Suomen Siiliyhdistys

Kirjoittaja **Kikke** » 03 Marras 2005, 00:41

Tätä on ihan uskomattoman vaikea ja raskas kirjoittaa, kädet painaa sata kiloa. Elvis kuoli syliini vajaa tunti sitten. Sen olo näytti jo kääntyvän parempaan, mutta jotenkin minulla oli tunne, että riemuun ei vielä ollut aihetta. Eikä ollutkaan. Huomasin sen reilu tunti sitten pötköttävän talonsa ovella, vain muutama tunti siitä kun annoin sille lääkkeen ja se ihan itse omin tassuin mönki taloonsa. Avasin sille oven, se tuli pois talostaan ja pisti makuulle siihen lattialle ovensa eteen. Tajusin samantien, että nyt se lähtee. Nostin sen syliin, se haukkoi happea eikä mennyt kauaa, kun sen hengitys hiljaa pysähtyi kokonaan. Pahinta oli katsoa sitä, pientä viatonta eläintä, suoraan silmiin ja tuntea itsensä niin voimattomaksi. Elvis poistui keskuudestamme, enkä minä osannut tehdä muuta kuin katsoa vierestä ja itkeä.

Kirjoittaja **Marianne** » 03 Marras 2005, 00:44

Kasvattajamamma perheineen ja siileineen lähettää Rovaniemelle 100000 voimahalia ja rutistusta, ja ottaa todellakin osaa suruun.. Elviksen eteen tehtiin kaikki voitava. *edelleen sanaton* -Marianne, Arto, Usva, Nukka ja Pihla-

Kirjoittaja **Nea** » 03 Marras 2005, 01:04

Meiän porukka ottaa kans osaa teiän valtavaan suruun. Vaikka en Elvistä ees mitenkään henkilökohtaisesti tuntenutkaan, niin täällä niinkuin varmasti monessa muussakin kodissa on itketty tänään sen poismenon vuoksi

. Aivan liian lyhyeen loppui tuon komean siilin elämä, mutta kaikki tietävät, että teit Kikke kaiken voitavasi. Jostain meille tuntemattomasta syystä nyt vain oli Epun aika lähteä, niin paljon kuin se sattuukin... :'( Eppu tulee kuitenkin aina säilymään sydämissämme ja kauniissa jälkeläisissään... Sen on nyt hyvä olla. Suureen suruunne osaa ottaen Juulia, Saku, Daim, KissMet, Bounty ja Twix

Kirjoittaja **Marja** » 03 Marras 2005, 01:08

Mitään en osaa sanoa. Osanotto ~ Yrjänä, Artemis ja orjat

Kirjoittaja **Tiia** » 03 Marras 2005, 02:56

Niin vaikeni ääni tassujen, sammui liekki suuren sydämen. Jätti surun suuren, aivan valtavan, sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan. Siellä olen missä tuuli puhaltaa, missä kukat kauniin loisteen saa. Siellä missä aurinko nousee ja laskee ja missä koskematon on maa ja siellä olen ja odotan jos vaikka pääsisit joskus sinne saapumaan. Osanottomme suureen suruunne..Hiljaiseksi vetää ihmisen.. -Tiia, Tuksu, Nessu & Iitu-

Kirjoittaja **tini** » 03 Marras 2005, 04:06

Kikke, mä olen niin pahoillani.. Sä teit kaikkesi sen pienen siilin eteen, kukaan ei olisi voinut tehdä enempää. Elviksellä on nyt hyvä olla, eikä se kärsi. Elvis elää - jälkeläisissään ja kaikkien meidän sydämissä. *Rutistaa täysiä* -Tini&piiperöt

Kirjoittaja **Innostunut siili** » 03 Marras 2005, 07:19

Voimia sinne pohjoiseen. Tämä oli tavattoman surullinen uutinen. Tulee ihan voimaton olo. Anu, Iines ja Vertti

Kirjoittaja **riisi** » 03 Marras 2005, 08:10

Näinä päivinä on tullut mieleen, että miksi juuri he, jotka loistavat ympärilleen kauneutta hyvyyttä ja iloa, usein lähtevät luotamme liian varhain. Ehkäpä he ovat enkeleitä keskuudessamme. Heidän tehtävänä on viipyä hetken kanssamme ja avata silmämme kaikelle hyvälle... osanottomme! ja voimia kikelle!

Kirjoittaja **Memma** » 03 Marras 2005, 10:06

Voimia ja jaksamista Kikelle. Elviksen on nyt parempi olla. Enää ei sairaus kalva ja kipu uuvuta pientä. Kaikkesi teit. Ei tätä osannut kukaan aavistaa. Elvis elää edelleen pienissä piipposissaan ja ikuisesti muistossamme. Osanottomme Henna, Ilkka, Bella ja Ares

Kirjoittaja **merjah** » 03 Marras 2005, 10:08

Voi ei! Kyyneleet tulee väkisinkin silmiin. Voimia teille! Osanottomme Merja, Osku ja Harry

Kirjoittaja **Kaisa** » 03 Marras 2005, 10:32

Edelleen puulla päähän lyötynä tästä suru-uutisesta. Elvis sai kuitenkin olla rakastavassa sylissä viimeiset hetkensä. Otamme suruunne osaa, Kaisa ja Tomy sekä Viltsu, Issu ja kisut

Kirjoittaja **Kikke** » 03 Marras 2005, 10:52

Paketoin äsken Elviksen omin käsin viimeiselle matkalle. Tuntui raastavalta avata pieni fleecemytty, paketoida kylmä nukkuvan näköinen pikkukaveri sanomalehteen ja pahvilaatikkoon ja kirjoittaa lähete EELAan. Itkun takaa minua hymyilyttää ajatus siitä, että Elvis oli Elvis viimeiseen asti; ruokahaluaan se ei menettänyt koko aikana. Omassa mielessäni pyörii vain ajatus siitä, että mitä olisin voinut tehdä toisin. Mitä olisin voinut tehdä paremmin. Elvis jätti jälkeensä neljä pienokaista ja todella suuren aukon meidän sydämiin.

Kirjoittaja **Katinka** » 03 Marras 2005, 11:16

Osaa ottaen murheeseen, Katri, Muska "Tällaisina aamuina en tahdo uskoa sinun menneen. Yön ja päivän kohdatessa kuin astuisin askeleen ikuisuuden sydämessä. En voi unohtaa kosketustasi, se oli kuin aamutuuli, hellä, viipyvä. En tiennyt sitä hyvästiksi."

Kirjoittaja **Naksu66** » 03 Marras 2005, 11:21

Lämmin osanotto ! Päivi ja Herkules

Kirjoittaja **Roosa** » 03 Marras 2005, 11:21

Kikke, teit aivan varmasti parhaasi. Usko siihen äläkä syytä itseäsi. Olen niin pahoillani

Miljoona voimahalia ja rutistusta! *itkee* ..So You Say farewell, You Are His Forever Missing Him, in Your Heart Hi Is The One And He Always Will Be Your Little One He Is And He Always Will Be.. Marika, Ulpu ja Rölli

Suomen Siiliyhdistys

Elvis has left the building.

Elvis has left the building.