Suomen Siiliyhdistys

Max Tuffenpoika jouduttiin tänään suureksi suruksemme nukuttamaan ikiuneen nopeasti edenneen suunkasvaimen vuoksi. Pari viikkoa sitten pojan huuleen ilmestyi kuin tyhjästä patti, joka kasvoi käsittämättömällä vauhdilla. Pari viikkoa sitten 6,5 vuoden ikään ehtinyt siilipoikamme eli kuitenkin viimeiseen päiväänsä asti hyvän siilinelämän. Vielä eilen illalla se spurttaili pitkin lattioita ja kasvaimesta huolimatta suorastaan ahmi heinäsirkkoja ja pillarseja. Kasvain oli kuitenkin jo niin suuri, että mitään ei ollut tehtävissä. Ehkäpä jo huomenna Maxin syöminen ja juominen olisi ollut mahdotonta.

Outo hiljaisuus on nyt saapunut kotiimme. Siilien juoksupyörä ei enää hyrrää lähes yhdeksän vuotta pyörittyään. Jääkaapin matohylly on tyhjä ja äsken lakaisin viimeisen kerran siilin kylpyhiekat lattioilta. Siilien aika on nyt perheessämme loppu.

Sirpa perheineen kiittää surumielellä kaikkia vuosien aikana saamiaan siilituttuja. Hyvää pääsiäistä kaikille!

Lämmin osanotto Max Tuffenpojan poismenon johdosta.

Lämmin osanottoni.

Voi ei. Osanotot, nyt Maxilla on hyvä olla.

Osanottoni myös.
Ihan pitkän ja hienon elämän ehti kuitenkin Max elämään. Varmaan on outoa aluksi kun ei ole siiliä hyrräämässä.
Hyviä jatkoja ja muistoja teille myös.