Suomen Siiliyhdistys

Tämä on todella raskasta kirjoittaa. Piikki jouduttiin nukuttamaan ikiuneen viime perjantaina 4.8. Länsirannikon eläinklinikalla. Piikillä uusiutuivat syömisongelmat ja tälläkertaa se ei suostunut syömään itsenäisesti edes pehmeää ruokaa, joten jouduimme pakkoruokkimaan Piikkiä ruiskulla suoraan suuhun. Sillä kerralla eläinlääkäri ei löytänyt suusta ongelmaa, jäljellä olevat hampaatkin olivat tiukasti kiinni suussa, joten ihmetys oli suuri. Arkkiin soitettuaan lääkäri antoi Piikille antibioottikuurin, josta valitettavasti ei kuitenkaan ollut apua vaan Piikki laihtui laihtumistaan ja sen tila heikkeni. Viimeisenä päivänä huomasin, ettei Piikki pysty kunnolla kävelemään, vaan raahasi vasenta takajalkaa perässään. Silloin päätin, ettei Piikin elämä ole enää elämisen arvoista ja varasin ajan eläinlääkärille. Itse en pystynyt pikkuistani sinne viemään, joten Jussi vei Piikin. <br> <br>Piikki lähetettiin Eelaan tutkittavaksi, jossa he myös sanoivat tarkistavansa whs:n. Vaikka Piikki olikin jo lähes 4-vuotias, he sanoivat että nämä oireet kuitenkin saattaisivat viitata whs:ään. <br> <br>Nämä päivät ovat olleet erittäin raskaita. En millään meinaa ymmärtää, ettei Piikkiä enää ole. Illalla Safinalle ruokia laittaessa meinaa automaattisesti laittaa ruoat myös Piikille. <br> <br>Toki ymmärrän, etttä Piikillä on nyt yvä olla eikä sen tarvitse enää kärsiä. Mieleeni jäi Noran sanat, kun se selitti Joonalle Piikin tilannetta, jotenkin näin se sanoi: "eläintä voi myös rakastaaa niin paljon, että antaa sen mennä pois, kun huomaa, ettei sillä enää ole hyvä olla."

:'( Syvimmät osanottomme ja voimia! <br> <br>Ratkaisu oli varmasti raskas mutta se oikea...

Voi.. Osaanotot täältä.

Lämmin osanotto Suolahden siililästä

Osaanottomme nyt Piikillä on kuitenkin hyvä olla...

Nora osasi kiteyttää olennaisen selitykseensä, todella kauniisti sanottu. <br> <br>Mielen vetää mustaksi lukea Piikin kohtalosta, se kun oli tuon mun oman pikku puhisija Viltsun identtinen kaksoisveli - tai ainakin se näytti siltä. <br> <br>Osanottomme, Kaisa ja Itäsauman väki

Syvät osanotot, meidän Sulommekin lähti heinäkuussa pois juuri samaisten oireiden johdosta. Joten olisi kiva tietää mikä poikaa vaivasi, emme näet lähettänäät häntä eelaan. Pärjäilkää! <br> <br>-Pauliina

Voi kauheaa, tämä on raskasta luettavaa ;( <br> <br>Otan todella koko sydämeni pohjasta osaa teidän suruun! Piikki oli valloittava persoonallisuus. <br> <br>Ihan sanattomaksi tämä vetää... <br> <br>voimahaleja sinne teille <br> <br><3: Miia & Justus

osanotot Eläintarhasta

Tosi ikävää kuultavaa, osanottomme

Minä saatan sinut pehmeään lehtoon, <br>siileille varattuun ikuiseen kehtoon. <br>Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeen <br>Silitän kerran, itken kesäsateen verran <br>Ihan kaikesta kiitän, <br>muistot lohdukseni elämäni kirjaan liitän. <br> <br>Nuku rauhassa pieni Piikki..voiima ja jaksamista Kirsille ja koko perheelle.. <br> <br>-Tiia & Tähtimeren siilit-

Osanotot Iltatähden siililästä <br> <br>T. Iina ja siilit

Osanottoni <br> <br>Tarja

Lämmin osanotto.

Jossain vaiheessa, kun suru laantuu, voi olla helpottavaa huomata, että rakkauden ei tarvitse loppua. Voimia teille. <br> <br>Osanotto, <br>Katri ja Muska