Suomen Siiliyhdistys

Kävi sitten niin että Hamlet menehtyi yön aikana keuhkokuumeeseen. Juuri äsken kävin hakemassa lääkkeen jääkaapista ja sekoitin vettä ja hedelmäbonaa pipetillä annettavaksi. Tulin huoneeseeni ja sanoin Hamletille: "Tässä tulee aamulääke." Nostin siilin, joka oli kylmä ja kova kuin kivi. :'(

Hirveästi kaipaen, Miranda, paras ystäväsi.



<em>mode siirsi oikeaan foorumiin</em>

Voi, niinkö siinä nyt sitten kävi . Syvä osanottomme.

Kirsi, Lore, Nelppu ja Demsu

Voi ei kuinka ikävä uutinen! Osanottoja ja haleja sulle Miiy. Voimia nyt..

-Sy Nokinassun siililä-

Kamalaa. Osanottoja täältäkin. Voimia.

Voi hyvänen aika, osanotto ja jaksamisia surun keskellä.

Katri, Muska, Pate

En voi käsittää että se on poissa. Musta tuntuu niin pahalta. Tuntuu kuin se kohta rapistelis taas vitriiniasunnossaan ja tuhuais vähän, katselis kirkkaalla silmällä ja nuuhkis mun suuntaan.

Hamlet piti ihmisten läheisyydestä ja silittämisestä. Usein se loikoili tyynyjen alla rentoutuneena tai piilotti kuononsa lämpimään sohvanrakoon. Cashewpähkinät se nappasi ahneesti, vaikkakin toukkia se arvosti vieläkin enemmän. Ulkoilma kiinnosti kovasti, samoin teen haju. Mökillä ulkoillessaan se pyrki pois aitauksestaan, ja saattoi kierosti piiloutua kaapin alle, josta sitä oli hyvin vaikea saada esiin. Olento, joka oppi tunnistamaan toiset, ja jonka seurassa vakituiset ajatukset taukosivat. Hamlet ei unohdu heiltä, jotka sen tunsivat.

Tein toissapäivänä Hamletista muistokirjoituksen blogiini:

<a href="http://ywia.vuodatus.net/blog/1590592" target="_blank" rel="nofollow">URL</a>