Suomen Siiliyhdistys

Hei!

Kun meilläkin on nyt tuo talvikko, niin olis kiva keskustella täällä offipalstalla hamstereista vähän "tutumpien" ihamisten kanssa.
Ja muistakin lemmikeistä vaan aiheita ja juttuja tänne!:) ja vaikka uusia keskusteluja, kun aika monilla vissiin on noita muitakin lemmikkejä.

Mutta siis, tänne hamsufaneja keskustelemaa, ja muitakin:)

Okei... Jospa alotettaiseen vaikka käsittelystä. Eli onko teilllä kovin ihmistystävällisiä hamstereita, kellään?...

Mulla oli kaksikin hamsua, mutta molemmat siirtyneet autuaammille vipellysmaille vajaat pari vuotta sitten.

Väinö oli venäjän kääpiöhamsteri roborowski valkopää (tiedä sitten mitä näistä nimikkeistä asiaan paremmin vihkiytyneet olisivat käyttäneet... varmaan roborowskia) ja todellinen erakko. Jo terraan päin katsominen aiheutti hepulin. Eli ei kovin ihmisystävällinen tapaus, mutta muuten maailman ihanin!

Siiri tuli meille työkaveriltani, joka oli allergisoitunut pahasti hamsulleen. Siiri oli kultahamsteri. Tykkäsi olla sylissä ja siliteltävänäkin ja piti hauskasti hampaillaan kiinni sormesta, mutta puri vain kerran - matkalla lopetettavaksi. Siirille tuli hyvin nopeasti etenevä kasvain rintaan. Muutamassa viikossa oli se kuihtunut ihan tosi huonoksi. En tiedä osasiko Siiri mielialastamme aavistaa mikä oli matkan perimmäinen tarkoitus vai johtuiko se kivuista tms. että se ensimmäistä kertaa ikinä puri minua.

edit. typo

Sampo on <em>todella</em> ihmisystävällinen. Ihan harvinaisen, mun mielestä:)
Se haluaa käteen, kun kuulee nimeään huudettavan ja pyörii paikoillaan, jos ei pääse syliin...

Mulla oli nuorena yhteensä 50 hamsua, joista 2 oli talvikkoja. kasvatinkin... mukavia otuksia, vähän samanlaisia kuin siilit

OIH!:) Paitsi niinku 200 kertaa helpompia lemmikkejä hoidon, ruoan ja tilan puolesta!:D
Koska 50 siilistä olis jo aika haastavaa huolehtia;)

Jyrsiikö tai <em>jyrsikö</em> teidän hamsut paljon?
Sampo ei paljon mitään, mun mielestä, paitsi maitotölkkejä:)

Väinö ainakin pisti kaiken palasiksi kämpässään. Mutta jos sille osti jotain jyrsittäväksi tarkoitettua niin ei se kelvannut.

Ei mulla ne hamsut ollut yhtäaikaa, vaan useamman vuoden aikana Kerrallaan oli enintään 7 hamsua. Silloin niiden hoito-ohjeet ja tilat yms oli erilaisia kuin nykyään.

Mun viimeinen hamsu, musta pk uros Yrjänä eli vallan vapaana. Elikin melkein 4 vuotta. Se mm. tappoi hiiren pakastimen takana, missä sillä oli siemenkätkö, kiipesi alakerrasta yläkertaan kierreportaita ja yllätti äitini roskiksesta tonkimasta munankuoria

Meillä kävi niin, että ekan hamsun sain 7-vuotiaana (1986) ja sen piti olla tyttö... poikahan se oli. Sitten ostettiin toinen hamsu, musta naaras ja se sai viikon päästä poikaset ihan yllärinä (eläinkaupan moka), siinä sit katottiin, että kiva, ei mitään hajua poikasista (eikä sillon ollut nettiä, mistä ois voinut katsoa tietoja, pelkkä kirjasto). Soitin yhdelle hamsterikasvattajalle, kun kuuluin yhdistykseen, että mitäs nyt tehdään Olin sillon 8-vuotias. Poikaset (5) selvis kaikki ja niistä 2 jäi meille, 3 saatiin myytyä / annettua. Joka poikanen oli eri väriä, oli albiino, harmaa, normaali... kaikennäköisiä.

Sitten ne vaan aina lisääntyi... siis uusia tuli ja poikasiakin välillä. Ei tietenkään sukulaiset lisääntyneet

Voi ...
Kävi hyvä tuuri, ku kaikki poikaset selvis sulla hengissä.

Ja meidän herralla se seuran tarve tuntuu vaan joka päivä lisääntyvän...
Herää nimensä huutoon keskellä päivää

Juu, tuo poikue selvis, mutta monesti näin, kun emo söi poikasensa.. ei kivaa..

Annatteko/annoitteko koskaan hamstereillenne luita jyrsittäviksi?
Luin jostain, että niitä sais antaa, mutta eikö luusta irtoa jotain palasia,
jotka voi takertua kurkkuun?

Ei annettu koskaan luita, mutta Siiri tykkäsi syödä isoja koirien nappuloita (kuivaruokaa), joihin se oli tottunut jo edellisessä kodissaan. Väinö tykkäsi jauhiksista. Se oli niin huvittavan näköistä kun se söi sitä pidellen kahdella kädellä ja mussutti menemään päästä kuin patonkia. Yhden ison jauhiksen kanssa Väinö joutui oikein painimaan kun mato ei olisikaan halunnut tulla syödyksi.

Voi...
Sampo on suunnilleen jättiksen kokoinen, voin kuvitella,
miltä näytti, tosin varmaan syyriksiä sulla.

Olin muuten helpottunut kuullessani oskus, että madoilla on sellainen
hermosto, ettei ne tunne:)

Väinö oli venäjän kääpiöhamsteri (roborowski valkopää), joten ei mikään iso kaveri ollenkaan. Ihan pikku jauhiksen kanssa oli paininut, tosin varsin isokokoisen sellaisen.

Meille tuli tuossa kuukausi sitten robo poika.. seurallinen vaikka ei viihdykkään sylissä.. kun joku tulee huoneeseen tulee pällistelemään että kuka oot, onko ruokaa ja rapsuttelusta tykkää..
Heti oli testattava niitä jauhiksia ja hyvin uppoo, ainaskin sellatteet pienet..