Suomen Siiliyhdistys

Tänään 4.7 päästimme Ninnukan muiden siilienkelten joukkoon kokoajan pahentuneen syövän vuoksi.

Sinua on hirmu ikävä jo nyt oma pieni rokkisiilini <3

Osanottomme surussanne! Nyt on Ninnin helpompi olla.

-SY Vaahteramajan väki

Osanottomme suruusi

Pakko kysyä oliko Ninni meidän Koistisen sisarus, syntynyt 2.3(-04?) ja poikasia oli 4?

kiitos osanotoista.

Olen Ninnin kolmas omistaja. Ninni ostettiin kuulemma eläinkaupasta. En tiedä Ninnin taustoja. En edes koska se on syntynyt :s Mutta jtn "huhuja", että Ninni olisi ollut jo yli neljä vuotias.

Osanottomme!

T. Merja ja siilit

Nyt selviski et Ninni on syntynyt tasan 5 vuotta sitten. Oli siis jo vanha muori <3

Todella sattumaa vaan et nukkui pois tasan viisi vuotiaana <3

osaan otot myös meiltä.

salla: tämä ninni ei ole rokkisiilin ninni eli koistisen sisko.

sy rokkisiilin väki

EI Ninni ei ole mistään rokkisiileistä. Ninni vaan rakasti rokkia <3

Osanotot.

T: Kirsi + siilit

Lämmin osanotto.

Osanottoja ja voimia

Osanottoni.

Itkuhan se tuli, kun tämän jutun luin.
Itselläni on tuo kaima, Rokkisiilin Ninni ja Ninnin kunto on nyt muutaman viime viikon aikana romahtanut. Ei juurikaan tee muuta kuin nuku, syö jos syö ja sekin on jotenkin niin vaikean näköistä. Ulkoisesti ei mitään vikaa. Hetken vielä katselen tilannetta, sitten lääkäriin.

Mervi olen pahoillani. Voimia sinne. Kasvain kuten kaikki muutkin sairaudet lemmikillä ja tietenkin kellä vaan ottaa todella koville!
Näin oli myös minulle parempi. Ei siitä mitään tullu kun itkeskelin päivät pitkät, että mitä tehdä!

Nyt meni ensimmäinen yö ilman piipertäjää metelöimässä. Illalla kyllä ennen nukkumaanmenoa tuntu ylitsepääsemättömältä eikä uni meinannu tulla. Nyt silmät ihan turvonnu tästä suremisesta. Pakko se on surra pois!

osaanottoni merville kasvatti Ninnin pois menon johdosta.
"nuku rauhassa pikkuinen..."

SY Rokkisiilin väki,ja Nanna sisko

Tänään lähti minun pieni Ninnini kaimansa perässä matotaivaaseen.
Kunto oli päivän aikana romahtanut, soittokierroksen tuloksena pääsimme Rauliolle ylimääräisenä potilaana. Diagnoosi oli rankka: iso kasvain alavatsassa, luultavasti kohtukasvain. Ja koska hengitys ei ollut enää normaalia, epäili lääkäri kasvaimen joko levinneen keuhkoihin tai alkaneen vuotaa verta.

Siinä pientä katsellessa oli pakko tehdä se kaikkein raskain päätös ja päästää toinen vaivoistaan.
Kyllähän mä sen ainoan oikean päätöksen tein, mutta miksi silti tuntuu näin pahalta?!?