Suomen Siiliyhdistys

Sain siilin noin viikko sitten ja se on todella arka. Tuhisee kovasti ja ulostaa usein päälleni. Mitenköhän tutustua nopeasti.. On meillä ollut jo muutamia hetkiä jolloin se ei ole pelänyt niin paljoa. <br>Jotain herkku ruokia joilla houkutella sitä? Muuta?

Rauhaa, hiljaisuutta, aikaa, aikaa ja aikaa. Hellää sylittelyä. Paljon hyönteisiä. Siitä se lähtee ja syliin kakkiminen vähentyy ja loppuu. Tosin jos ota siilin suoraan unilta ilman että se on ehtinyt käydä tarpeillaan, niin kakka tuleepi kun on hätä.

Pikkuhiljaa, kaikessa rauhassa. Pidä sylissä vaikka pyyhkeen päällä (niin ei kakkavahingot haittaa) ja sitten otatte vaikka pienet torkut yhdessä. Luottamus rakentuu pienissä paloissa.

Todellakin, mitä edellä on mainittu: aikaa ja hellyyttä, siitä se lähtee. Siilin kanssa tarvitaan paljon kärsivällisyyttä, koska tuloksia ei välttämättä synny kauhean nopeaa vauhtia (riippuen toki tapauksesta). Mutta johan teillä on ollutkin mukavia hetkiä ja sehän on jo iso askel eteenpäin <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

Nadja,meilläkin on ollut siili vasta n5viikkoa ja luulen jo olevani aika konkari sen kanssa.Kunnes Tahvo palauttaa minut maanpinnalle,näyttämällä joka päivä uusia temppuja.Aluksi se vain nukkui ,söi makupaloja ka kakkasi päälleni,mutta niinhän ne vauvat tekevät!Nyt se alkaa nenä pitkällään "viheltelemään/tuhisemaan" sylissäni,kun kakkahätä tulee ja nostan sen hiekalle tarpeilleen.Jos hiekkalaatikko ei ole vieressä,se menee terhakkaasti sohvan nurkkaan ja tekee tarpeensa muina miehinä sinne ja astelee takaisin syliin .Kuten nuo aikaisemmat konkarit kirjoittivat,niin hissukseen vaan.

Siili on sinänsä vaativa eläin, mutta kun vaan jaksaa olla paljon siilin kanssa ja touhuta sen kanssa kaikenlaista pientä, tuntuu hirveän palkitsevalta kun pieni siili ei enää pelkääkkään ja lopulta alkaa luottamaan sinuun. Eläimet ovat ihmeellisiä, mutta siilit ovat todellinen haaste kyllä verrattuna esim. koiriin, mutta toisaalta, siilin hoitamisessa jos jossain tuntuu että tekee jotain tärkeää ja eläinkin myös huomaa sen <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Ei siis parane kauhiasti kiirehtiä, hiljaa hyvä tulee.

Meidän Nelli on ollut kotosalla jo noin 1vuoden, mutta se ujostaa jonkun verran vieläkin. Eläinlääkärit ovat kehuneet sitä rohkeaksi ja luottavaiseksi, mutta jotenkin ei vaikuta siltä. Pitelen sitä sylissä sen omassa pyyhkeessä ja yritän silitellä hissukseen ja tarjoilla makupaloja, mutta siili vain ei tahdo ruahoittua vaan sähisee ja pyörii kuin häkkyrä. Kakkakin tulee syliin melko usein. Onkos kellään mitään neuvoja, kun omasta takaa alkavat olla vähissä?

totta aikaa aikaa ja aikaa....meille siili tuli 2 ja puoli viikkoa sitten ja nyt se tulee käteeni jo ilman kerälle menemistä...<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">....mutta en saa sitä nostettua vielä etteikö se menisi kerälle...enkä tiedä saanko koskaan....silittämään en ole vielä päässyt paitsi silloin kun siili on oikein innoissaan....muihin perheenjäseniin rusina ei ole vielä paljoa tottunut mutta aikaa aikaa ja aikaa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Hiljaa hyvä tulee... Piikin kanssa tehdään vielä työtä kesyyntymisen suhteen, mutta edistystä on tapahtunut valtavasti näiden kuukausien aikana! Piikkihän tuli meille viime lokakuussa eläinkaupasta noin kahdeksan kuukauden ikäisenä, todella arkana. Palloilua näkee enää harvoin, tuhahteluakin kuulee vaan jos unilta herättelee. Pääasia, että itse on kärsivällinen ja antaa siililleen aikaa.