Suomen Siiliyhdistys

Saimme Tanelin lokakuussa 2003. Koko tämän ajan siili on ollut HYVIN arka-laittaa otsatukan eteen ja tuhisee/puree pienimmästäkin äänestä.Siili on käsikesy..ajoittain. Emme voi edes kunnolla silittää, sillä siili alkaa hyppiä ja peruuttaa pois kädestä. Pesuja emme ole edes uskaltaneet kokeilla sillä Taneli menee niin herkästi kerälle ja pelkään sen olevan "liian traumaattinen"kokemus. Joulun aikaan Taneli kiinnostui tolkuttomasti wc-paperirullista mutta nyt vapaana ollessa hinku on kova vaan omaan häkkiin takaisin. Omassa häkissään se touhuilee, mutta muuten alamme olemaan tilanteesta todella epätoivoisia. <br>Onko teillä kokeneemmilla tietoa miten meidän tulisi siilin kanssa toimia??

Minä olen Nipsun kanssa tässä kesytys-vaiheessa vielä ja varmaan pitkän aikaa jatkossakin. Silittelen sitä sylissä kevyesti aloittaen peräpäästä siitäkin huolimatta, että se pompahtelee ja suhisee. Näin etenen pikkuhiljaa kohti päätä (kestää kymmeniä minuutteja). Sain Nipsun eilen rentoutumaan sylissä niin, että piikit oli aikalailla laossa, mut otsis kyllä oli vielä pystyssä. Sen nenä ja naama kuitenkin näkyi, eikä se suhustanut ollenkaan. Pienet hierovat liikkeet selällä näkyvät myös olevan ihan siedettäviä. Tämä vie aikaa, mutta on palkitsevaa ja edistystä tapahtuu joka ilta. Näin kesytin toisenkin ujon poikani.

Anu on oikeassa, tarvitaan äärettömän paljon kärsivällisyyttä ja aikaa. Vaikka siili osoittaakin mieltään ettei tykkää käsittelystä on se siihen kuitenkin totutettava (jotta tiedetään miten siili pärjää tai eläinlääkärin on helpompi tutkia, tietenkin syliteltävä lemmikki on paljon kivempi kuin "tarkkailueläin". <br> <br>Meilläkin silitettiin ensin piikkipalloa, mutta kun vaan sitkeästi jaksaa kosketella kyllä se siitä. Toinen vanha kikka on antaa eläimelle itseltä tuoksuva kangas pesään, minä käytin Rääpäleen fleeceä torkkupeittona muutaman viikon ennen sen tuloa meille. Näin se assosioi tuoksusi turvallisuuteen. Nosta siili syliisi sen omalla kankaalla, jotta sylissäkin olisi turvallinen tuoksu. <br> <br>Lisäksi tietenkin perinteinen lahjonta toimii, tee sylissä olosta mahdollisimman mukavaa syöttämällä siilille sen herkkuja, kuten raksuja, matoja, lohta tms. mistä siili pitää yli kaiken.

Alpo antaa pitkän varovaisen suostuttelun jälkeen silittää selkäpuolelta, mutta silloinkin täytyy pitää pää turvallisesti kainalossa. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Vaikka Alpo muuten kiipeilee puseroa pitkin ja tulee lattialtakin joskus syliin, niin silittäminen tuntuu pelottavan. Voiko muuten näin piikinlähtöaikaan siilin iho olla niin arka, että piikkien silitys tuntuisi epämiellyttävältä?

Meillä on ollut jo pitkään (n. puoli vuotta) sitkeät harjoitukset silitykseen tottumiseen, vaan ilman sanottavaa tulosta. Viltsu tuhahtelee ja pomppii sekä yrittää karkuun 90 % yrityskerroista. Satunnaisesti silittäminen hyväksytään, mutta vain selän aluelle, kyljet ovat kiellettyä aluetta. Silloin kun selästä silitys hyväksytään niin silloinkin täytyy varmuuden vuoksi vähän aina välillä pienesti tuhahtaa. Mahan rapsuttelun Viltsu hyväksyy ilman protestointia. Olisiko tämä silittelykin ihan vain yksilöstä kiinni? <br> <br>Piikinvaihdon aikaan monet siilit ovat olleet ärtyneempiä, eivätkä ole hyväksyneet silittelyä normaalilla tavalla, Apsu muistaakseni on yksi näistä siileistä. Eli voihan silitykseen protestointi johtua myös tästä jos Tanelilla on piikinvaihto juuri nyt meneillään.

Tuhtokin oli aluksi arka, ei tosin purrut koskaan, mutta meni häkissä aina palloksi, jos koski. <br>Wc-paperirulla auttoi ja oli Tuhton "turvapaikka", jonne se aina tunki päänsä. <br> <br>Siiliä kannattaa mielestäni silittää "ronskilla" otteella, eli ei ns. hyplätä tai tökkiä, sillä silloin siili pelästyy. Silittäessä kannattaa olla varma ote ja painaa hieman niin, että siili tuntee kosketuksen, eikä se kutita. Ainakin Usva tykkää selän hieromisesta sormenpäillä, mutta sörkkimistä se inhoaa. <br> <br>Kyljet ja otsa ovat herkkiä kohtia ja silittely kannattaa aloittaa keskeltä selkää/peräpäästä ja varoa äkkinäisiä pelästyttäviä liikkeitä. Ja sylissä kannattaa pitää tutun fleecen päällä, jotta olo on turvallinen. Kyllä se siitä rentoutuu, kun vaan käsittelee päivittäin ja on kärsivällinen <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Siilille kannttaa jutella matalalla, rauhallisella äänellä.

Tuhinakaan ei niin mainittavasti silittelystä pidä, sitä voi käsitellä helposti (tutkia varpaita, jalkoja ja mahanalusta yms), mutta silittelyt ja muut "hempeilyt" eivät ole ollenkaan tämän rallitytön alaa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Sitä minäkin yritin sanoa mitä Kikke, muuten kyllä saa tehdä lähes mitä vaan, mutta tuo silitys ei sovi meidän Viltsu herran suunnitelmiin sitten ollenkaan suurimman osan aikaa. Jännä juttu mielestäni on, että se otsasta juuri piikkien alta kyllä saa silittää, katsoa tapittaa korvat pystyssä ihan rauhallisena... <br> <br>Eli minulla on poika jota ei paljon silitellä edes omassa unifleecessä jos ei suunnitelmiin herralle sovi, mahasta kyllä saa rapsuttaa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

Meillä on kanssa ongelmia noissa silitysjutuissa. Nanni kyllä vieläkin tuhahtelee, kun ottaa käteen, mutta kyllä se sitten leppyy vähäks aikaa, sitten pitääkin jo päästä pois. Nannia on hauska pestä, kun menen vessaan Nanni sylissä (aikomuksena pestä se) ja laitan hanan auki Nanni lähtee rynnimään kohti kainaloa heti kun alan laskea vettä vatiin. Se raukka kun ei tykkää yhtään kylpeä.<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <br>Eiks se kaikkien eläinten kanssa ole, että pitää olla varmat otteet, kyllähän ne eläimet huomaa jos ihminen on epävarma tai pelkää...

Siis on ollut ongelmia, mä taas sekoilen tänään

Otetaanpas sitten erilainen tapaus. Oliver ei alkuun malttanut pysyä sylissä ollenkaan, kun koko ajan piti haistella ja tutkia paikkoja. Nykyään syliin ei saisi ottaa, suhisee ja menee palliksi. Mutta kun päättäväisesti ottaa syliin ja silittelee, Oliver rentoutuu hetkessä ja köllöttelee sylissä vaikka kuinka kauan - 1-2 tuntiakin(yleensä näin). Silittää ja rapsuttaa saa selästä, ei kyljistä, ei otsalta eikä varsinkaan vatsasta.<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

Kiitos kaikille vastanneille upeista ja hyödyllisistä vinkeistä!!

Meidän Tuffe, 4kk, on ihan suhisevana ja tussahtelevana pallona, kun otan sen syliin univiltin kanssa. Jos istun vain soffalla ja siinä yritän sitten päästä lähempään tuttavuuteen niin aikaa kuluu, mutta sitten keksin tuossa eräänä iltana hassun jutun: teen kaikenlaisia "askareita" siili sylissä, kävelen ja puuhailen niin ei minuuttiakaan, kun piikit oikenevat ja Tuffeli on aivan valmis rapsutteluun aivan mistä vain haluan. Varpaita saa tutkia, pieni hieronta ja varpaiten painelu eräänä iltana sai pojan suorastaan lättänäksi! Tosin kuonon seutua varon, sillä kun on riittävän monta kertaa maistanut hampaista kynsivallissa, niin tulee tietty itsesuojelu päälle... Tuffe ei mitenkään vaikuta ahdistuneelta tuosta liikkumisestamme, vaan on uteliaan ja reippaan oloinen. Vaan kesyttämistä riittää, sillä tietty toivoisin, että vielä joku päivä häkin oven avatessani en saisikaan enää piikikästä tuhinaa osakseni!

Alpo on kyllä melko rohkea ja seurallinen, mutta kyllä sekin sitä syliin nostamista vierastaa. Pallo kyllä aukeaa nopeasti ja jos sormi on valmiiksi nenän edessä, niin saa silitellä kuonoa ja poskia. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Masua ei valitettavasti ehdi pahemmin silittelemään (vaikka se antaisikin) koska sillä on sitten jo niin kova kiire tutkimaan mikä paita tänään on päällä ja mitä sen alta löytyy. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">