Suomen Siiliyhdistys

Hei,
tarvitsen hieman apua siilini kesytykseen liittyen.. siilini on noin 0,5 vuotta vanha ja se tuhisee heti ja menee pallolle jos siihen vahingossakin koskee tai jos jokin liikahtaa, eikä vissiinkään hirveästi tykkää olla sylissäkään (ei tosin rimpuile). Elikkäs, voisitteko asiantuntiat neuvoa miten minun tulisi toimia sen kanssa ettei se olisi niin säikky? En siis ole tehnyt mitään sellaista sille että olisi sattunut jotai traagista yms. eikä se pure tai mitn. :/

Piku hiljaa, pikku hiljaa... pidä sylissä joka päivä, juttele lempeästi jne. Kyllä se pikku hiljaa oppii, että olet turvallinen tyyppi. Mutta rasahdukset, äkilliset koskettamiset jne todennäköisesti saavat sen aina pelästymään, se kuuluu siilin luonteeseen Pitäähän niiden luonnonoloissakin olla varuillaan jokaisesta lehdenrapsahduksesta...
Ja varsinkin silloin, kun siili on aloittanut jo juoksunsa ja on ns. "omissa maailmoissaan", voi ihmisen (on sitten kuinka tuttu tahansa) yhtäkkinen ilmestyminen reviirille saada aikaan pelästymisen...
Tosin minulla ei ole kokemusta kuin yhdestä kiukuttelijasta, joten viisaamaat voivat vastata viisaammin. Näistä kesytyskysymyksistä löytyy paljon myös hyviä vanhoja keskusteluja, käyppä tsekkaamassa.

Koita syöttää raksuja ja jauhiksia kädestä, siili oppii että sinähän olet ihan ok tyyppi kun ruokaakin on luvassa ja "palkintoja" kun ollaan kiltisti sylissä..jatka vaan samaan malliin äläkä luovuta, paljain käsin joka ilta sylittelet niin kyllä se siitä..

Hei. En malta olla kanssa vastaamatta tuohon. Minulla oli siili hoidossa joka oli ilmeisesti ollut vähällä sylittelyllä. Alussa kesti hyvinkin pitkään (monta viikkoa) ennenkuin siitä tuli kesy, mutta sinnikkäästi joka iltaisella sylittelyllä ja matoherkuilla kädestä - siitä tuli myös kesy sylisiili.
Eli uskon että se jokailtainen rauhallinen sylissäpito ja varovainen silittely + herkkuja kädestä auttavat varmasti.

Kun otin tammikuun puolivälissä Hamletin meille, oli herra siiliö kovin tuhinoissaan, pelkäsi kovasti ja päästeli kouhistuneita kluk -ääniä, pallona oli lähes koko ajan. Tein sen virheen, etten parina ekana päivänä koskenut siiliin oikeastaan lainkaan. Suosittelen kovasti, että tutustutat siilin ihmisiin, ja etenkin itseesi mahdollisimman nopeasti. Juttele sille, paijaa, jos se siis antaa, anna ruokaa: siili tajuaa, että hei, ei toi oo niin paha tyyppi, ku sil on ruokaa... Kesti yli kuukauden ennen kuin Hamletia pystyi paijaamaan muualta kuin takapuolesta. Silittelyssä sitten edettiin takapuolesta otsapiikkeihin, nyt antaa paijata nenästäkin ja eilen meillä oli herkkä ja läheinen hetki: Hamlet lojui sängylläni, minä istuin, ja otus laittoi kuononsa nojaamaan ranteelleni.

Niin kesytysvaiheessa kannattaa todellakin yhdistää herkku ja sylittely. Madot ovat siilin parasta herkkua. Sylittelyaikaa pikku hiljaa lisäämällä ja hiljaista, lämpöistä puhetta mukaan, niin oppii yhdistämään myös äänen ja tuoksun mukavaan oloon.
Meillä vietetään Taavin kanssa hyvin todennäköisesti viimeisiä päiviä, kun poika on niin sairas.
Jotain hauskaa tai mukavaa liittyy kuitenkin lääkärissä käyntiin.
Ensimmäinen eläinlääkäri; Pilvi kehui Taavia todella kesyksi. Hän ei ole kuulemma koskaan saanut tutkittua siilin hampaita ilman nukutusta.
Isäntä siinä kehussa näytti tietysti kaikki Taavin leuanalus rapsutukset ym. hauskutukset sen kanssa:).
Kyllä sinunkin lemmiksi varmasti kesyyntyy kärsivällisellä ja pitkäjänteisellä kesytyksellä. Kyllä meilläkin taisi mennä kuukausia.

Olen vihdoinkin saanut matkustella vähän vähemmän, ja voinut sylitellä Äijää iltaisin. Nyt kun Muskotti on hoidossa, huomaan, että se on todella vaikuttanut; Äijä on niin löllykkä, että taidan varmuuden vuoksi viedä sen terveystarkastukseen. Muskotti sen sijaan selvästi vierastaa vierasta hajua ja on kuin kaktus.