyä auton alle...



<a href="http://www.youtube.com/watch?v=v7-vj2tKxQ4" target="_blank" rel="nofollow">http://www.youtube.com/watch?v=v7-vj2tKxQ4</a>

<a href="http://www.youtube.com/watch?v=Kvh7CsWlR_I" target="_blank" rel="nofollow">http://www.youtube.com/watch?v=Kvh7CsWlR_I</a>

Nätti siili. Hyvin näytti mönkivän.

Söpö kun sika pienenä

Ihana! Kiitos Caspar89 kun hoidit pientä!

Voi miten söpö. (:

ihana pikkunen! sulonen kieli!

Oi miten söpö <3 Miten pikkuiselle loppujen lopuksi kävi ? Niin siis että asusteleeko vielä pihalla ?

Suloinen piikkikaveri! näkee vähän miten käyttäytyy luonnon oloissa kaverit juu todellakin ihana kieli ja tosi pitkä

Koko tarina:
Isoveljeni oli koiramme kanssa ulkona ja huomasi tienvarressa kolme siilinpoikasta. Hän ihmetteli missä niiden emo oli ja jatkoi matkaansa jotta koira ei huomaisi niitä. Seuraavana päivänä hän näki ne jälleen samassa paikassa ja lähistöllä pussin jossa oli jotain epämääräistä (se oli kuollut emosiili). Isoveljeni kertoi siileistä äidilleni. Äitini huolestui kamalasti ja otti kaikki kolme meille kotiin. Kotiin tultuaan äitini pyysi minua hoitamaan niitä, ja siitä se sitten alkoi.
Siilit olivat aivan märkiä ja tuskin liikkuivat. Kuivattuani siilit asetin ne isoon pehmeästi vuorattuun pahvilaatikkoon ja yritin syöttää niitä.
Yön mittaan kaksi poikasta menehtyi. Aamulla kävin ostamassa vuohenmaitoa, kissanmaitojauhetta ja jotain vitamiineja (reseptin mukaan jonka sain eläinlääkäriltä puhelimitse...).
Rasittavinta oli se kun jäljelle jäänyttä poikasta täytyi syöttää kahden tunnin välein yötä päivää. Siinä meni yöunet ihan sekaisin! Lopulta Luttana alkoi syödä kiinteää ruokaa ja hoitaminen helpottui huomattavasti.
Päästin Luttana pihalle josta se karkasi yks kaks. Olin tietenkin huolissani, mutta turhaan; se palasi jonkun viikon päästä etupihalle minne olin laittanut ruokaa (se tuli sisälle taloon oven oltua auki...). Se ja eräs toinen siili tuli joka ilta syksyn pimetessä kissanruokaa maistelemaan. Rakensin niille molemmille talvehtimispaikat josta toisen totesin olleen käytössä kevään tultua.
Tänäkin syksynä olen ruokkinut "ulkosiilejä" ahkerasti...

Oih ja voih! Voiko enää olla mitään hellyttävämpää kuin kömpelöhkö villisiilipentu!

Voi onpa suloinen siili.

Ihana

olen pahoillani että videot ovat niin huonoa laatua (tavallisella digikameralla kuvatut) eikä niistä aina saa selvää...