Issu Pieni päätti tänään lähteä kavereidensa luo matotaivaaseen. Viimeiset ajat sen liikkuminen muistutti lähinnä vanhan mummon, mitä se jo ikänsä puolesta lähentelikin, köpöttelyä. Mietin juuri tässä alku viikolla, että pitäisikö pikkuinen päästää lepoon ja soittaa aika paikalliselle eläinlääkärille sitä viimeistä matkaa varten, mutta Issu oli itsepäinen itsensä loppuun asti - hän päätti, että kosk täältä lähdetään ja kuinka.
Tänään ruokakuppia hakiessani löysin pikkuisen siitä parhaasta nukkumapaikasta, juoksupyörän alla, lopulliseen uneen vaipuneena. Issun elo täällä meidän luonamme päättyi siis liki neljän ja puolen vuoden iässä.
Nyt on meidän talo siilitön, mutta onneksi tuolla pihamalla on näkynyt noita eurooppalaisia, jos heitä seuraillen jatkaisi tästä ainakin hetken verran eteenpäin.