Suomen Siiliyhdistys

Mitäs jos vaihteeksi ryhtyisimme filosofoimaan? <br>Tämä on jo itse asiassa yli vuoden vanha juttu, mutta tulkoon nyt muidenkin mietittäväksi. <br>Olimme yhdistyksen puitteissa menossa Eläinmessuille toissa vuonna Messukeskukseen. Tiina ja Jari jälleen itsensä ylittäen touhusivat jokaiselle esillä olleelle siilille standyn, jossa oli siilin kuva ja tiedot. <br>SIILIN NIMI: NN <br>SYNTYMÄAIKA JA -PAIKKA: NN JA NN <br>OMIST... ja tähän homma pysähtyikin. <br>Tiina soitti minulle ja tuumattiin, että mitä nyt? Jari oli ollut sitä mieltä, ettei siiliä voi omistaa. Minä olin heti aivan samaa mieltä. Siili on jalo villi eläin lemmikkinäkin. Siinä sitten harmaata haiventa taitettiin, että mitäs siihen standyyn sitten tulee? Ja lopulta Messarissa komeili siilien standyissä SIILIN PERHE: NN JA NN. <br> <br>En halua kutsua itseäni Lunan, Siriuksen, Muscan, Amonin enkä etenkään Giovannin omistajaksi. Ne ovat perheen "villieläinlemmikit" ja minä niiden hoitaja ja orja. <br>Odotan mielenkiintoista pähkäilyä aiheesta!

Minä aivan vasta väittelin tästä asiasta nimeltä mainitsemattomalla keskustelupalstalla.. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Minustakaan ei siiliä tai esim matelijaa voi omistamalla omistaa, koska niitä ei voi oikeastaan hallita mitenkään (vrt. koira). Vai onko jollakin siili joka seuraa käskystä ja vielä mielellään? Meillä se menee kyllä niin, että siili vie ja minä vikisen <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Mutta siinä mielessä omistaja nimike pysyy, että siilistä on maksettu hinta (kaupasta ostamasi tavara on sinun kun olet sen kerran maksanut).

Meinaan nyt, että tiedän eräänkin tapauksen missä koira ei edes syö ilman omistajan antamaa lupaa. Juomaan se menee, mutta ei koskekaan kuppiinsa ennen kuin isäntä antaa luvan. Jaa että toimisiko tämä siilin kanssa.. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Minä ajattelen asian näin, että olen lunastanut tietyllä hinnalla siilin itselleni ja hoitooni, mutta en osaa tuumailla siten, että ostin tavaran <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Näin on, minäkin olen käyttänyt itsestäni ja Janista ainakin termejä huoltaja, huoltotiimi, poppoo, kämppis, äippä & isukki (nykyisin myös mummi ja ukki <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> ), hoitaja, ihmiset, piikittömät perheenjäsenet... ja joskus ihan tavan ja selvyyden vuoksi myös omistaja-sanaa on tullut virallisemmissa jutuissa käytettyä. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

Me olemme Rääpälen huoltajia, eikä siitä ole mitään kysymystä ole koskaan ollutkaan. Jos olen jotain omistukseeni saanut, niin oikeuden huoltaa ja nauttia sen läsnäolosta (seurasta voisi olla väärä ilmaisu <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">) <br> <br>Sama pätee mielestäni myös mihin tahansa muuhun lemmikkiin, kuten koiriin riippumatta miten tottelevaisia ne ovat. Jos eläin omistetaan, on silloin kyse tuotantoeläin, sillä se mielly samalla tavalla yksilöksi kuin lemmikki. (Hehheh, minun päätelmäni ovat kyllä hataria kuin syysjää, kuka määrittää yksilön? Ihminen vai eläin itse? Mikä minä olen määrittelemään jonkin eläimen "huonommaksi" kuin toisen?)

Pieni poikani, Jesse (7 v.), istuu tässä sylissäni lukemassa siilikeskustelua omistamisesta ja tokaisi:"Höh, TIETENKIN siilin voi omistaa. Mitä ne tuommoisia kyselee?" <br>terv.tarja

Lasten suusta on ennenkin totuus kuultu <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> Itse ajattelen, että kyllä siilin voi omistaa siinä missä minkä tahansa rahalla hankittavan kuten sitten sohvan tai kengät tai kissan tai koiran... Mutta sitten tämä toisenlainen omistaminen on kyllä meillä ihan päin vastoin. Kyllä Viltsu omistaa minut ihan täysin, minun elämäni ilman Viltsua - tyhjää, Viltsun elämä ilman minua - varmaankin saisi sen toisenkin ihmisen otettua haltuunsa yhdessä sydämen lyönnissä. <br> <br>Harvan eläimen pystyy sinäänsä "omistamaan" täysin, jos tarkoitetaan eläimen täyttä riippuvaisuutta yhdestä tietystä ihmisestä. Siis mielikuvana eläimen koko elämä pyörii vain tämän yhden ihmisen mukaan, sen aurinko nousee ja laskee ihmisen mukaan. Koira saattaapi olla ainut eläin joka antautuu niin täysin ihmisen johdettavaksi, kissa ei varmasti. Omasta kokemuksesta hevonen voi olla sinulle kumppani mutta ei sitä voi tässä mielessä omistaa vaikka sen rahallisesti ajateltuna omistaisikin...

Johan Pirjo kysymyksen lykkäsit! Tätähän voimme pohtia loppuikämme saamatta vastausta mutta eikös se ole filosofian tarkoitus - herättää keskustelua. Mutta asiaan. Koen tietyllä lailla omistavani Oliverin - olenhan hänet rahalla kotiini lunastanut. Tähän se omistaminen sitten jääkin. Olen myös huoltaja, koska laitan/hankin ruuan ja laitan tarjolle, siivoan, pesen, seuraan terveyttä ja kaikenlaista hyvinvointia...Hallitsen? En todellakaan, kyllä Oliver vie ja minä sekä muu perhe vikisee. Väitän, että elämme jonkin sortin sympioosissa, olemme kaikki riippivaisia toisistamme. Mutta tulemme toimeen myös ilman toisiamme, jos meidät erotetaan ja sopeudumme uuteen tilanteeseen ja jatkamme elämäämme tahoillamme - että se siitä symbioosista. Mutta mitänpä tästä kuviosta sitten eroavat siiliemme jälkeläiset, joita ei ole ostettu, niitähän ei voi omistaa missään määrin vai voiko???? Eihän tästä tule mitään järkevää aikaiseksi, ei kai ole tarkoituskaan... että pahan pistit Pirjo kehiin! miettii Arja ja sekoaa ajatuksissaan lopullisesti.

<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Pienet älystelyt silloin tällöin pitävät aivosolut vireessä. Ja sekaisin... heh. Eihän tästä tietenkään saa aikaiseksi kivitauluun hakattua totuutta. Mitäs filosofoimisen iloa siinä sitten olisi?

Pieni filosofointi piristää! Varsinkin, kun väsyttää niin tulee kyllä sellaisia tarinoita aina välillä, että itseäkin hämmästyttää seuraavana päivänä!Pupunen: Niin miten se nyt olikaan niiden värien suomentamisen kanssa.. *vink vink* <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Nyt minä ryhdyn uhmaamaan uniltaan herätetyn siilin raivoa ja siivoan Tuhinan loossin. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Mielestäni omistan siilini fyysisesti (kroppa, ruumis), mutta heidän henkeään ja luonnettaan en omista.

Niin, siilin tai minkä tahansa omistaminen on vähän (!) filosofinen kysymys. Siilien perhettähän me olemme, mutta omistajasta aina virallisesti kuitenkin puhutaan. ' <br>Ja kuten Anu sanoi, siilin tai minkään eläimen henkeä tai luonnetta ei ainakaan voi omistaa! Ne on villejä (rubiineja). <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">